Guild Wars (pc)

Nettiroolipelien muuttuessa yhä kunnianhimoisimmiksi, ja kehityskustannusten sekä kilpailun nostaessa myös kuukausimaksujen hintaa, voisi kuvitella, että täysin kuukausimaksutonta vakavasti otettavaa yrittäjää ei markkinoilla nähtäisi. Vanhojen Blizzardin johtonimien, kuten Mike O’Brienin, Patrick Wyattin ja Jeff Strainin perustaman Arenanetin Guild Wars kuitenkin uhkaa nettiroolipelien jo uomiinsa asettunutta konseptia monella rintamalla, todella kovin panoksin.

Mistä Guild Warsissa sitten on kyse? Peli on omaperäinen yhdistelmä Diablo-tyylisten toimintaroolipelien, ja MMORPG:einä tunnettujen massiivisten nettiroolipelien parhaita puolia. Itse seikkailu sujuu pienille ryhmille erikseen tehdyillä, ”instansoiduilla” alueilla. Kaikille pelaajille yhteisiä alueita ovat vain kaupungit, ja juonitehtävien aloituspaikat, joissa voi kätevästi kasailla tilanteeseen sopivia ryhmiä.

Nettiroolipelien aktiivipelaajien suurimpia murheenkryynejä ovat perinteisesti olleet tuntikausia kestävät päivitykset, jotka vielä pahimmassa tapauksessa hajottavat jotain niin isoa, että pelipalvelimet pysyvät kiinni jopa päiväkausia. Guild Wars kiertää tämän ongelman ovelalla tavalla; kaikki pelin sisältö ladataan pieninä alueina, joiden päivittäminen aiheuttaa pienen lataustauon sinne ensimmäisen kerran siirryttäessä. Näin isojen päivitysten imuroimiselta ja peliserverit sammuttavilta päivitystauoilta on tässä vaiheessa vältytty kokonaan.

Sujuvaa seikkailua

Guild Warsin asentaminen internetin kautta on kuin ihanaa unelmaa. Hahmonluontiin päästävän paketin lataamisessa kestää megan ADSL-yhteydellä valehtelematta noin kaksi minuuttia, ja hahmonluonnin jälkeen lataillaan vielä pari minuuttia lisää, jotta päästään pelaamaan. Itse hahmonluonti ei ole monimutkaisuudella pilattu; valitaan vain hahmoluokka kuudesta vaihtoehdosta, sukupuoli sekä pakolliset ihonvärit ja kampaukset. Tämän jälkeen tutustuminen Guild Warsin näyttömänä toimivaan Tyrian maailmaan voikin alkaa.

Pelin tutustuttamisvaihe on toteutettu kekseliäästi; sotaa edeltävässä Ascalonin kuningaskunnassa ruoho on vihreää, kuoleminen harmitonta ja hirviöt heikkoja. Itse pääpeliin siirryttäessä tämä idyllinen fantasiamaailma pamahtaa syttyvän sodan seurauksena masentavaksi vulkaaniseksi erämaaksi, ja Ascalonin kansan selviytymistä muuttuneessa maailmassa seuraava tarina voi alkaa.

Tyrian maailma on karkeasti jaettu neljään osaan; tutkittaviin alueisiin, juonitehtäviin, kaupunkeihin ja areenoihin. Tutkittavilla alueilla lähinnä tapetaan hirviöitä, liikutaan uusille alueille, ja suoritetaan maailman asukeilta saatuja yksinkertaisia pikkutehtäviä. Juonitehtävät taas vievät pelin pitkää tarinaa eteen, ja niitä ryydittävät ääninäyttelyllä höystetyt välianimaatiot. Kaupungeissa tavataan muita pelaajia, saadaan suurin osa pikkutehtävistä, ja ymmärrettävistä syistä toimivatpa ne myös kaupan keskuksina. Areenoilla hoidetaan pelaajien välinen nahistelu hallitussa ja mahdollisimman reilussa ympäristössä.

