Uusimmat

Guild Wars 2 (PC)

30.09.2012 17:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: ArenaNet
Julkaisija: NCSoft
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX
Saatavilla: PC
Tulossa: Mac
Laitevaatimukset: Nopea tuplaydinprosessori, 4 Gt keskusmuistia, Radeon HD 5570 512 Mb, aktiivinen nettiyhteys, 25 Gt kovalevytilaa
Pelaajia: tuhansia
Pelin kotisivu: http://guildwars2.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Massiivimoninpelien maailmassa on odotettu uutta sukupolvea jo vuosikausien ajan. Sen jälkeen kun Blizzardin World of Warcraft räjäytti potin vuonna 2005, käytännössä kaikki uudet pelit ovat yrittäneet kopioida sitä.

Ja arvaahan sen, mitä orjallisesta kopioinnista seuraa? Eivät ne pelit yleensä sitä originaalia piekse ja lisäksi hetken päästä koko genre on yhtä ruskeanharmaata massaa kaikkien seuratessa sokkona johtajaa. Niinpä onkin erittäin kiva, että kesän 2012 aikana on vihdoin ilmestynyt uudenlaisia yrittäjiä.

Alkusyksyn kovasta MMO-kaksikosta Funcomin The Secret World ehti ensimmäiseksi markkinoille ja tarjosi todella upean maailman ja mukaansatempaavan tarinan, mutta itse pelattavuus olisi ehkä kaivannut vielä vähän tuunausta. Nyt yritysvuorossa on ArenaNet kauan odotetulla jeesuspelillään, Guild Wars 2:lla.

Sairaan kaunis maailma

Ensimmäinen yllätys Guild Wars –veteraanin perspektiivistä on se, että Guild Wars 2 on oikea MMO. Ykkönenhän ei nimittäin sitä ollut. Kaupungeissa näki porukkaa, mutta heti porteista ulos astuttuaan pelaajat siirrettiin omiin instansseihinsa, joissa vastaan tuli vain vihollisia. Interaktio muiden pelaajien kanssa rajoittui ryhmän kokoiseen toimintaan ja PvP:hen sitä varten kasatuilla areenoilla.

Totaalisena pesäerona Guild Wars 2 antaa tuhansien ja taas tuhansien pelaajien puuhailla keskenään yhteisessä maailmassa, joskin PvP on yhä rajoittunut PvP-areenoille ja serverien väliseen world vs world vs world –mättöön, joista lisää myöhemmin. Ratkaisu on erinomaisen toimiva, sillä eri lähtökohdistaan ja roduistaan huolimatta näin koko serveri puhaltaa yhteen hiileen.

Pelaajien välisiä skismoja on karsittu myös sillä, että mitään ei ole tehty keinotekoisen harvinaiseksi. Hirviön taposta saa kokemusta ja questikredittiä jokainen sitä lyönyt, ei vain ensiksi paikalle ehtinyt. Puskasta löytyvän malmin voi louhia putkeen vaikka jokainen serverin pelaaja, sillä ne ovat jokaiselle uniikkeja ja niin edelleen.

Mainioita ratkaisuja, jotka taitavat juontaa juurensa siihen, että Guild Wars 2:ssa ei ole kuukausimaksua. Ja kun tätä rahoitusmallia ei ole käytössä, pelaajia ei tarvitsekaan jatkuvasti ärsyttää keinotekoisilla rajoituksilla ja hidasteilla, vaan heidän voi antaa syöksyä täysillä seikkailuun jo ensimmäisestä kokemustasosta saakka. Ja sen Guild Wars 2 myös tekee. Erinomaisena oivalluksena se Guild Wars 2:n suurin uuden sukupolven juttu kun on se, miten peliä pelataan.

Normaalissa massiivimoninpelissähän levelöinti tapahtuu näin: juokset kaupunkiin tai muuhun quest hubiin, klikkaat 10 kultaisen huutomerkin kanssa varustettua tyyppiä ja keräät quest logisi täyteen settiä. Sitten juokset questipaikalle, tapat tunnin tonttuja ja keräät näiden korvia ennen kuin suuntaat kaupunkiin palauttamaan tekemäsi setit. Toistetaan kunnes level cap tulee vastaan.

