Grabbed by the Ghoulies (Xbox)
Kun Microsoft osti legendaarisen pelikehittäjä Raren, Xbox-fanit riemuitsivat. Microsoft lupasi, että Rare tekee viisi peliä kahden vuoden sisällä. Monet kuitenkin epäilivät kaiken todellisen aivovoiman jo lähteneen yhtiöstä ja sanoivat kauppaa huonoksi. Raren ensimmäinen Xbox-peli, Grabbed by the Ghoulies, on nyt valmis. Mihin rahat menivät?
Grabbed by the Ghoulies on valtavirrasta poikkeava pelijulkaisu, osittain jopa innovatiivinen teos. Pelaaja ohjaa Cooperia, joka eksyy tyttöystävänsä Amberin kanssa pelottavan kartanon alueelle. Pian Cooper huomaa joutuvansa pelastamaan Amberin katalan paronin juonilta, apunaan koko joukko paronin kaltoin kohtelemia kartanon asukkeja. Alkaa noin 100:n kentän mittainen seikkailu, jossa Cooperin pitää selvitä lumotun kartanon hirviöistä. Juonta on kiva seurata ja hahmot ovat kliseisyydestään huolimatta oivallisia.
Rare on kehittänyt yksinkertaisen, mutta toimivan ohjaussysteemin, joka ei rasita sormia pahimpien toimintapelien tapaan. Cooperia liikutetaan vasemmasta tatista ja hyökkäykset tehdään osoittamalla vihollisten suuntaan oikealla tatilla. Monipuoliseksi tällaisia kontrolleja ei voi kutsua, mutta kuka tahansa oppii pelaamaan muutamassa minuutissa. Hyökkäyskomboja tehdään yksinkertaisesti pitämällä oikeaa tattia samaan suuntaan. Kameraa käännellään liipasimista.
Lisävivahteen tuo kartanon irtaimisto. Cooper voi napata muun muassa tuoleja, tarjottimia ja ruukkuja, joilla vihollisia voi paiskia päin pläsiä. Kuulostaa helpolta, mutta jokaisessa huoneessa onkin eri säännöt, joilla tilat läpäistään. Esimerkiksi alkupään paikoissa voi joutua tappamaan kaikki luurangot tai käyttämään ainoastaan aseita vihollisten nujertamiseen. Tai molempia. Myös aikarajoja, avaimia ja pelkkää selviytymistä hyödynnetään. Jos ei noudata sääntöjä, huoneeseen ilmestyy Kuolema, jonka tappavaan kuolonkäteen ei ole syytä koskea.
Kuolemasta on tehty osa pelin mekaniikkaa ja viehätystä. Viikatemies ei automaattisesti tarkoita uutta aloitusta kyseisessä huoneessa, vaan Cooper voi huijata ja manipuloida kuolonkosketusta omiin päämääriinsä. Jopa pahimmat viholliset kuolevat helposti, kunhan ne vain saa houkuteltua Cooperin ja Kuoleman väliin. Tietenkin Kuolemaa voi myös heitellä kaikilla esineillä, mutta lähitaisteluun ei parane ryhtyä.
Joissakin kentissä Cooperilla on jo valmiiksi ase, esimerkiksi zombeja vastaan voi taistella vesipyssyllä ruikkimalla. Lisäapua saa sinne tänne piilotetuista power-upeista, kuten kuolemattomuudesta tai one-hit -wonderista, jolla Cooper pystyy tappamaan vihollisen kuin vihollisen yhdellä lyönnillä tai potkulla. Paras power-up on ?-purkki, jolla käynnissä oleva haaste selviää itsestään.
Silloin tällöin kohdataan Super Scary Shockeja, eli todella pelottavia ilmestyksiä. Pelaajan pitää naputella ABXY-nappuloita ruudulla näytettävän rivistön mukaan. Kartanossa on myös monta haamua, joiden huutojen ympäröimäksi ei kannata jäädä. Viholliset ovat kauhutarinoiden peruskamaa eli luurankoja, muumioita, hämähäkkejä, eläviä tauluja ja vastaavia. Juonikin on hyvin kliseinen, mutta sarjakuvatyyli on onnistunutta, ja peli ottaa kaiken irti kliseistään.
