God of War III (PS3)

08.03.2010 17:35 | Miikka Lehtonen

Kratos, tuo maailman vihaisin kalju mies. Antiikin kävelevä verilöyly on pistänyt poikki ja pinoon puolet mytologian taruolennoista ja jumalista, eivätkä loputkaan säästyneet karulta kohtaloltaan. Sodan jumala on palannut parin vuoden hiljaiselon jälkeen ja näyttää, että pelisarjan sukupolvenvaihdoksen ei tarvitse olla ihan kiva peli. Se voi olla myös jotain niin hämmästyttävää, että todellista pelikokemustani kuvaava arvostelu olisi vain pari sivua hämmentynyttä kiroamista.

God of War III on äärimmäisen vaikea peli arvosteltavaksi. Ei siksi, että se tekisi jotain aivan ällistyttävän uudenlaista pelattavuudellaan tai muuten rikkoisi pelaamisen rajoja. Ei, God of War III jatkaa siitä, mihin sen edeltäjät lopettivat ja tarjoilee tutun reseptin, mutta äärimmilleen hiottuna. Ongelma onkin se, että pelin paras houkutin, sen ällistyttävän upea visuaalinen tyyli, ei sanojen kautta oikein välity tehokkaasti.

Tämä visuaalinen loisto on toki kaikille God of War -pelaajille tuttua kauraa. PlayStation 2 -veteraanit hämmästelivät aikanaan Kratoksen taistellessa uppoavalla laivalla tai Rodoksen jättiläistä vastaan. Nämä ällistyttävät pelin aloitukset voisivat kuitenkin olla vasemmalla kädellä töhrittyjä liitutikku-ukkoja, sen verran alkeellisilta ne näyttävät God of War III:een verrattuna.

Peli jatkuu kirjaimellisesti siitä, mihin se viimeksi päättyi: Kratos on taistellut tiensä läpi helvetin ja kadotuksen liittoutuakseen titaanien kanssa. Kun viimeksi näimme hänet, Kratos kiipesi Gaia-titaanin olalla kohti Olympos-vuoren huippua ottamaan yhteen itsensä ukko ylijumalan, Zeuksen kanssa.

Koska God of War III ei ole maailman lyhin peli, matkaan mahtuu monta yllätystä ja huikeaa käännettä ennen kuin on sen lopullisen välienselvittelyn aika. Antiikin taruihin pohjautuvasta tarinasta kun on kyse, mukaan mahtuu yllätyksiä, petoksia ja draamaa koko rahan edestä, sekä myös yksi kirkas totuus: kukaan ei voi loputtomasti paeta syntejään. Eivät ihmiset, eivät jumalat, eikä myöskään Kratos.

Miten helv…

En tiedä, mitä saatanallisia riittejä ja ihmisuhreja Sonyn Santa Monican osaston pojat ovat tehneet, mutta God of War III näyttää aivan ällistyttävältä aivan alkumetreiltään saakka. Kuvitelkaa mielessänne Kratos seisomaan 500-metrisen titaanin käsivarrelle. Taustalla näkyy reaaliajassa titaanin loppuruumis tämän kiivetessä pitkin Olympoksen rinnettä käden liikkuessa ja heiluessa kuten oikeastikin. Kun Kratos taistelee hengestään pitkin titaanin vartaloa, kamera tekee dramaattisia vetäytymisiä, jolloin Kratos piirtyy ruudulle vain muurahaisen kokoisena länttinä ja koko ympärillä riehuva kaaos paljastuu kaikessa upeudessaan – pelin ollessa yhä täysin ohjattavissa!

Tämä on vain esimakua tulevasta, sillä God of War III:n reilun 10 tunnin mittaiseen kestoon mahtuu monia niin uskomattomia kohtauksia, että en oikeasti pysty kuvittelemaan, miten puoletkaan niistä on saatu toimimaan PlayStation 3:n raudalla näin silkkisen pehmeällä ruudunpäivitysnopeudella – ja tämä ei ole siis PlayStation 3:n dissausta. Odottakaa, kun näette itse pelin, pohditte varmasti samaa.