Guild Wars 2 vaihtaa tämän ratkaisumallin avoimeen seikkailuun. Kenenkään pään yläpuolella ei ole huutomerkkiä, eikä peli itse asiassa edes sisällä quest logia. Tehtävät löydetään sen sijaan dynaamisesti maailmassa kulkiessa. Yllättäen kukkulalla ruudulle paukahtaa viesti siitä, että läheisessä luolassa tarvitaan seikkailijoita tekemään mitä seikkailijat nyt tekevätkään. Sitten tehdään ja jatketaan matkaa.

Tämä ei yksistään vielä olisi suurikaan muutos, sillä samoja questejahan ne ovat, nyt ei vain tarvitse käydä välissä kaupungissa klikkaamassa huutomerkkejä. Mutta Guild Wars 2 on ulottanut saman seikkailuhenkisyyden kaikkeen muuhunkin suunnitteluunsa.

Maailma on täynnä löydettävää ja koettavaa komeista maisemista kätkettyihin tasohyppelypuzzleihin, miniluolastoihin ja aarteisiin saakka. Ja kaikesta saa kokemuspisteitä. Niinpä paras tapa pelata peliä onkin puhtaasti… no, pelata sitä. Ennaltasuunnitellun silmukan sijaan vain lähteä hortoilemaan pusikkoon ja katsomaan, mitä tuon kukkulan takaa löytyy.

Se toinen puolisko Guild Wars 2:n sisällöstä koostuu eventeistä, jotka ovat kuin suuren porukan questeja. Warhammer Online –henkiset suuren porukan tehtävät alkavat dynaamisesti, kun tarpeeksi monta pelaajaa on yhdellä alueella. Yllättäen vaikka kentaurit hyökkäävät rintamakylään ja kaikkien pelaajien täytyy tehdä yhteistyötä pelastaakseen kaupungin. Kun pöly on laskeutunut, event yleensä vielä jatkuu dynaamisesti jatkotehtävillä riippuen siitä, tuhosivatko kentaurit kaupungin vai selvisivätkö pelaajat.

Kun kaikki toimii kuten sen pitäisi, Guild Wars 2:n pelaaminen on yhtä juhlaa. Pelaaja kiertää maita ja mantuja tehden sankaritekoja, nähden ihmeellisiä juttuja ja keräten kaikesta mahdollisesta kokemusta. Mutta kun homma ei toimi, kulissit repsottavat ikävän näkyvästi. Jos ei onnistu osumaan siihen eventien aaltoon, joutuu juoksemaan pitkin pusikoita toistamassa samoja vanhoja eventejä tai jopa lähtemään toiselle puolelle maailmaa etsimään lisätehtäviä, jotta saisi kasaan levelit seuraavaa aluetta varten.

Ei yksinäisille

Guild Wars 2:n maailma on siis kiehtova ja sisältökin hauskaa. Mutta entä se itse pelattavuus? Se on vähän ristiriitaisempi juttu.

Ensimmäinen erikoisuus on se, miten pelaajat hankkivat kykyjään. Normaalissa MMO:ssahan niitä kerätään tasaista vauhtia kokemustasojen kertyessä. Ei Guild Warsissa. Puolet pelaajan yhdeksän slotin kykypalkista määräytyvät aseen mukaan ja ne saa tarpeeksi hutkimalla avattua muutamassa minuutissa. Se varsinainen hahmonkehitys koostuu kykypisteistä, joita käyttämällä saa avattua muutaman kymmenen kyvyn valikoimasta haluamansa jutut käyttöönsä.

Asepuolella idea on, että kullakin asetyypillä on omat käyttötarkoituksensa. Joku ase sopii hyvin liikkeestä hutkimiseen, toisella tehdään kovaa AOE-vahinkoa ja kolmas taas tarjoaa vähän puolustusta ja vähän hyökkäystä. Jujuna on, että pitäisi osata valita oikea vehje oikeaan käyttötarkoitukseen.

Systeemin välitön huono puoli on tietenkin se, että useimmat pelaajat ovat valinneet sen oman aseensa todennäköisesti siinä viidennen kokemustason kohdalla, eikä se peruspelattavuus siitä sitten kamalasti enää muutukaan. Ne itse avattavat kyvytkin ovat enemmän buffeja ja tiettyihin tilanteisiin sopivia juttuja kuin osa rotaatiota.

