Uusimmat

Halo: The Master Chief Collection -yksinpeliarvostelu (Xbox One)

07.11.2014 10:01 Kalle Laakso

Tekijä: 343 Industries
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Xbox One
Saatavilla: Xbox One
Pelaajia: 1, 2 (yhteistyö samalla koneella), 2-4 (moninpeli samalla koneella) 2-4 (yhteistyö internetissä)
Pelin kotisivu: www.halowaypoint.com
Arvostelija: Kalle Laakso

 

Halo-pelisarja on riemastuttanut pelaajia jo 13 vuoden ajan. Sarjan ensimmäinen osa, Halo: Combat Evolved, sai kolme vuotta sitten sai 10-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi HD-ajan kuorrutuksen wanhojen pelimoottoriluidensa ympärille. Tänä syksynä on Halo 2:n vuoro viettää kymmenvuotistaivaltaan. Sitä pitäisi jotenkin juhlia, mutta miten?

Microsoft päräyttää vuosipäivien kunniaksi Master Chiefin Xbox Onelle kerralla kokonaisella saagalla. Pelaajat voivat kokea ensimmäistä kertaa kaikki Master Chiefin virtuaaliseikkailut yhdellä ja samalla pelikoneella.

Kokoelma sisältää kaikki neljä Halo-sarjan pääpeliä, joissa rakastamamme Chief pistää covenant-alienjengiä nippuun koko sydämensä kyllyydestä. Siinä sivussa sukset menevät ristiin prometheus-rodunkin kanssa, eikä elämä kera Cortanankaan ole aina ruusuilla tanssimista, ja sekös Chiefiä sapettaa. Mutta fanit kiittävät.

Nykypäivänä vanhojen megapelien teräväpiirtoversiot eivät ole kovin kummallinen näky. Eihän se väärin ole, jos ne tehdään kunnolla ja kohtuullisella budjetilla. Tätä on nykyään Haloissakin ajateltu ja kiitettävästihän tuo on onnistunut. Halo: CE oli todella mukava nostalgiakuiskaus kymmenen vuoden takaa, kun 2000-luvun alun FPS-messias sai Anniversaryssä päälleen HD-kamppeet.

Halo

Nyt sarjan toinen osa, Halo 2, saa saman kohtelun. Tällä kertaa erona on tosin se, että peliä pyörittää astetta tehokkaampi uuden sukupolven rumpu, mikä nostaa odotukset edellisestä Anniversarysta taas hippasen ylemmäksi.

Turha on kuitenkaan pelätä, sillä 343 Industries ja Microsoft eivät ole lähteneet pelleilemään asialla. Halo 2 on nimittäin datailtu todella onnistuneesti uudelle aikakaudelle.

Ennen synttärisankaria kuitenkin muutama sananen kokoelman muista peleistä.

Halo 2

Sitä Halolla silmään, joka vanhoja muistelee

13 vuotta. Jo puberteetti-ikään kasvanut Halo-sarja on aika kova käsite ihan kilpapelaamisesta lähtien. Microsoftin lippulaiva on vuosien varrella antanut monet ja taas monet muistot miljoonille pelaajille. Pelit ovat myös tarjonneet lähes jokaisessa versiossaan jotain uutta ja ihmeellistä fanien ihmeteltäväksi. Halot ovat myös niitä pelejä, jotka myyvät konsoleita.

Sanotaan se nyt pois alta: jo pelkästään Halo 2: Anniversary olisi ostamisen arvoinen. Ostopäätös saa lisää tukea kylkeen lisätyiltä kolmelta muulta Master Chiefin seikkailulta. Jos Onelle ostaa yhden FPS-pelin tänä vuonna, pitäisi sen olla itseoikeutetusti Halo: The Master Chief -kokoelma.

Mitä tällä kokoelmalla sitten saa? Haloa, Haloa ja Haloa. Haloa koko rahan edestä. Jokainen kolmesta extrapelistä pyörii vihdoin täydellä 1080p-teräväpiirtotarkkuudella ja kaiken kukkuraksi sulavasti 60 kuvaruudun sekuntivauhdilla. Se on iso harppaus alkuperäisiin versioihin, kun yksin pelatessa ei tarvitse enää seurata yskähtelyä tiukimmissakaan tilanteissa.

