God of War III Remastered (PS4)

10.08.2015 16:05 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Sony Santa Monica
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: God of War III Remastered
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Vuonna 2010 maailma ja PlayStation 3:n räjähtivät. Eivät kirjaimellisesti, mutta vertauskuvallisesti, kun historian vihaisin mies, Kratos, syöksyi päättämään verisen kostonsa hillittömässä tuhon orgiassa.

Viimeiset sirpaleet on juuri saatu irti seinistä ja haavat paikattua, kun Kratos tulee uudelleen. Vihassa on yhä hehkua kuin auringossa, mutta onko pelistä enää mihinkään vai onko aika ajanut viimeisen spartalaisen ohi?

Vuonna 2010 ilmestynyt God of War 3 sai todellakin Domenkin arvostelussa osakseen hillittömästi kehuja ja ylistystä. Ei mielestäni aiheetta, sillä tuolloin peli oli audiovisuaalisena spektaakkelina aivan omaa luokkaansa. Pelattavuus oli hyvää tasoa, vaikka peli ei ehkä ihan esimerkiksi Bayonettan perässä pysynytkään.

Nyt on siis aika palata taas antiikin Kreikkaan, sillä HD-uusintaversioiden tulva tuo mukanaan myös God of War 3:n HD:nä.

ARRR! GRRR!

Pelin pääosassa on tietenkin Kratos, maailman vihaisin mies. Hänen persoonallisuutensa ja motivaationsa voi summata näin: ”AARGGG! OLEN VIHAINEN!”

Vihansa voimin Kratos on jo puolessa tusinassa pelissä pätkinyt poikki, pinoon ja pyreeksi suuren osan antiikin mytologiasta ja sen hahmoista. Taustalla on Zeuksen riemastuttava jäynä, jossa Kratos huijattiin tappamaan perheensä. Mitäpä mies sitten siitä kostoksi muuta tekisi kuin tappaisi kaikki jumalatkin?

Peli alkaa hieman yllättävästi, sillä sen alkumetreillä Kratos kiipeää Gaia-jättiläisen olalla pitkin Olympos-vuoren rinteitä Zeus tähtäimessään. Miksi ja miten tähän on päädytty? Sitä varten olisi pitänyt pelata läpi ne aiemmat God of Warit, sillä kolmososa on miltei suoraa jatkoa niille.

Kamera zoomailee lähelle ja vetäytyy kauemmas kivitalon kokoisen Gaian kiivetessä sisarustensa kanssa vuorta ylös samalla kun Poseidon ja muut jumalat käyvät näitä vastaan omilla yliluonnollisilla aseillaan. Alkumetreillä käy selväksi myös, että ei se spektaakkelin taso ole siitä laantunut, eikä vetovoima laimentunut: God of War 3 läväyttää yhä leuan lattialle.

Peli on vihdoin oikeasti 1080p-resoluutiossa, sillä PlayStation 3 –versiohan oli skaalattua 720P:tä. Nätisti skaalattua, mutta silti. Ruudunpäivitysnopeudessa ei ollut aiemminkaan valittamista, eikä ole tietenkään nytkään. Peli pyörii hyvin ja näyttää myös hyvältä. Tekstuureista ja hahmomalleista näkee välillä, että kyse on vain kaunistellusta vuoden 2010 PlayStation 3 –grafiikasta, mutta ei God of War 3 ruma ole missään vaiheessa, ja parhaimmillaan yhä sikamaisen nätti.

Myöskään väkivalta ei ole menettänyt tehoaan. Jo alkumetreillä revitään vihollisia kahtia ja katsellaan Poseidonin perspektiivistä, miten Kratos pieksee tämän puolikuoliaaksi, puhkaisee silmät ja vääntää niskat nurin. Jep, God of War on yhä God of War. Ei todellakaan lapsille tai alaikäisille.

Spektaakkeli siis toimii, mutta entä pelattavuus?

Press X to GRRR!

God of War 3 ei ollut koskaan se monimutkaisin kolmannen persoonan toimintapeli. Hieman ennen sitä ilmestynyt Bayonetta oli teknisempi ja monipuolisempi peli, eivätkä genren uudemmat pelit ainakaan God of War 3:lle palvelusta tee. Niihin verrattuna peli vaikuttaa joskus auttamattoman simppeliltä ja vanhanaikaiselta, varsinkin kun sarjan selkärankana on aina ollut turhan innokas nojaaminen quick time eventien seinään. Tiedätte kyllä: vähänkään isommat viholliset tapetaan aina painelemalla ruudulle ilmestyviä näppäimiä oikeaan aikaan samalla kun purkitettu animaatio pyörii. Ei se ole koskaan hauskaa ollut, eikä ole nytkään.

Muuten God of War 3 onkin sitten toimivampi paketti. Kombotteluun ei ole suunnatonta tarvetta, ainakaan niiden parin vakiokombon ulkopuolelta. Asevalikoima kasvaa seikkailun myötä mukavan kokoiseksi ja uudet lelut integroidaan kivasti osaksi Kratoksen työkalupakkia.

Pehmeä ruudunpäivitys tekee pelaamisesta sujuvaa ja hauskaa puuhaa ja hyvä pelisuunnittelu taas pitää huolen siitä, että kyllästyminen ei iske: jokaisen kulman takana odottaa jokin yllätys tai uusi käänne, joka pitää taas pelissä kiinni.

Joten mitä jää lopulta käteen? Ihan positiivinen paketti, sanoisin. God of War 3 on yhä God of War 3, mutta koska God of War 3 oli alkujaankin ilmestyessään erinomaisen hyvä peli, ei ajan hammas ole mitään kauheaa tuhoa siihen päässyt nakertamaan. Genren suuret ystävät ja kombottelusta pitävät löytävät parempaa viihdettä vaikkapa Bayonetta 2:sta, mutta jos haluaa sujuvan ja toimivan pelin, joka jaksaa hämmentää ja hämmästyttää brutaalilla spektaakkelimaisuudellaan, God of War 3 on yhä yliampuvan väkivallan virstanpylväs.

 

 

Lisää aiheesta

God of War (PS2)

God of War Collection (PSV)

God of War Collection Volume II (PS3)

God of War II (PS2)

God of War III (PS3)

God of War: Ascension (PS3)

God of War: Chains of Olympus (PSP)

God of War: Ghost of Sparta (PSP)

Muropaketin uusimmat