Yksin pelattuna Guild Wars 2 muuttuukin aika nopeasti aikamoiseksi rutiiniksi. Itse valitsin oman elementalistini aseparin hyvin nopeasti ja sitten toistin samaa parin napin komboa uudelleen ja uudelleen taistelusta toiseen.

Systeemi toimiikin paremmin ryhmissä, jolloin kykyjen synergiat paljastuvat. Aika moni kyky kun sisältää kätkettyjä ominaisuuksia, joiden avulla voi kombotella muiden kanssa. Elementalistini voi vaikka pudottaa maahan tuliringin, jonka läpi kulkevat kaverien nuolet ja ammukset syttyvät palamaan. Ei kuulosta paperilla ihmeelliseltä, mutta kyllä se tuo suuremman porukan mättöihin – kuten juuri niihin hauskoihin eventeihin – lisäsäpinää.

Vaikka olenkin betan jälkeen lämminnyt hieman Guild Wars 2:n taistelumekaniikalle, en vieläkään pidä sitä mitenkään erinomaisena. Suurin erikoisuus on se, että suurimman osan hyökkäyksistä voi tehdä liikkeessä, mikä tuleekin hirveissä AOE-viidakoissa väistellessä tarpeeseen. WoWeihin verrattuna taistelu toki on paljon dynaamisempaa ja vapaampaa, mutta esimerkiksi Tera tai The Secret World toteuttavat saman idean paremmin.

Kaikille turpaan!

Alkuperäisen Guild Warsin tavoin myös Guild Wars 2 on pitkälti PvP-peli. PvE-sisältöä löytyy jonkin verran: kahdeksan luolastoa, joista on tarjolla läpäisyjen jälkeen vaihtoehtoisia versioista uusilla pomoilla. Määrä on toki riittävä, mutta itse sanoisin, että PVE ei ole ollut ArenaNetin suunnittelulistan ykkösprioriteettina. Syynä on se, miten peliä käytänössä pelataan.

Guild Wars 2 väittää heittävänsä MMO-peleistä tutun tankki / healer / DPS –kolminaisuuden nurkkaan, mikä ei varsinaisesti ole totta. Luolastoissa kun yhä tarvitsee tehdä kaikkia kolmea asiaa, mutta nyt roolit eivät ole niin kiinteitä eivätkä työkalut niin vahvoja kuin perinteisissä peleissä. Sen sijaan esimerkiksi parantaja voi heitellä välillä parannusloitsuja ja muulloin tehdä vahinkoa, mitä tilanne vaatiikaan. Hyvällä porukalla hauskaa, mutta samalla myös aika rajoittavaa PVE-kohtaamisia suunniteltaessa. Tuntuukin siltä, että nykyisissä luolastoissa on nojattu aika pitkälti ”peitetään lattia AOE:lla ja annetaan pelaajien väistellä” –henkiseen pelisuunnitteluun.

Mutta se PvP. Se on hauskaa. Kiinteän kokoisten tiimien areenavääntöjä en kamalasti harrastanut, sillä niissä meininki on jo nyt sellainen, että nyypälle ei tule kuin turpa kipeäksi ja nopeasti. Ykkösosan PvP:tä pelanneet ovat kehuneet, joten kai jotain on oikeinkin tehty.

World vs. World vs. World sen sijaan on mitä mainiointa viihdettä. Jättimäinen PvP-manner täynnä linnakkeita, tukikohtia ja kaupunkeja. Kolme serveriä, kukin omassa nurkkauksessaan. Useita päiviä kestävä sota kiintopisteiden hallinnasta, jossa menestynyt serveri palkitaan kaikkia hyödyttävällä buffilla. Huikeaa! Osallistumaan pääsee myös aivan alkutasoilta asti, sillä sotarintamalla kaikki matalatasoiset buffataan väliaikaisesti 80. tasolle. Toki enemmän pelanneilla on käytössään laajempi kykyvalikoima ja parempia varusteita, mutta on hyvä idea, että kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan sotaan. Itse pelasin WvWvW:tä aika pitkälti niin paljon kuin pystyin, sen verran hauskaa puuhaa se oli.