Alueiden tutkiminen ja juonitehtävien suorittaminen sujuu sankariporukalle erikseen luodussa kunkin alueen kopiossa, eli instanssissa. Tämä poistaa tehokkaasti kilpailun tietyistä tavaroista tai hirviöistä, mutta toisaalta tästä saatava etu kääntyy osittain itseään vastaan. Kaupunkien ulkopuolella seikkailu kun tuntuu kovin pienimuotoiselta, ja käynnissä oleva sota jotenkin kaukaiselta, kun näköpiirissä ei ole muita pelaajia . Erityisen kätevä ominaisuus on mahdollisuus teleportata suoraan sellaisiin kaupunkeihin, joissa hahmo on jo aikaisemmin käynyt. Näin ollen peliaikaa ei mene turhanpäiväiseen matkantekoon kymmeneen kertaa nähdyillä alueilla.

Peliseuran puuttuessa mukaan voi värvätä pelaajia sokeasti seuraavia tietokonehahmoja, mutta näiden alakanttiin mitoitettu varustelu- ja kokemustaso tekevät myöhemmissä juonitehtävissä ihmisseuran lähes pakolliseksi.

Oma hahmo paras hahmo

Mitä olisikaan nettiroolipeli ilman syvällistä hahmonkehitystä? Guild Wars lähtee tässäkin hiukan eri suuntaan kilpailijoistaan. Kuudesta tarjolla olevasta hahmoluokasta voi luoda haluamansa kahden yhdistelmän, jolloin itseään parantava soturi, tai miekkaa heiluttava nekromantikko ovat täysin mahdollisia ja jopa toimivia yhdistelmiä. Tällä hetkellä hahmojen suurin mahdollinen kokemustaso on 20, ja kokemusta kertyy rauhalliseen tahtiin tarinan edetessä. Normaaleista nettiroolipeleistä tuttuun monotoniseen hirviönlahtaukseen, tuttavallisemmin grindaukseen, ei tarvitse turvautua.

Matalan maksimikokemustason vuoksi suurin osa hahmonkehityksestä painottuukin taitojen ja riimujen keräämiseen. Taitoja on hahmoluokkaa kohden 75, joten yhdellä hahmolla on valinnanvaraa 150 eri loitsusta tai taidosta. Kerrallaan niistä voi kuitenkin olla käytössä vain kahdeksan kappaletta joten, sekä käytössä olevaa taitovalikoimaa, että niiden voimaa kasvattavien ominaisuuspisteiden painotuksia joutuukin jatkuvasti muokkaamaan.

Riimuilla taas voidaan päivittää hieman Diablo-tyylisesti käytössä olevia varusteita, mikä onkin hyvä, sillä varsinaisten varusteiden kohdalla valinnanvaraa voisi olla hieman enemmän. Toisaalta tällä eliminoidaan tehokkaasti se varustelukilpailu, mikä riivaa valtaosaa muista nettiroolipeleistä.

Tekniikka kunnossa

Loistavasti toteutetulle seikkailulle on myös erinomaiset puitteet. Grafiikka on silmiähivelevän kaunista, ja mikä tärkeintä, myös pyörii sulavasti jopa ikkunassa. Yleisestä graafisesta ulkoasusta voikin sanoa, että Guild Wars liikkuu jossain World of Warcraft-tyylisen sarjakuvamaisuuden, ja Everquest II-tyylisen yksityiskohtaisuuden välimaastossa, lopputuloksen päihittäessä nämä molemmat ääripäät. Musiikki, silloin kun sitä kuuluu, ei herätä suuria tuntemuksia puoleen tai toiseen.

