UUSIMMAT

Half-Life 2 (pc)

07.01.2005 00:00 | Miika Huttunen

Kuusi vuotta sitten Half-Life näytti, että ensimmäisestä persoonasta kuvattujen toimintapelien ei tarvitse olla pelkkää refleksiräiskintää eikä tarinankerrontaan tarvita aina välianimaatioita. Pelin sankarikin oli epätavallinen, vaitonainen silmälasipäinen tiedemies Gordon Freeman. Kuuden vuoden, hillittömän hypen, useiden myöhästymisten, yhden vireillä olevan oikeusjutun sekä lähdekoodin vuodon jälkeen sen jatko-osa on viimein ulkona. Sorkkaraudan paluu on sitä ympäröineestä hälinästä huolimatta loistelias.

Half-Life 2 alkaa kuten ensimmäinenkin peli: tyylikkäästi, mitään selittelemättä ja junavaunusta. Tarina pysyy mystisenä oikeastaan loppuun asti, mutta olettaa aika röyhkeästi, että pelaaja on tietoinen ensimmäisen osan tapahtumista.

Half-Life 2 on osoitus siitä, kuinka pitkälle fps-pelit ovat teknisesti tulleet. Kehuttu ja kohistu Source-pelimoottori on myös osoitus siitä, että teknologinen loisto ei vaadi hillittömiä konetehoja, jos suunnittelijoilla on osaamista. HL2 näyttää hyvältä ja pyörii ongelmitta keskiverto-pc:lläkin. Ei se koneteho, vaan kuinka sitä käytetään…

Fysiikkamallinnuksen leikkikenttä

Päinvastoin kuin Doom III, Half-Life 2 ei jää pelkäksi teknologiaesittelyksi pelin kustannuksella. Luvassa on noin 20-tuntinen seikkailu, joka avautuu ilman tarinallisia katkoksia tai välianimaatioita. Pelihahmot näyttävät ja kuulostavat aidoilta, jotka myös välittävät tunteita ilmeillään. Nämä virtuaaliset näyttelijät tuntuvat aidoilta, kuten pelin ympäristöt muutenkin. Pelissä olemisen tunne on valtava, mikä onkin pitkälti syy pelin loistavuudelle.

Sinänsä Half-Life 2 ei luo tai tuo fps-pelien lajityyppiin mitään uutta. Peli etenee yllättävänkin vanhanaikaisesti putkessa ja lineaarisesti, valmiiksi ohjelmoitujen tapahtumien edistämänä ilman suurempia mahdollisuuksia poiketa reitiltä. Valve on silti jättänyt pelaajille mahdollisuuden leikkiä, kokea ja löytää jotain uutta.

Koko peli on itsessään fysiikkamallinnuksen leikkikenttä. Vaikka itse ympäristön kanssa voi vuorovaikuttaa yllättävän vähän, on kaikki irtaimisto tynnyreistä, laatikoista, tiiliskivistä ja hajoilevista laudoista lähtien pelaajan leikkikaluina. Suurin lelu on painovoimatykki, jonka avulla irtaimistoa voi liikutella ja heitellä mielensä mukaan. Sirkkelinterät ja kaasupullot käyvät aseista vihollisia päin heitettäessä, ja jääkaappi tai lämpöpatteri suojaa hyvin vihollistulelta.

Aidontuntuista fysiikkaa käytetään myös paljon ja hyvin vastaan tulevissa ongelmissa. Usein ne ratkaisee helposti, kun vain ajattelee, että kuinkas tämä toimisi oikeassa maailmassa. Plussaa pelille tulee myös siitä, ettei se väännä pelaajalle kaikkea rautalangasta. Pelaajille jää näin löytämisen ja kokemisen riemu.

Elävän elämän tunnelma

Vaikka HL2 onkin ykkösosan tavoin melkoista putkijuoksua, peli sijoittuu silti yllättävän paljon ulkoilmaan. Lisäksi pelissä taitetaan pitkiä matkoja ajoneuvojen avulla. Tieteisasetelmastaan huolimatta peli sijoittuu melko tylsän ja tavanomaisen tuntuisiin ympäristöihin, kuten tehdashalleihin tai ränsistyneisiin eurooppalaisiin kaupunkikortteleihin. Toisaalta tämä yhdistettynä ulkoasun pikkutarkkaan realismiin tekee niistä uskottavia.

Pelin tempo on tarkoin suunniteltu. Toiminta muuttaa muotoaan tarpeeksi usein pysyäkseen kiinnostavana. Peli tarjoaa yksin tunneleissa kulkemisen lisäksi kiihkeää takaa-ajoa ja kaahaamista kanaaleissa ilmatyynyaluksella, hidastempoista kauhutunnelmaa mutanttien täyttämässä aavekaupungissa ja kaupunkisotaa muiden pelihahmojen rinnalla.

Toiminta tuntuu niin luonnolliselta, että siitä on hyvin vähän pahaa sanottavaa. Tekoäly ei ole mikään nero, mutta silti vastustajat tuntuvat eläviltä ja arvaamattomilta. Erilaisia vihollisia ja aseita on tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa, mikä voi olla joillekin pelaajille liian vähän.

Kokonaisuuteen nähden ainoita pettymyksiä ovat yllättävän pitkät latausajat eri osioiden välillä. Yhtenäisestä pelimaailmasta ei siis ole kysymys. Gordonin avuksi myöhemmin pelissä tulevien vastarintaliikkeen sotilaiden tekoälykään ei vakuuta, vaikka niitä voi yksinkertaisesti komennella.
Niiden typeryys rikkoo ikävästi illuusiota pelimaailman aitoudesta.

Half-Life 2 ei siis yritä mitään uutta tai riko muita kuin teknologisia rajoja. Se tekee vanhat temput kuitenkin kokonaan uudestaan tavalla, johon yksikään muu peli ei tähän mennessä ole kyennyt.

Half-Life 2ei sisällä omaa moninpeliä. Sen mukana tulee kuitenkin Sourcella tehty versio Counter-Strikesta. Myös Source-versio Day of Defeatista on tulossa. Source-moottoria tullaankin varmasti näkemään monien tulevien pelien pohjana.

Valven oman Steam-verkkopalvelun käyttö pelin pelaamiseksi on pakollista. Tämä vaatii verkkoyhteyttä pelin käynnistyessä ja pakollista rekisteröitymistä. Steam-palvelun toiminnasta on kuultu paljon kritiikkiä pelin suhteen, mutta Pelaajan toimituksessa mitään ongelmia ei sen suhteen ole esiintynyt.

Tekijä: Valve Software
Julkaisija: Valve/ Vivendi Universal Games
Testattu: pc
Saatavilla: pc dvd-rom
Pelaajia: 1-
Laitevaatimukset:
muuta: mukana Counter-Strike: Source
Pelin kotisivu: www.half-life.com
 

Muropaketin uusimmat