Ja syytä on ollakin, sillä se on tällä hetkellä suuri osa Guild Wars 2:n endgamesta. Jos nyt mistään varsinaisesta endgamesta halutaan edes puhua. Virallisen teorian mukaan koko peli nimittäin on sitä endgamea: se maailman tutkiminen, kaikkien kätkettyjen loukkojen löytäminen ja PvP viihdyttävät pelaajia alusta loppuun saakka. Vai viihdyttävätkö?

Itse olen sen suhteen hieman skeptinen. Historia kun on osoittanut kerran toisensa jälkeen, että jos pelaajat jotain peleiltään vaativat niin sisältöä. Lisää ja lisää. Eikä sitä ole nyt hirvittävästi Guild Wars 2:ssa. Maailma ei ole rajaton, vaan innokas pelaaja koluaa sen salaisuudet läpi muutamassa viikossa. Luolastot on vaihtoehtoineen nähty liiankin monta kertaa yhtä pitkässä ajassa. Ja jos ei ole todellinen PVP-hullu, sekin maistuu leivältä jonkin ajan kuluttua. Ja mitä sitten tehdään? Se onkin se todellinen kysymys.

ArenaNet on luvannut ennakkoon julkaisevansa peliinsä reilusti lisäsisältöä, mitä en toki epäile. Mutta pelkään, että lisäsisältö tulee koostumaan lähinnä lisälevyistä. Veikkaan, että kuukausimaksuttoman pelin pelaajien ei kannata hirvittävän laajoja ilmaispäivityksiä odotella. Onko tämä sitten ongelma? Sen saa jokainen itse päättää.

Hyvä, mutta…

On Guild Wars 2:n onni, että sain odottaa arvostelun kirjoittamista näinkin pitkään, sillä peli julkaistiin kauniisti sanoen keskeneräisenä. Ensimmäisten viikkojen aikana pelaajien välinen huutokauppa – koko pelin craftusmekaniikan selkäranka – ei toiminut, kiltachatissa oli parhaimmillaan viiden minuutin viive, ryhmät hajosivat satunnaisesti aluetta vaihtaessa ja niin edelleen. Pelaaminen oli tuskaa.

Nyt se sujuu jo paremmin, sillä vaikka reunat edelleen repsottavat hieman, ainakin ne pääasiat toimivat useimmiten kuten pitäisikin.

Mutta yksi asia, joka toimii valitettavan kehnosti, on niin sanottu overflow-serveri. Ideana on, että Guild Wars 2 ei harrasta jonoja. Jos serverillä on ruuhkaa kun pelaaja yrittää jollekin alueelle, hän lentää overflow-serverille, jossa voi pelailla normaalisti ja sitten ajan myötä siirtyä liveserverille pelaamaan. Hyvä idea, mutta juuri nyt vähän epävakaa toteutus. Ryhmän jäsenet joutuvat overflow-serverille lentäessään usein eri servereille, overflow-serveriltä ei voi jonottaa WvWvW-mättöihin – ja usein sinne lentäminen tuntuu myös pudottavan pois jonosta – ja niin edelleen. Ehkä se siitä ajan myötä.

Sananen pitää sanoa myös pelin laitteistovaatimuksista, jotka ovat aika kovat. Niistä saa vastapainona tokio todella komeaa grafiikkaa, mutta tällaisessa pelissä ruudunpäivitysnopeus on kaikki kaikessa. Jos peli pätkii PvP:ssä, taistelu on tuskaa. Ja kun Guild Wars 2:n mätöissä pelaajia on kymmeniä ellei satoja, se ruudunpäivitysnopeus todellakin pahimmillaan pätkii ja urakalla. Kannattaa siis varautua siihen, että konehuoneesta pitää löytyä kunnolla ruutia.

Guild Wars 2 on siis sangen asiallinen MMO. Jostain syystä se ei kuitenkaan vienyt minua mukanaan niin totaalisesti kuin odotin. Pelasin pari viikkoa tatti pystyssä peliä kavereilleni hehkuttaen ja rekrytoinkin mukaan tusina uutta pelaajaa. Ja hauskahan sitä oli hyvässä porukassa pelata. Mutta sitten peli-into laski ja huomasin, ettei seikkailu innostanut enää niin paljon kuin aluksi.