Kontrolleiltaan Guild Wars on Diablomaisen yksinkertainen. Liikkuminen hoidetaan hiiren, ja näppäimistön yhteispelillä. Sekä Tyrian kansalaisten kanssa jutteleminen, että hirviöitä vastaan taisteleminen onnistuu vasemmalla hiirennamiskalla. Yksinkertaisuus voi aiheuttaa myös ongelmia; kun hirviötä napsautetaan hiirellä, alkaa hahmo välittömästi hyökätä tämän kimppuun, mikä tahattomissa tapauksissa voi johtaa ennenaikaisiin kuolemiin.

Kuolemasta koituvat haitat on vedetty vielä pienemmiksi kuin World of Warcraftissa; ainoa vaikutus on hetkellinen terveyden ja taikaenergian menettäminen. Juonitehtävissä koko sankariporukan kuoleminen kuitenkin johtaa tehtävän epäonnistumiseen. Hommaa on helpotettu vielä entisestäänkin sillä, että jokainen pelin hahmoluokista kykenee herättämään toverinsa henkiin.

Tehtävien ja vastaan tulevien vihollisten alati kasvava vaikeustaso kuitenkin pitää huolen siitä, että mistään päiväkävelystä ei ole kysymys. Erityisesti myöhemmin vastaantulevien hirviöjoukkojen toiminnassa on havaittavissa yllättävänkin paljon taktikointia; ne osaavat vetäytyä, hakea apujoukkoja, ja hyökkäävät johdonmukaisesti ryhmän heikoimpia ja haavoittuvimpia vastaan.

Kiltaakin kalliimpaa

Kuten Guild Warsin nimestäkin selviää, ovat pelaajien muodostamien kiltojen väliset nahinat suuressa osassa. Taistelut hoidetaan ympäri pelimaailmaa sijoitetuilla areenoilla, joiden maksimikokemustaso ja pelaajamäärä kasvavat pelin etenemisen tahdissa. Pelimuotoina tarjolla on tavallisen deathmatch-mätkinnän lisäksi esimerkiksi King of the Hill-tyylistä kisailua. Taistelut ovat mukavia, nopeita ja hallittuja, mutta silti yllättävän taktisia suuren taito- ja hahmoyhdistelmien määrän vuoksi. ”Nettiroolipelin Counterstrike”-määritelmä kummitteleekin väkisin takaraivossa.

Pelaajien välisen taistelun suurin haittapuoli onkin se, että sen antama hyöty on tällä hetkellä hämärän peitossa. Voitoista kertyvällä maineella ja kunnialla ei mitään konkreettista vielä saavuteta, mutta toisaalta tämä ei juurikaan haittaa, koska taistelu on viihdyttävää ilman kannustimiakin.

Guild Wars on sisäisesti ja ulkoisesti kaunis teos. Sen pikkuviat peittyvät erinomaisen toteutuksen ja kätevien uusien ominaisuuksien alle. Kuukausimaksuttomuudesta johtuen sen pelaamisesta on mahdotonta saada juuri minkäänlaista stressiä. Sopivan kompakteihin osiin jaettu seikkailu nopeiden pelaajien välisten taisteluiden ohella kannustaa pelaajiksi myös niitä, joiden aika ei riitä tavanomaisiin nettiroopeleihin.

Peliä ei voikaan suoranaisesti katsoa perinteisten MMORPG-nettiroolipelien kilpailijaksi, vaikka se on sellaiseksi usein miellettykin. Tuntuukin, että Guild Wars on luonut kokonaan oman nettiroolipelien lajin. Lievistä Diablo 2-vaikutteistaan huolimatta Guild Wars vetoaa myös niihin, joita Blizzardin jo ikääntynyt toimintanaksuttelu ei koskaan sytyttänyt. Se onkin erittäin suositeltava hankinta, sekä hieman paikalleen jumahtaneeseen MMORPG-genreen kyllästyneille nettiroolipeliveteraaneille, että niille jotka eivät nettiroolipeleihin koskaan ole ajan tai varojen puutteessa voineet tutustua.