Ai niin – ne ennakkoon esitetyt huolet pelin resoluutiosta voi myöskin unohtaa. God of War III on niitä harvoja pelejä, joka skaalautuu PlayStation 3:lla kiltisti 1080p-resoluutioon ja näyttää erinomaiselta. Jos tämä oli hinta siitä, että peli pyörii noin 99% vakaalla 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeudella, maksan sen ilomielin.

God of War III ei kuitenkaan ole pelkkää jättimäisillä polygoniluvuilla pullistelua, vaan pelistä löytyy myös sitä kuuluisaa tyylitajua. Kuten jokainen God of Wareja pelannut tietää, meno on brutaalia. Harvoin kuitenkaan näin tylyä, sillä jo alkumetreillä pelaajat pääsevät ihailemaan, miten titaani lyö Kratoksen nyrkkinsä päällä Poseidonin pään läpi, tai miten eräs antiikin jumala hakataan kuoliaaksi tämän perspektiivistä.

En oikeasti muista, milloin joku muu peli olisi ollut täynnä näin hengästyttävää meininkiä ja näin tauottomia huippuhetkiä, onnistuen silti jotenkin nostamaan dramaattista kaartaan niin, että pelaaja tuntee menon kiristyvän jatkuvasti, vaikka sitä ei odottaisikaan peliltä, jonka alkusekunneilla 500 metrin korkuiset kivimiehet taistelevat pilvenpiirtäjän korkuista meren jumalaa vastaan. Veri ja irtoraajat lentävät, valon ja varjon leikki on huikeaa ja muutenkin peli tuntuu erinomaisen toimivalta versiolta antiikin tarujen karusta maailmasta.

Tätä tukee myös pelin tarinankerronta, joka on yllättäen sangen toimivaa. Tiedän, ei olisi uskonut. Kratos on kulkenut jo pitkän ja verisen matkan, jonka varrella on tullut tehdyksi yhtä sun toista, mikä ei välttämättä kestä päivänvaloa. Tiimi ilmoitti jo ennakkoon, että tähän päättyy Kratoksen tarina, tavalla tai toisella. Se on myös pelin henki. Vanhat töpit, vihamiehet ja huippuhetket palaavat takaisin kummittelemaan ja useampikin pitkään kasautunut tili tasataan, puolin jos toisinkin.

Loppua kohti peli menee jopa sangen tunnelmalliseksi, kun käy ilmi, että tekemisillä on oikeasti seurauksia. En olisi uskonut että päiden repimisellä ja silmien puhkomisella maineensa tehnyt peli pystyisi näin pohtivaan tarinankerrontaan, mutta niin sitä vain yllättyy kun vanhaksi elää.

Tuttua, mutta hyvin

Vaan eihän se God of War III ole mikään satukirja, pelatakin pitäisi. Tämä osa pelistä sujuu pääasiassa samoissa merkeissä kuin ennenkin, mikä ei suinkaan ole haukku. God of War -pelisarja ei suinkaan ole sattumalta se nimi, jota kaikki muut saman lajityypin pelit apinoivat häikäilemättä. Kehitystiimi vain keksi jo aikanaan todella hyvän ja toimivan reseptin, joka on nyt viritelty huippuunsa.

Osa huippukunnosta selittyy sillä, että kehitystiimi on vuosien varrella keksinyt hyvin, mikä toimii ja ei toimi God of Warissa. Niin hyvä peli kakkonen kun olikin, siinäkin oli paljon sellaista, mitä ei aivan selvin päin kestänyt. Osa hohdosta taas selittyy sillä, että PlayStation 3:n muskelit antavat kehitystiimille mahdollisuuden tehdä God of Warista vihdoin sellaisen pelin kuin sen olisi aina pitänyt ollakin.

Kontrollit ovat hyvä esimerkki ensimmäisestä, sillä niitä on virtaviivaistettu. Erilaisia aseita on neljä ja jokainen niistä täyttää oman erikoisroolinsa. Yksi on hidas, mutta voimakas, toinen nopea, mutta heikko. Kolmas tekee hyvin aluevahinkoa pelaajan ympärille ja niin edelleen.

