Uusimmat

Halo: Reach moninpeliarvostelu (Xbox 360)

01.10.2010 17:29 Juho Anttila

Tekijä: Bungie
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-4 samalla konsolilla, 2-16 verkossa
Pelin kotisivu: http://www.bungie.net/Projects/Reach/
Juho Anttila

 

Halo on ilmiö. Microsoftin pelitarjonnan ykköstykin suosio kummastuttaa toisia, kun taas fanit vaipuvat euforiseen tilaan pelkän nimen kuulemisesta. Legendaarisen Bungien viimeiseksi jäävä Halo: Reach onkin ollut yksi vuoden odotetuimmista peleistä.

Yksinpeli osoittautui laadukkaaksi, mutta ei aivan hypen arvoiseksi suoritukseksi. Halon suosio nojaa kuitenkin pitkälti toimivaan ja suosittuun moninpeliin. Kokeilimme, miten Reach pärjää verkkosodan ykkösnimille.

Ennakko-odotukset nousevat korkealle. Sarjan edellistä osaa pelataan verkossa yhä ahkerasti. Vanhan kuninkaan perintö kasaa uutukaisen harteille melkoiset suorituspaineet. Bungiella ei onneksi ole ollut ainakaan resursseista puutetta, sillä verkkopeliä on selvästi hierottu huolella.

Joko olet lukenut aiemman arvostelumme? Jos et, löydät sen ohesta.

Arvostelu: Halo: Reach (Xbox 360)

Napakka ja näyttävä

Kuten Teron yksinpeliarviosta saattoi lukea, on pelattavuutta muokattu monin pienin ja vähän suuremminkin tavoin. Näistä näkyvin ovat uudet haarniskavoimat, joita pääsee moninpelissä valikoimaan hieman pelimuodosta riippuen enemmän tai vähemmän vapaasti.

Rakettireppu on vekottimista selvästi suosituin, eikä turhaan. Hieman Section 8:n mieleen tuova apuväline avaa kolmannen ulottuvuuden aivan uudella tavalla. Toisaalta kaikkien näkyvillä leijuvia hyppyheikkejä on viihdyttävää sniputella suoraan lennosta.

Muillekin erikoisominaisuuksille löytyy toki käyttöä. Drop Shield sopii puolustustilanteisiin mitä parhaiten, kaiken vahingon torjuva Armor Lock taas pelastaa hätätilanteessa, vaikka toimiikin samalla melkoisena kranaattimagneettina. Yksikään ominaisuus ei nouse ylitse muiden, sillä ne tarjoillaan käyttöön aina valmiina yhdistelmänä aseen kanssa. Näin erilaista torakkoa kaipaava joutuu väkisin vaihtamaan myös erikoisvoimaa.

Muutoksia löytyy myös konepellin alta. Grafiikkamoottori on kokenut melkoisen kasvojenkohotuksen, mikä oireilee näyttävyyden lisäksi välillä myös satunnaisena hidasteluna. Tärkein parannus löytyy kuitenkin pelituntumasta, joka on selvästi edeltäjiään napakampi.

Meininki on entistä aavistuksen verran vauhdikkaampaa. Aseiden parantunut rekyyli parantaa immersiota. Toiminnasta puuttuu se tietty laiskuus, joka vaivasi vielä sarjan edellistä osaa. Pohjimmiltaan kyse on silti Halosta. Jos vierastaa pelimallia, jossa ammuksia saa kylvää vastustajiin välillä huimia määriä, jättää myös Reach kylmäksi.

Vino pino pelimuotoja

Jotkut verkkoräiskinnät panostavat pariin pelimuotoon ja loppuunsa saakka hiottuun tasapainotukseen. Reach ottaa aiheeseen erilaisen näkökulman. Erilaisia pelityyppejä tarjoillaan huima määrä, valikoimassa riittää moneen makuun. Pelilistoja riittää yksin pelattavista neljän hengen ryhmien välisten taisteluiden kautta 16:sta hengen megakoitoksiin.

Team Deathmatch, joka Halossa tunnetaan nimellä Slayer, kerää erilaisine muunnelmineen yhä paljon suosiota. Ei se väärinkään ole, mutta uusiakaan pelimuotoja ei ole syytä karsastaa. Erityisesti Invasion on kiintoisa tapaus.

Mallia on otettu esimerkiksi Bad Company -sarjan Rush-pelistä. Toinen joukkue hyökkää, toinen puolustaa. Taistelu jakautuu kolmeen eri vaiheeseen. Jos hyökkääjä onnistuu valtaamaan toisen kahdesta maalialueesta, edetään kentällä uudelle alueelle. Kun temppu on tehty toistamiseen, on vielä ryöstettävä navigaatiotietokoneen ydin. Puoliajan jälkeen roolit vaihtuvat.

Mielenkiintoiseksi pelimuodon tekee se, että myös käytössä oleva varustus kehittyy erän edetessä. Aluksi käytössä on vain pari asetta ja erikoisvoimaa. Myöhemmissä vaiheissa valikoima kasvaa ja käyttöön saadaan myös ajoneuvoja.

Invasion Slayer on erikoinen muunnelma samasta teemasta. Nyt tavoitteena on kerätä tappoja, mutta Invasion-teeman mukaisesti käytössä oleva varustevalikoima kehittyy pelin edetessä. Kentällä on myös paikasta toiseen siirtyviä kontrollialueita, joiden hallussapidosta palkitaan paremmilla aseilla ja myöhemmin jopa ajoneuvoilla. Hyvä idea jää kuitenkin hieman sekavaksi, kun selkeä tavoitteellisuus puuttuu.