Halo

Halo: Combat Evolved Anniversary on kolmikon toiseksi uusin peli. Lyhykäisyydessään se on ensimmäinen Halo, josta 343 teki remasteroidun version vuonna 2011. Uuden alkuasun alla pyörii sama 10 vuotta vanha pelimoottori, joka aikoinaan pyöritti Halo: CE:tä alkuperäisellä Xboxilla. Vanha moottori mahdollistaa Anniversary-versiossa hyppäämisen vuosia taaksepäin, vain nappia painamalla, pelin alkuperäiseen visuaaliseen loistoon ja ääniin. Eihän alkuperäinen enää nätti ole, mutta ei pelejä koskaan ennenkään ole grafiikan takia pelattu. Pelillisesti se toimii edelleen kuin junan vessa, mikä on loistavan pelin merkki.

Ainoa naputtamisen aihe CE:stä on se, että jaetulla ruudulla sulava pyöriminen tekee tiukkaa Onelle. Tosin ihmekös tuo, koska peli on periaatteessa porttaus jo kahden konsolisukupolven takaa. Joskus koodi ei vain taivu, vaikka tehot olisivat kymmenkertaiset.

Porukan vanhin peli ja viimeisin osa Bungien alkuperäisestä Master Chief -trilogiasta on Halo 3. 2007 julkaisusta on noin seitsemän vuotta aikaa, joten kolmosrinkulan synttäriversiota joudutaan odottelemaan vielä muutama vuosi. Kolmososa on sinällään entisellään Xbox 360 –versioon nähden, mutta grafiikkamoottoria on tuunattu näyttävämmäksi ja se pyörii 1080p-tarkkuudella, 60 fps:n nopeudella.

Halo 3

Neljäs ja viimeisin osa kokee myös kolmosen kohtelun. Sisältöön ei ole kajottu, mutta peli näyttää ja kuulostaa aivan pirun hyvältä täydessä Full HD -loistossaan. Halo 4:ssä debytoinut Spartan Ops -muoto sisältyy myös kokoelmaan, mutta se julkaistaan jälkijunassa joulukuussa.

Halo 4

Iskee särmä-Halon lailla

Vaikka Microsoftilta löytyy rakkautta kaikkia Halo-pelejä kohtaan, niin Halo 2 on kokoelman silmäterä. Kakkososa oli aikoinaan iso juttu. Se peli, joka mullisti konsolien internet-moninpelit. Se oli myös viimeinen peli, jota pelattiin 2010 keväällä, kun Microsoft sulki mustan Xboxin Xbox Live -palvelun. Halo 2 myös eheytti Master Chiefiä entisestään ja oli käytännössä merkki siitä mihin suuntaan Haloa haluttiin lähteä viemään. Se ei tarjonnut ehkä aivan niin eeppistä kenttäsuunnittelua, kuin Halo: CE, mutta oli kokonaisuutena huomattavasti viimeistellympi.

Kampanjan osalta kakkonen oli hankalassa paikassa: se ei aloittanut trilogiaa, eikä myöskään lopettanut sitä. Näin kymmenen vuoden jälkeen on todettava, että Halo 2:n loppu on edelleen hanurista. Onneksi nyt voi vihdoin pistää samaa hikeä tulille trilogian päätösosan, niin loppu ei jää rassaamaan mieltä.

Uuden version myötä myös kakkonen pääsee aivan uuteen lentoon. Pelin visuaaleja voi vaihtaa lennosta alkuperäisten ja modernin ulkoasun kanssa, ja ilmettä voi vaihtaa myös välivideoiden aikana. isäksi pelin mainiot musiikit on sovitettu uusiksi, alkuperäisille uskollisina tulkintoina.

Halo 2

Samalla toinen Halo on valitettavasti kokoelman ainoa peli, joka ei pyöri täydellä teräväpiirtotarkkuudella. Resoluutiota on jouduttu tiristämään alaspäin 1328x1080p –tarkkuuteen, sillä pelissä pyörii yhtaikaa kaksi eri pelimoottoria: uusi ja vanha. Remasteroidut äänet ja grafiikka eivät jaksa pyöriä vanhojen vastaavien kanssa samaan aikaan täydellä tarkkuudella. 343 Industries ei halunnut luopua 60 kuvan sekuntivauhdista, mikä on parempi ratkaisu.

Siitä olen tosin eri mieltä, että Rinkula kaksi pyörisi aivan sulavasti. Ajoittain nimittäin pelissä esiintyy nylppäämistä yksin pelatessakin. Ei häiritsevästi, mutta sen huomaa. Tämä on myös ainoa peli, jossa esiintyi pienoisia bugeja. Välillä se jäi jumiin taukovalikkoon ja vaati uudelleenkäynnistämisen. Muutaman kerran tallennus ei toiminut, minkä johdosta kentän joutui aloittamaan alusta. Äänet bugasivat kanssa pariin otteeseen niin, että aseenlaukaukset kuuluivat puolen sekunnin viiveellä. Ei mitään isoa siis, mutta kentän aloittaminen alusta oli kiusallista, jos oli jo lähellä loppua.

