God of War II (PS2)

Suomen pelaajat, huomio. Pudottakaa housunne ja kumartukaa, sillä sodan jumala Kratos on palannut ja aikoo potkia meitä kaikkia persiille. Kyllä, myös teitä siellä takarivissä.

Vuoden odotetuimpiin peleihin kuuluva God of War II on vihdoin ilmestynyt myös Suomessa. Hyvinä uutisina kerrottakoon, että meno on samanlaista yliampuvaa hurmehippaa kuin ennenkin.

Ensin tarinamme aiempia käänteitä. Perheensä kuolemasta raivostunut kivikasvo Kratos päätti lähteä setvimään välejään itse sodan jumala Areksen kanssa. Murhattuaan puolet antiikin mytologisista hahmoista Kratos onnistui tavoitteissaan ja hänet kruunattiin jumalaksi jumalan paikalle.

Neste kuitenkin hurahti kerrasta miehen päähän ja hän on viettänyt viime vuodet tuhoisalla maailmankiertueella yhdessä spartalaisten kaveriensa kanssa. Tämä raivostuttaa Ateena-jumalattaren, joka riistää kiittämättömältä Kratokselta tämän voimat. Arvatkaapa, kuka saa seuraavaksi turpaansa?

Tuhon orgiaa toiseen potenssiin

God of War oli ehdottomasti vuoden 2005 tiukimpia pelikokemuksia ja jotain, mikä jokaisen pelimiehen ja -naisen pitäisi kokea. Peli yhdisteli hemaisevaa grafiikkaa, jykevää musiikkia, aina niin kiinnostavaa kreikkalaista mytologiaa ja ultraväkivaltaa ikimuistoiseksi paketiksi. Jatko-osa ei juuri tästä kaavasta poikkea.

Pikemminkin tuhon orgiat ovat vielä aiempaa hillittömämmät. Kratos pyörii teriensä kanssa kuin tehosekoitin, paloitellen kymmeniä vihollisia pyreeksi kombomittarin noustessa satoihin, joskus tuhansiin osumiin. Triviatietona kerrottakoon, että mittarin kattona on vaatimaton 999,999 tuhannen osuman mäjäys, jonka useat ovat jopa saavuttaneet.

Peli tempaa mukaansa heti alkusekunneistaan lähtien eikä päästä irti, ennen kuin lopputekstit pyörivät. Pelaaja on tuskin ehtinyt öötä sanoa, kun jättimäinen Rodoksen kolossi jo on pieksemässä tätä ja ensimmäinen pelin elokuvamaisista pomotaisteluista alkaa. En usein törmää peleihin, joita pelatessaan huomaa yllättäen pidättävänsä hengitystään tai puristavansa ohjainta rystyset valkoisena – God of War II on tätä alusta loppuun.

Hillitöntä toimintaa rytmitetään kevyillä puzzleilla ja uusilla lento-osuuksilla, joissa pelaaja suhailee pegasos-ratsullaan ympäri Kreikan maisemia. Aivonystyröitään ei silti joudu tosissaan vaivaamaan, onhan kyseessä kuitenkin armoton toimintapeli.

Tätä tukevat myös jälleen mainiot minipelit, joita nähdään varsinkin pomojen tapoissa. Otetaanpa esimerkiksi vaikka jo mainittu Rodoksen kolossi. Kun pelaaja on ensin väistellyt kolossin murskaavaa nyrkkiä ja lommottanut sitä tarpeeksi, jätti taintuu hetkeksi. Tässä vaiheessa pelaaja laukaisee itsensä ballistalla päin kolossin pärstää ja minipeli alkaa.

Neliö! Kratos väistää jätin huitaisua ja ponnahtaa ilmaan. Kolmio! Terät viiltävät syvät haavat kolossin poskeen ja tämä karjuu tuskasta, yrittäen epätoivoisesti huitoa Kratosta kuin hyttystä. Neliö! Uusi väistö ja Kratos loikkaa korkealle ilmaan. Kolmio! Molemmat terät uppoavat kolossin silmään Kratoksen heiluessa ketjujen päässä kuin Tarzan konsanaan. Näin tapetaan kaikki vähänkään suuremmat örmyt. Näyttävyyttä ja jännitystä löytyy kuin elokuvasta konsanaan.

Mikäli hivauttaa paniikissa väärää nappulaa, Kratos ottaa kunnolla turpaansa, mutta ei yleensä kuole kertalaakista. Ilahduttavasti peli kuuluu muutenkin ankaran, mutta reilun rakkauden koulukuntaan. Kuolema tulee vastaan usein, mutta lähes aina pelaajan oman tyhmäilyn seurauksena. Pelatessa todella tuntee oppivansa, mikä tulee todella tarpeeseen viimeistään saatanallisen vaikean God of War -vaikeustason myötä.

Alkuperäisen pelin tavoin Kratos voi parannella pomoilta ryöstämiään superaseita vihollistensa elinvoimalla. Tällä kertaa tarjolla on Ateenan lahjoittamien miekkojen lisäksi keihäitä, jättimäisiä kahden käden lekoja ja kaikenlaista muuta mukavaa. Aseille löytyy erilaisia käyttötarkoituksia, eikä mikään jää täysin turhaksi. Itse tosin päädyin parantelemaan pari asetta selvästi muita paremmiksi ja käytin pääasiassa vain niitä, joten jokapaikan höyläksi ei tarvitse ryhtyä.

Tunnelmia muinaisesta Kreikasta

Alkuperäinen God of War oli audiovisuaaliselta toteutukseltaan PlayStation 2:n huikeimpia kokemuksia. God of War II pistää luonnollisesti vielä paremmaksi. Peli näyttää hemaisevan kauniilta ja pyörii silkkisen pehmeästi. Taustalla jauhaa kuin suoraan elokuvista pöllitty soundtrack, jossa kuorot ja massiivinen sinfoniaorkesteri loihtivat esiin tunnelmia muinaisen Kreikan taruista.

Vielä huikeammaksi peli menee, jos omistaa PlayStation 3:n ja HDMI-kaapelin. Tällöin peli nimittäin pyörii 576p-resoluutiolla, mikä saa kaiken näyttämään terävämmältä. Eihän ero lopulta ole suuren suuri, mutta silti kiva bonus. Kyseessä on nimittäin samalla myös PlayStation 3:n paras peli, kiitos kerrankin virheettömästi toimivan yhteensopivuuden.

Kyseessä on kertakaikkiaan huippulaadukas peli. Sellainen merkkipaalu, jollaisia ei usein tule vastaan. Tiukkapipo voisi nipottaa, koska peli on lopulta turhankin samanlainen kuin edeltäjänsä. Toisaalta, tuolloin kyseessä oli vuoden 2005 paras peli, joka on nyt vielä aiempaa tiukempi. Tästä valittaminen olisi siis yhtä tyhmää kuin teurasvuohesta kohkaaminen. Keskittykäämme siis loistavasta menosta nauttimiseen.

Jos se ei vielä käynyt selväksi, God of War II kuuluu kategoriaan ”pakkohankinnat”. Mikäli tarvittava laitteisto löytyy kotoa, mars pelikauppaan. Verhot ikkunan eteen, volyymi kaakkoon, vuohet alttarille ja kunnioittakaamme Kreikan jumalia komeammin kuin koskaan aiemmin.

Tekijä: Studio Santa Monica
Julkaisija: Sony Computer Entertainment Europe
Testattu: PlayStation 2, PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 2
Pelin kotisivu: http://www.godofwargame.com/