On vaikea sanoa, missä syy piilee. Osasyy on varmasti siinä, että minua vielä tehokkaammin hurahtaneet kaverit kaahasivat pikavauhtia 80. tasolle ja sitten lopettivat pelaamisen sisällönpuutteeseen vedoten. Toinen syy löytyy varmasti siitä, että se käytännön keskeisin pelattavuus, taistelu, ei ole aivan minun makuuni. Pystyn elämään sen kanssa ja sopivissa tilanteissa se on jopa hauskaa, mutta minusta se ei toiminut yhtä hyvin kuin The Secret Worldissa, jossa oli myös omat ongelmansa.

Niinpä kyseessä on laadukas peli pienillä ongelmilla, joka tulee varmasti löytämään yleisönsä. Eikä peliä ole menetetty myöskään meidän jo nyt leikistä luopuneiden osalta, sillä Guild Wars 2:han ei todellakaan ole kuukausimaksullinen. Niinpä pelin ostaneet voivat ihan hyvin odotella lisäsisältöä ja pelailla rauhassa, kun sellainen olo iskee. Tulen itsekin palaamaan pelin pariin myöhemmin, mutta juuri nyt se ei pystynyt pitämään minua otteessaan.

 

 

Toinen mielipide

Unohtakaa kaikki hype. Guild Wars 2 ei ole genren mullistaja. Mitä se tekee on pitkälti samaa kuin mitä WoW teki genrelle vuonna 2004. Se otti jo olemassa olevaa ja yksinkertaisesti hioi niitä paremmaksi. Loppujen lopuksi suuri osa asioista, mitä Guild Wars 2 tekee, on tehty muualla paljon aiemmin. Se ei kuitenkaan loppupeleissä pääse haittaamaan niin paljoa kuin ehkä luulisi.

Perinteisen tankki-parantaja-dps-kaavan rikkominen on ajatuksena jalo, mutta väkisinkin käy mielessä, ettei kehittäjillä ollut mitään järkevää korviketta sille. Yksin pelatessa taistelut pysyvät vielä lapasessa siten, että tietää vielä, mitä ruudulla tapahtuu. Ryhmässä pelatessa alkaa taisteluiden selvittäminen käymään jo vaikeammaksi. Suurin osa sinkoilee ja ampuu jotain vihollisia päin, mutta joskus efektisateesta ei yksinkertaisesti saa selvää, mitä tapahtuu. World vs World vs Worldiä ei tarvinne edes mainita.

Ensimmäistä Guild Wars -saagaa pelanneille luvassa on aimo kasa fanipalvelua lähtien suoraan hahmonvalintaruudusta. Fanipalvelun määrä hellittää aloitusvyöhykkeiden ulkopuolella, mutta varsinkin alkuperäistä Propheciesia paljon pelanneet näkevät paljon tuttuja asioita. Uusi tutkittava Tyria ei tunnu aivan yhtä suurelta noin maantieteellisesti – mutta toisaalta Guild Wars 2 mahdollistaa kontujen tutkimisen ihan toisella tavalla verrattuna Arenanetin esikoiseen. Kyky hypätä auttaa jo paljon.

Paljon vanhaa hiotumpana ja vähän uutta selkeästi hiomattomampana. Kokemisen arvoinen teos, varsinkin jos tykkäsi alkuperäisistä Guild Warseista.

Eric Hartin

 

Kolmas mielipide

Nelinpelin mulkaisu:

 

Lisätietoja: Nelinpeli.com

 

 

Lisää aiheesta

DC Universe Online (PS3)

Rift (PC)

Star Wars: The Old Republic (PC)

The Secret World (PC)

World of Warcraft: Cataclysm (Mac, PC)

Lue myös

Borderlands 2 (PC, PS3, Xbox 360)XCOM: Enemy Unknown -ennakko (PC)

Darksiders II (PC, PS3, Xbox 360)

FTL: Faster Than Light (Linux, Mac, PC)

Heroes of Ruin (3DS)

Hybrid (Xbox 360)

Peppi Pitkätossu (DS)