Gran Turismo (PSP)

01.10.2009 16:40 Mikko Rekola

Klassikkoajopeli saapuu viimein Sonyn pienimmälle nykykonsolille. Jo vuonna 2004 ilmoitettiin GT:n taskupainoksen olevan kehitteillä, mutta valmistumisprosessi tapahtui pidemmän kaavan kautta. Yli 800 autoa Ferrarin, Lamborghinin ja Bugattin johdolla pistävät aihepiirin ystävien sukat pyörimään jaloissa.

Vahatun pinnan alta paljastuu täysiverinen ajosimulaatio, josta kuitenkin puuttuu se kaikista tärkein.

Gran Turismon pienoispainoksesta huokuu viimeistely. Peliin on käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Ajomalli on lainattu suoraan Gran Turismon tulevasta viidennestä osasta, tosin sitä on sovellettu paremmin taskukonsolille sopivaksi muun muassa ohjauksen palautuksen osalta. Radat puolestaan ovat tuttuja pelisarjan neljättä osaa pelanneille tai Tourist Trophyn parissa viihtyneille.

Jo ensimmäisessä lähtökiihdytyksessä huomaa kuinka tunnokas ajotuntuma on. Auto tottelee sormenpäätäkin pienempää analogitattia jämäkästi ja tarkasti. Pelimoottori pyörittää toimintaa sulavasti 60 kuvan sekuntivauhdilla ja kisaaminen on intensiivistä hyvin ajavia tekoälykuljettajia vastaan. Kun mallikkaasti toteutettuun ajotuntumaan lisätään yli 800:n auton verran valinnanvaraa voisi pelin parissa luulla viettävän hetken jos toisenkin.

Luulo osoittautuu kuitenkin nopeasti vääräksi, sillä kehitystiimi on tehnyt vuosisadan munauksen jättämällä uratilan kokonaan pois. Rataa voi kiertää yksittäisen kilpailun lisäksi kelloa vastaan tai driftauksen merkeissä. Onneksi mukana ovat sentään onnistuneet lisenssitestit, joissa voi edetä omaan tahtiin ja tutustua pelin vähäisiin haasteisiin.

Kuminen luuranko ilman lihaa

Pelimuotojen niukkuuden aiheuttamaa pettymystä korjaa osaltaan onnistunut ratavalikoima, sillä yksittäiset kilpailut ovat onnistuessaan kiintoisia ratojen ollessa huippuluokkaa. Mukana on 45 rataa kattaen kaikki pelisarjan legendaarisimmat taisteluareenat ja myös monet muut mielenkiintoiset kilpailupyhätöt. Erityismaininnan ansaitsevat Monacon F1-rata ja Grand Canyonin rallipyrähdys. Kourallinen ralliratoja pelastaa paljon, sillä ne tuovat kaivattua vaihtelua loputtomaan asfalttiviidakkoon.

Ruudulla pyörivää toimintaa ihmetellessä täytyy ihailla kehitysryhmän taitoa puristaa tehoja irti piskuisesta konsolista. Peli näyttää melkein yhtä hyvältä kuin Gran Turismo 4 ja etenkin ratojen graafinen ilme on erinomainen. Esimerkiksi taisteluareenoiden kuninkaana pidetty Nurburgring on täynnä visuaalista tykitystä parhaimmillaan. Joitain yksityiskohtia on harmittavasti jouduttua karismaan, jotta peli pyörisi sulavasti. Autot eivät yllä aivan ympäristöjen yksityiskohtaisuuden tasolle, mutta ovat kuitenkin tarpeeksi tarkkoja jäljennöksiä esikuvistaan.

Myös audiopuoli on onnistunut, sillä autojen äänimaailma ja taustalla pauhaavat kappaleet ovat keskenään toimivassa harmoniassa. Moottoreiden äänistä saa parhaan kuvan vasta kilpailun päätyttyä, sillä hidastuksia katsellessa huomaa kuinka alla kiitävä urheiluauto lähettää äänekkäät terveiset muiden kilpailijoiden suuntaan.

Pelkkä konsepti?

Miniatyyriksi heittäytynyt Gran Turismo onnistuu yllättämään sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä. Mekaniikka ja perusrunko on toteutettu erinomaisesti, mutta pelin pariin houkutteleva sisältö puuttuu. Paketista jää kokonaisuutena mieleen jo toinen konseptipeli peräjälkeen. Potentiaalia löytyisi unohtumattomaan mestariteokseen, mutta yksittäisten kisojen kiertäminen muuttuu nopeasti puuduttavaksi.

Lopputulos jättää ristiriitaisen mielikuvan, sillä peli on samanaikaisesti erinomainen ja käsittämätön pannukakku näkökulmasta riippuen. Hankintaa pohtivan kannattaa miettiä kuinka tärkeä kunnollinen urapelimuoto on ja kuinka suuri lovi sisällön puute on ostopäätökseen? Gran Turismo onkin tekninen mestariteos, mutta pelinä enintään keskinkertaisuus. Toivottavasti ensi vuoden puolella ilmestyvä sarjan viides osa ei petä samalla tavalla.

Tekijä: Polyphony Digital
Julkaisija: SCEE
Testattu: PlayStation Portable
Saatavilla: PlayStation Portable
Pelaajia: 1-4 (verkkomoninpeli)
Pelin kotisivut: Gran Turismo PSP
Mikko Rekola