Uusista pelimuodoista erikoismaininnan ansaitsee Headhunter. Tarkoituksena tässä kisassa on kerätä mahdollisimman monta kalloa, joita saadaan, kuinkas muutenkaan kuin tappamalla vastustajia. Kallot on toimitettava jälleen kerran paikasta toiseen siirtyvälle kontrollialueelle.

Hommassa on kuitenkin juju. Kun kalloja kerännyt pelaaja kuolee, pudottaa hän koko saaliinsa muiden ryöstettäväksi. Mukana kulkevien kallojen määrä näkyy myös muille pelaajille selvänä numeroarvona, joten raskaan lastin rohmunneesta tulee äkkiä vihollisjoukkueen ykköskohde. Hauskaa, intensiivistä ja vauhdikasta.

Metapeliä ja matchmakingiä

Matchmaking, peliseuran etsiminen, on yksi verkkosotien tärkeimmistä ominaisuuksista. Reach tarjoaa monipuolisen työkalupakin niin yksin kuin kavereidenkin kanssa sotiville. Pelilistojen lisäksi myös matseja edeltävä äänestystoiminto on kehittynyt. Valittavana on nyt kolme erilaista pelimuunnelmaa samalla kartalla, sekä myös kertakäyttöinen vaihtoehto kokonaan uuden setin arpomiseksi.

Mukava uutuus on yhteistyössä pelattavan Firefightin lisääminen matchmaking-järjestelmän valikoimaan. Ennen vain kaveriporukoille varattua hupia voi nyt harrastaa tuntemattomienkin seurassa. Valittavana on tosin tällöin vain lyhyehköjä taisteluja ilman sen erikoisempia lisäasetuksia.

Luovat pelaajat voivat viritellä oman henkilökohtaisen Firefight-kokemuksensa mitä erilaisimmilla asetuksilla. Tätä jopa kannustetaan pelin saavutusten muodossa. Miljoona pistettä kun on täysi mahdottomuus oletusasetuksilla käydyissä verkkopeleissä. Luomuksensa voi jakaa verkon yli, vaikka sitä ei pääsekään kokeilemaan kuin kaveriporukassa.

Matchmaking toimi testin aikana tyydyttävästi. Peliseuraa löytyi aina, mutta välillä odotusajat kasvoivat liiankin korkeiksi. Pelillä oli myös ikävä tapa hylätä jo täysi ryhmä ja aloittaa koko etsintä alusta. Liekö kyse sitten suuresta suosiosta ja lastentaudeista, mutta sulavampiakin esityksiä on nähty. Tilanne tasoittuu toivottavasti ajan myötä, nyt odottelu kävi välillä harmittamaan.

Metapeli, peli taisteluiden ulkopuolella, ottaa mallia Modern Warfare -sarjan tutuksi tuomasta saavutusjärjestelmästä. Melkein kaikesta, mitä pelaaja tekee, palkitaan erilaisilla saavutuspisteillä. Halo 3:n hieman penseä tasojärjestelmä on kehittynyt systeemiksi, jossa kokemusta kertyy tilille tasaiseen tahtiin. Pelaajaa koukutetaan myös viikoittaisilla ja päivittäisillä haasteilla, jotka ohjaavat pelaamaan monipuolisesti eri pelimuotoja, yksinpeli mukaan luettuna.

Toisin kuin esikuvansa, Reachin metapeli ei palkitse uusilla varusteilla. Sen sijaan tilille kertyy rahaa, jolla spartalaisensa ulkonäköä pääsee muokkaamaan. Erikoisemmilla efekteillä riittää hintaakin jo sen verran, ettei pelattava lopu aivan heti kesken. Visuaaliset herkut eivät motivoi aivan yhtä hyvin kuin oikeat varusteparannukset, mutta Penny Arcadea lainaten on pakko myöntää, että kasvavia palkkeja on mukava seurata. Valikkosuunnittelu ei vain ole täysin onnistunutta. Toisiinsa selvästi liittyviä tietoja joutuu välillä kaivamaan aivan eri menujen kautta sen sijaan, että esimerkiksi yhteenveto viimeisimmistä saavutuksista ja haasteista olisi nähtävissä helposti ja kerralla.

Tästä huolimatta Halo: Reach tekee moninpelillään sen, mihin sen yksinpelikampanja ei aivan yltänyt. Jo ennestään suosittu verkkopelikokemus on modernisoitu onnistuneesti hukkaamatta pelisarjan omia vahvuuksia. Pelimuotojen moninaisuus ja mainiot kustomointityökalut takaavat sen, että Halo: Reachin verkkosotaa tullaan tahkoamaan vielä pitkään.

Lue myös:Arvostelu: Halo: Reach (Xbox 360)

 

Lisää aiheesta

Halo: Reach (Xbox 360)

Halo-räiskintäpelisarja on yksi Microsoftin tärkeimmistä tuotenimistä ja siihen nähden viime syksyinen Halo 3: ODST oli ihmeellisen vaisu esitys. Keväällä esitelty Halo: Reachin moninpeli kuitenkin vakuutti siinä määrin, että sarjan uusimmalta osalta uskalsi odottaa vähän enemmän. Mutta minkälaiseksi Bungien viimeinen Halo oikein muotoutui?

Lue myös

Echoshift (PS3, PSP)

F1 2010 (PC, PS3, Xbox 360)

LittleBigPlanet 2 -ennakko (PS3)

Metroid: Other M (Wii)

NHL 11 (PS3, Xbox 360)

Shank (PC, PlayStation 3, Xbox 360)

Singstar Suomihitit (PS2, PS3)