Tarina vie Cooperin kartanon eri osiin ja sen ulkopuolellekin. Ympäristöt eivät käy tylsiksi, sillä niissä on kaikenlaisia pieniä jekkuja. Kuka arvaisikaan, että luurangot ja zombit discoavat koko yön, tietenkin luuranko-dj:n soittaessa parhaimpia kauhubiisejä? Huoneita tosin kierrätetään jonkin verran, mutta uudet säännöt piristävät. Kovin monesti samaa huonetta ei joudu yrittämään, sillä tärkeiden power-uppien paikat pysyvät samoina, vaikka esimerkiksi avainten sijainti saattaakin muuttua. Jos ei muu auta, kutsutaan Kuolema apuun.
Grabbed by the Ghoulies ei ole kovin pitkä. Pelin pääsee läpi reilussa kuudessa tunnissa. Vaikeustaso on suhteellisen helppo, vaikka muutamassa huoneessa kuluu enemmän aikaa ja yrityksiä. Lisähelpotusta tuo mahdollisuus käyttää hovimestarin taikajuomaa, joka tuplaa Cooperin energiat huoneen alussa. Eniten vaikeuksia tuottavat kuitenkin huoneiden säännöt sekä Kuolema, joten taikajuoma ei auta niin paljon kuin voisi kuvitella. Vaikeustaso vaihtelee koko pelin ajan, joten vaikean kentän jälkeen voi olla vuorossa helppo kenttä. Peli sopii kaikenikäisille, mutta täysin läpihuutojuttu se ei ole edes kokeneelle pelaajalle.
Grabbed by the Ghoulies ei jää hyllyyn pölyttymään heti läpäisyn jälkeen. Jos onnistuu pelaamaan viimeisen tarinakappaleen läpi 13:ssa minuutissa, näkee toisenlaisen loppudemon. Lisäksi jokaiseen huoneeseen on piilotettu kirja, joita keräämällä pystyy avaamaan bonustehtäviä. Huoneisiin voi palata läpivedon jälkeen, joten kirjojen etsiminen ei ole ylivoimainen urakka, vaikkei kaikkia löytäisikään heti ensimmäisellä pelikerralla. Eikä huoneita ole edes pakko läpäistä uudelleen, kunhan vain löytää kirjat.
Vaikka suurin osa bonustehtävistä on pitkälti samaa kuin peruspelissäkin, ne ovat silti mukava lisä, joiden parissa jaksaa viihtyä jonkin aikaa parempaa suoritusta tavoitellen. Hieman vaivaa käyttämällä sain kerätyksi noin 65 kirjaa sadasta mahdollisesta, joten sain auki kolmetoista pelin kahdestakymmenestä bonustehtävästä.
Pelin grafiikka on kaunista; ennakkoon julkaistut kuvakaappaukset eivät tee sille oikeutta. Kauhuteemainen musiikki sopii peliin hyvin. Ääninäyttelemisen sijaan hahmot ”puhuvat” äännähdyksillä. Homma toimii kohtuullisesti, eikä ääniefekteissäkään ole suurempia valituksen aiheita.
Grabbed by the Ghoulies on hyvin tehty paketti. Se on kuitenkin armottoman lyhyt, eivätkä edes kohtuullisen hyvät extrat kiinnosta paria tuntia enempää. USA:ssa peliä myydään normaalia alempaan hintaan, mutta valitettavasti Euroopassa hinta on normaalilla tasolla. Grabbed by the Ghoulies on hyvä koko perheen peli, mutta yksinkertainen pelattavuus ja lyhyt kesto voivat karkottaa kokeneemmat pelaajat.