Kratoksen erikoisvermeitä, kuten jouskaria ja muita esineitä, joista puhuminen olisi melkoinen spoileri, käytetään painamalla yksi olkapäänappi pohjaan ja valitsemalla sitten esine ohjaimen pääpainikkeilla. Helppoa ja sujuvaa, mikä onkin hyvä, koska esineitä pitää usein käyttää täydessä taistelun tiimellyksessä.

Kaikki varusteet, olivat ne sitten aseita tai muita leluja, voi totuttuun tyyliin myös päivittää. Tällä kertaa peli ei tosin pihtaile orbeillaan, vaan kaikki aseet sai maksimoitua mukavasti pelaamisen ohessa.

Olipa se ase mikä tahansa, kombojen näppäinyhdistelmät ovat aina loogiset ja samanlaiset. Viholliset heitetään aina ilmaan samalla tavalla, Kratos tekee aina samalla tavalla ympäristöään putsaavan aluehyökkäyksen ja niin edelleen. Joku voi nyt nyrpistellä nenäänsä, kun näin poljetaan puolen sivun mittaisten kombolistojen päälle, mutta siihen on hyvä syy: peli on nyt niin hektistä, ettei kukaan ehdi taistelun tiimellyksessä miettiä, miten se kahdeksan napin kombo menikään.

Kiitos PlayStation 3:n taistelut ovat nykyään aivan sekopäisiä. Tyypillisessä tilanteessa päälle puskee pari minotauria, kourallinen lentäviä hirviöitä, joita voi lyödä vain paljastettuaan nämä yhdellä Kratoksen erikoisvarusteista ja lisäksi vielä nelisenkymmentä luurankoa. Ja huone pyörii samalla akseliensa ympäri ja palaa ilmiliekeissä.

Kaikesta tästä kaaoksesta huolimatta en ikinä tuntenut, että peli vedätti minua tai pelasi epäreilusti. Kun jumiuduin johonkin puzzleen tai kuolin useamman kerran pomotaistelussa, ongelma oli aina minun pääni ja ohjaimeni välissä. Pienellä keskittymisellä ja syvällä hengenvedolla ongelmat ratkesivat ja peli eteni. Pelasin itse arvostelukappaleen aikarajoitusten takia läpi yhdessä eeppisessä pelisessiossa, eikä kertaakaan tehnyt mieli lopettaa tai kirota turhautuneena. Vaikeustaso on juuri kohdallaan.

Yksinkertaisesti erinomainen

Kuten jo alussa totesin, God of War III:n todellisen viehätyksen kuvaileminen sanallisesti on äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Se on nimittäin monen sellaisen osan summa, joita arvostaa vasta kun pelin näkee itse tai vielä mieluummin sitä pääsee pelaamaan.

Todella upea ja tyylikäs grafiikka houkuttelevat pelin pariin, juuri kohdalleen viilattu vaikeustaso ja oppimiskäyrä kannustavat pysymään sen parissa ja sitten onkin jo koukussa. Näistä asioista voisin puhua vaikka maailman tappiin, mutta ainakin demoa kokeilemalla saa jonkinlaisen käsityksen pelin vetovoimasta. Joskin on todettava, että demo on viime vuoden keväältä ja yhdeksän kuukauden lisäkehitysaika näkyy ja tuntuu kaikkialla. Lopullinen teos on kaikin puolin vielä mukavampi ja upeampi pelikokemus.

Arvostelussa riittää paljon ylisanoja ja vähän haukkuja, mutta siihen on syy: God of War III on eräs viimeistellyimmistä ja hiotuimmista ikinä pelaamistani peleistä. Mahdolliset valituksen aiheet pitäisi hakea väkisin hakemalla ja olisivat todellista nillitystä.

Alkuvuosi on jo nyt ollut aivan käsittämättömän kovaa aikaa, kun Bayonetta, Heavy Rain, Bioshock 2 ja muut todella hyvät pelit ovat näyttäneet, että ehkä sanonta joulusta helmikuussa piti todella paikkansa. Jos näin on, God of War III on alkuvuoden jouluaatto. Hillittömän hyvä peli ja ilmiömäinen kokemus.

