Grand Ages: Rome (PC)

25.04.2009 14:10 Juho Anttila

Julius Caesarin valtaannousua ja salamurhaa ympäröineet vuodet nousevat epäilemättä historian mielenkiintoisimpien aikakausien joukkoon. Lukemattomat aihetta käsittelevät pelit, elokuvat ja tv-sarjat kertovat tästä omaa kieltään.

Myrskyisää ajanjaksoa käsitteleviä rakentelupelejäkin löytyy jo vino pino, mutta Grand Ages: Rome yrittää silti samoille apajille. Löytyykö vanhasta aiheesta vielä kerrottavaa vai piiskaako Haemimont Games tällä kertaa kuollutta hevosta?

Itse asiassa kehittäjät ovat aiheen parissa jo kolmatta kertaa. Glory of The Roman Empiren aloittaman pelisarjan edellinen osa, kritiikkiäkin kerännyt Imperium Romanum, julkaistiin viime vuoden helmikuussa. Vuosi ei vain ole järin pitkä aika muuttaa keskinkertaista peliä helmeksi ja se ikävä kyllä myös näkyy.

Näyttämö kuntoon

Peli-idea on tuttu ja turvallinen. Yhden Rooman ylhäisösuvun jäsenen rooliin asettuvan pelaajan tehtävänä on rakentaa toimiva pieni tai myöhemmin vähän suurempikin kaupunki. Sapelitkin kalisevat välillä barbaarien ja tuttujen historian henkilöiden kanssa. Samaa kaavaa toistetaan yhteensä 40 tehtävän ajan.

Grand Ages: Rome yrittää tuoda pelaamiseen vaihtelua roolipelimäisillä elementeillä. Pelin kampanja kuljettaa innokasta kuvernööriä Rooman historian ehkä kiintoisimpien aikakausien lävitse. Tehtävät liitetään kiinteästi imperiumia ravistelleisiin tapahtumiin. Keisarin ja senaatin käydessä tukkanuottasille joutuu pelaajakin valitsemaan puolensa.

Pelikokemustaan pääsee muokkaamaan omien mieltymystensä mukaiseksi myös hahmonkehityksen kautta. Jokainen suoritettu tehtävä tuo alter egolle kokemustasoja, joilla voi ostaa erilaisia taitoja. Kolmesta talenttipuusta kaksi on aina samoja kolmannen vaihdellessa sen mukaan, minkä viidestä tarjolla olevasta perheestä valitsee ohjattavakseen.

Matkan varrella kassaan kilisee kokemuksen lisäksi henkilökohtaista omaisuutta. Kultakolikot voi sijoittaa tuottavasti: laakeiden peltojen omistaja aloittaa tehtävät ylimääräisten viljasäkkien kera, kun taas sotaisampaa tyyliä suosiva hankkii rautakaivoksen ja takoo aurat miekoiksi.

Tönöä toisen perään

Varsinainen pelaaminen on suhteellisen hidastempoista rakentelua. Kolmea eri yhteiskuntaluokkaa edustavat kansalaiset tarvitsevat kukin omanlaisensa asuinrakennukset. Ruokahuolto ja hygienia on syytä laittaa kuntoon kastista riippumatta. Ylemmät luokat puolestaan janoavat myös erilaisia viihdykkeitä ja temppeleiden tarjoamaa hengellistä ravintoa.

Onnistuneen johtamisen salaisuus piilee resurssiketjujen hallinnassa. Kaksitasoisessa järjestelmässä ei oteta kantaa tarvikkeiden siirtymiseen paikasta toiseen, vaan esimerkiksi kivilouhimon tuottamat rakennustarvikkeet ovat heti käytettävissä missä tahansa kaupungin kolkassa. Toisaalta lopputuotteet leviävät vain tietylle alueelle kunkin tuotantolaitoksen ympärillä. Rakennusten oikea sijoittelu nouseekin avainasemaan.