Halo 1

Halo 2 Anniversary Bloodline & Warlock moninpeli

Halo 2 Anniversary Coagulation & Lockout moninpeli

Halo 3 Guardian, The Pit & Valhalla moninpeli

Halo 4 Complex & Longbow moninpeli

Master Chief Collectionin playlistat

Haloa kerrakseen

Aivan kuin jo pelkästään neljä Haloa ei riittäisi syyksi Master Chief –kokoelman hankkimiseen, viskaa 343 vielä lisää löylyä tehdäkseen kokemuksesta mahdollisimman monipuolisen. Kokoelmasta nimittäin löytyy Playlist-valikko, joka tukee yhteistyötä samalla koneella ja internetissä. Pelilistan tarkoitus on sekoittaa jokaista neljää peliä jollain tapaa. Jos mieli tekee pelata vain tankkikenttiä, niin anna palaa. Tai kaikkien pelien viimeiset kentät. Tai käydä pelkästään Halo-rinkuloilla kiusaamassa Covenantteja. Kaikki onnistuu.

Eksoottisempia haasteita hamuavat voivat myös käyttää sääntöjä ja pelattavuutta muokkaavia pääkalloja Legendary-vaikeusasteella. Pisin projekti on pelata kaikki pelit järjestyksessä läpi. Pelilista on mukava lisä, ja tarjoilee valmiiksi pureskeltuja vaihtoehtoja Halojen pelaamiseen. Omaa listaa ei voi tehdä ainakaan vielä.

Master Chief -kokoelma ottaa myös hienoisen varaslähdön seuraavaan julkaistavaan, Halo 5: Guardians -pelin. Halo Channel -kanavalla alkaa MC-kokoelman julkaisun aikoihin pyörimään viisiosainen live-minisarja, Halo: Nightfall, jonka on tuottanut elokuvaohjauksista tunnetuksi tullut Ridley Scott.

Kokoelman ostaneet pääsevät myös tämän vuoden lopussa osallistumaan Halo 5: Guardians -moninpelibetaan. Loppuvuosi on siis todellakin varmistettu Halolla.

Hinta/laatu -suhde kohdillaan

Master Chief ei ole voinut koskaan näin paksusti ja näin hyvännäköisenä. Kokoelma maksaa yhden täysihintaisen pelin verran, eikä hinta/laatu-suhde voisi olla enää juuri parempi. Neljä Haloa, yhdellä koneella. Tähän kun lisätään niin moninpeli ja pelilistat, että Nightall ja Guardians-beta, niin voisiko Halolta enempää enää toivoa? Halo: The Master Chief Collection on fanipalvelua parhaimmillaan. Kiitos 343 Industries ja Microsoft.

Mukana ei ollut moninpeliä, koska se tulee päivityksenä lähempänä pelin julkaisua, joka on 11. päivä marraskuuta. Pureudun moninpeliin omassa arvostelussa muutaman viikon päästä, jahka pääsen linjoille.

Nelinpeli:

Lisätietoja: https://muropaketti.com/pelit/nelinpeli/

 

Halo: The Master Chief Collection –ensikosketus – neljä ja puoli Haloa

Halo. Se Halo. Pelisarja, jota älyttömän monet rakastavat, jotkut inhoavat ja muutamat vihaavat. Viimeksi mainitut useimmiten joko siksi, että se on jotain konsolipaskaa tai siksi, että se on Xboxien pelisarja. Vihaajista piittaamatta faktahan on, että Halo nyt vain on yksi pelihistorian menestyneimmistä ja tärkeimmistä pelisarjoista, jonka (melkein) jokainen uusi osa on on yksi vuoden suurimmista pelitapahtumista.

 

Lisää aiheesta

Halo (PC)

Halo 2 (PC)

Halo 3 (360)

Halo 2 (Xbox)

Halo Wars (360)

Halo 3: ODST (Xbox 360)

Halo: Reach (Xbox 360)

Halo: Reach moninpeliarvostelu (Xbox 360)

Halo Combat Evolved Anniversary (Xbox 360) Halo 4 (Xbox 360)

Halo: Spartan Assault (PC, WP8, Xbox 360, Xbox One)