 

Tekijä: Sony Computer Entertainment Santa Monica
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.godofwar.com/
Miikka Lehtonen

 

Toinen mielipide

Viimeiset kuukaudet ovat olleet hack’n’slash-genren ystäville herkkua. Darksiders, kerrassaan hysteerinen Bayonetta ja mielipiteitä jakanut Dante’s Inferno ovat tarjonneet kansalle kosolti viihdyttävää verileikkiä. Uskallan ennustaa, että tällä rintamalla tulee jatkossa olemaan hiljaisempaa, sillä God of War 3 lyö hampaat kurkkuun kaikilta, jotka eivät ehtineet julkaista omaa teostaan ennen kuninkaan paluuta.

Myönnän olevani pesunkestävä Kratos-fani. Alkuperäinen God of War oli toinen ikinä ostamani konsolipeli heti PlayStationin hankkimiseen innostaneen Guitar Heron jälkeen, ja Spartan haamun kostoretki on yhä yksi kaikkien aikojen suosikkiseikkailuistani. Arvatkaapa, kuinka mukavaa oli huomata, että uuden sukupolven näkemys aiheesta on juuri sitä, mitä fanit ovat odottaneet?

Tunnelma on alusta saakka kuin kotiin olisi saapunut, paitsi että paikka on poissa ollessamme järjestetty uusiksi. Sisustusohjelmien neitimiesten sijasta asialla ovat onneksi olleet todelliset metallimaakarit, sillä God of War 3 rokkaa. Lujaa.

Miikka ehti jo hehkuttamaan pelin avausta, enkä malta olla liittymättä kuoroon. Kokemus on aseista riisuvan mykistävä. Samalla rakennetaan pohja pelin rytmitykselle. Huikean massiivisten kohtausten välit täytetään tutulla pienempimuotoisella GoW-pelaamisella, paitsi että tämän pelin pienempimuotoinen riittäisi monen vähäisemmän pelin huippukohdaksi.

Jos pelistä on pakko etsiä valittamisen aiheita, voisi esille nostaa putkimaisen rakenteen ja radikaalimpien uudistusten puutteen. Itse en näe kumpaakaan vikana. Putkiahan ne alkuperäisetkin GoWit olivat, mutta kumpi mahtaakaan olla parempi? Väkinäisesti toteutettu avonaisuus vai upeasti esitetty, vaikkakin suoraviivainen tarina?

God of War 3 on edeltäjiään kauniimpi ja sulavampi, brutaalimpi ja lopulta myös kypsempi teos. Pelkkä ultraväkivaltainen toimintaeeposkin olisi riittänyt, mutta tekijöiltä löytyy myös annos eeppistä tyylitajua. Lopputekstien rävähtäessä ruudulle Kratoksen saaga on koskettanut primitiivisen verenjanon lisäksi myös syvällisempiä emotionaalisia tasoja.

God of War ei olekaan tarina sankarista ja kostosta, vaan kasvamisesta sankariksi. Vasta omien demoniensa voittaminen tuo rauhan ja päästää irti loputtomasta kierteestä. Tarina viedään loppuun tavalla, joka on syvästi tyydyttävä ja samalla koskettava.

Mainitsinkin jo, että hack’n’slash-rintamalla tulee lähitulevaisuudessa olemaan hiljaisempaa. God of War 3 on lajityypin kirkkain helmi, johon uusia yrittäjiä tullaan vertaamaan vielä seuraavankin konsolisukupolven koittaessa. Tämän tasoisen suorituksen jälkeen kilpailijoiden lienee parasta käydä ostoksilla teollisuuskanalassa, jos aikovat uskaltaa tyrkätä markkinoille mitään etäisestikään lajityyppiä sivuavaa.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

God of War (PS2)

God of War II (PS2)

God of War: Chains of Olympus (PSP)

God of War III -ennakko (PS3)

Lue myös

Aliens vs. Predator (PC, PS3, Xbox 360)

Assassin’s Creed II: Bonfire of the Vanities DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Dante’s Inferno (PS3, Xbox 360)

Darksiders (PS3, Xbox 360)

Final Fantasy XIII (PS3, Xbox 360)

Heavy Rain (PS3)

S.T.A.L.K.E.R Call of Pripyat (PC)

 

Kreikan mytologia on nyt tuhottu. Jos olisin Kratos, seuraava kohteeni olisi...

Katso tilanne vastaamatta