Vaikka painotus onkin rakentelussa, ei sotimiseltakaan voi täysin välttyä. Reaaliaikanaksutteluiden mittakaavassa sodankäynnin toteutus jää valitettavasti kategoriaan karvahattu. Yksiköitä löytyy kohtuullinen määrä, mutta käyttöliittymä ja rajoittuneet taktikointimahdollisuudet tekevät taisteluista turhaa pakkopullaa.

Keisari, laivamme vuotaa

Grand Ages: Rome on kerännyt verkon uumenissa jonkin verran kiitosta parannetusta käyttöliittymästään. Tämä kertoo ennen kaikkea pelisarjan edellisen osan puutteista, sillä hyvästä yrityksestä huolimatta tälläkään kertaa ei onnistuta.

Tarvittavan informaation saa kyllä kaivettua halutessaan ruudulle, mutta syystä tai toisesta se piilotetaan heti, kun pelaaja ryntää tekemään jotain muuta. Erilaisten rakennusten tunnistaminen ruudulta on myös työlästä erityisesti kaupungin kasvaessa suuremmaksi. Visuaalisia vihjeitä tarvittaisiin myös malmiesiintymien löytämiseen, nyt ne näkee kunnolla vain kömpelöstä taktisesta näkymästä.

Sotajoukkojen käskyttäminen aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Hiiren oikeaa nappulaa kun käytetään sekä sinällään kätevän rakennusvalikon avaamiseen että viimeksi valitun yksikön liikuttamiseen. Jokainen arvanneekin, minkälaisiin ongelmiin tämä voi johtaa.

Valikkojärjestelmä on myös ikävästi rikki. Rakennusvalikko on usein hidas ja se on pakko sulkea erikseen klikkaamalla, jos haluaa tarkistaa vaikkapa resurssitilanteen tai kansalaisten mielialan. Kuivana rusinana kakun päällä peli kaatuu muutaman tunnin välein vieden koko koneen mukanaan ja palauttaen samalla grafiikka-asetukset karuimmalle tasolle.

Outoa tenhoa

Ongelmat ovat harmillisia, sillä itsensä toistavuudesta huolimatta Grand Ages: Rome onnistuu vetämään mukaansa. Saman kaupungin rakentaminen kerta toisensa jälkeen on teoriassa Saharaakin kuivempaa puuhaa, mutta niin vain peliä jaksaa pelata vielä yhden tehtävän verran.

Syitä tähän on monia. Pelin aihepiiri on kulunut, mutta silti hurjan kiinnostava ja tehtävien sitominen historiallisiin tapahtumiin luo pelaamiseen mukavaa jatkuvuuden tunnetta. Peli myös näyttää varsin hyvältä. Hidas pelitempo kannustaa pysähtymään ja vain ihailemaan halki meren lipuvia kauppalaivoja ja töidensä parissa uurastavia roomalaisia. Hektisten toimintapelien joukossa rauhallisuus on valttia.

Grand Ages: Rome onkin hankalasti luokiteltava tapaus. Se ei välttämättä pysty tarjoamaan tarpeeksi uutta lajityypin veteraaneille ja buginen käyttöliittymä on omiaan karkottamaan uudetkin yrittäjät. Silti rakentelemisen parissa kului aikaa tuntitolkulla pidempään kuin ensimmäisiä tehtäviä tahkotessa olisi uskonut. Varauksetonta suositusta ei kuitenkaan uskalla antaa, lajityypistä kiinnostuneiden kannattaakin kokeilla itse pelin kotisivulta ladattavissa olevaa demoa.

Tekijä: Haemimont Games
Julkaisija: Kalypso Media
Testattu: PC Windows XP, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai Vista, 2,0 Ghz tai nopeampi prosessori, 1 Gt muistia XP:llä, 128 Mt näytönohjain (GeForce 6600, ATI 9600 tai parempi), 1,5 Gt kovalevytilaa, DirectX 9.0c -yhteensopiva äänikortti, DirectX 9.0c
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.grandages.com
Juho Anttila