Uusimmat

Hand of Fate (Linux, Mac, PC, PS4, Xbox One)

27.04.2015 14:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Defiant Development
Julkaisija: Defiant Development
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Linux, Mac, PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: Windows 7, 2,4GHz tuplaydinprosessori, 4 Gt muistia, 512 My näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 22,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu
: http://defiantdev.com/handoffate.php
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Perinteisten lauta- ja korttipelien yhdistäminen videopelimäisiin mekaniikkoihin ja ohjelmistoihin ei ole enää uusi idea, vaan sitä on viljelty viime aikoina kiihtyvällä vauhdilla molemmilla puolilla rintamalinjaa.

Vaikka mistään tungoksesta ei voi vielä puhua, yrittäjän pitäisi nyt olla jo aika laadukas erottuakseen joukosta. Ja onneksemme juuri sitä Hand of Fate myös on.

Kun puhun perinteisten lauta- ja korttipelien yhdistämisestä videopelimäisiin juttuihin, ajan takaa kahta erillistä, mutta samaan asiaan liittyvää käsitettä. Voidaan puhua joko perinteisistä lautapeleistä, joihin on jotenkin integroitu vaikkapa mobiililaitteella pyörivä sovellus (kuten tuore XCOM-lautapeli tai legendaarinen Space Alert) tai sitten digitaalisista lautapeleistä, jotka hyödyntävät tietokoneiden ominaisuuksia luodakseen immersiivisempiä kokemuksia kuin mihin perinteiset ”pino pahvia” –pelit pystyvät.

Hand of Fate on näistä jälkimmäistä. Se on kuin lautapeli, jonka jokainen ruutu ja kortti heräävät eloon loihtien näin aika pahuksen uudelleenpelattavan ja kiehtovan seikkailukokemuksen.

Taustatarina? Ei tarvita!

Hand of Fatessa ei juuri selitellä tai alustella. Pelin alkaessa nimetön ja ensimmäisestä persoonasta kuvattu pelihahmomme istahtaa pimeässä holvissa olevan pelipöydän ääreen. Pöydän toisella puolella istuu korttejaan sekoitteleva, kaapuun pukeutunut pelinjohtaja, joka kutsuu pelaamaan erän tai pari. Ei se mitään maksakaan – paitsi ehkä henkesi.

Hand of Fate on eräänlainen epäsymmetrinen keräilykorttipeli, jossa vastakkain ovat siis pelaaja ja pelinjohtaja. Pelinjohtajalla on seikkailupakka, josta löytyy erilaisia haasteita: hirviöitä, ansahuoneita, kohtaamisia, kauppoja ja niin edelleen. Pelaajalla taas on pakka, josta löytyy varusteita, parantavia esineitä ja muuta häntä toivottavasti auttavaa.

Tarjolla on kaksi pelitilaa, joista ensimmäisestä haastetaan pelinjohtajan valmiiksi kasaamia ja alati vaikeutuvia pakkoja, joista jokaisessa on oma teemansa. Ensin kepitetään päähän bandiitteja, kohta liskomiehiä, luurankoja ja maageja. Toinen pelitila on niin sanottu loputon peli, jossa pakkaa kierrätetään ja siihen sekoitetaan elementtejä kaikista kohdatuista haasteista. Tällöin ideana ei ole kukistaa pakan lopussa olevaa pomohirviötä, vaan selvitä aina syvemmälle luolastoihin ja vaikeampien haasteiden pariin.

Miten peli sitten käytännössä toimii?

Sekoita ja voita

Seikkailut koostuvat kerroksista, jotka ovat pelinjohtajan pöytään lätkimiä, korttien muodostamia luolastoja. Pelaaja liikkuu kortilta toiselle kääntäen niitä ympäri ja kohdaten sitten niiden haasteita. Joskus edessä on pieniä tekstin avulla kuvattuja vinjettejä, joissa vaikka kohdataan metsän keskellä oudon paholaismainen sirkus. Tällöin saa tehdä valintoja, joiden lopputulokset ratkotaan tietenkin nostamalla pakasta kortteja, joissa on erilaisia lopputuloksia jättionnistumisesta katastrofaaliseen failaukseen saakka.

Seikkailuissa pärjäämällä saa paitsi käyttöönsä uusia ja ihmeellisiä varustekortteja, joita voi sitten myöhemmin sekoitella pakkoihinsa, myös vedellä varustepakasta kamaa sankarinsa päälle ja niin edelleen.

Niille tulee käyttöä aika pian, sillä suuri osa pelin huoneista on hieman erilaisia. Niihin mentyään pelaaja siirtyy perinteisempään kolmannesta persoonasta kuvattuun toimintaosioon, jossa sitten väistellään luolaston ansoja, tapetaan hirviöitä tai muuten vain pädetään seikkailun saralla. Kaikki käytössä olevat varusteet tietenkin näkyvät pelihahmon päällä ja niillä on myös väliä. Jotkut hirviöt voivat olla vaikka heikkoja jäistä vahinkoa tekevälle miekalle, jolloin sellaisia kannattaa tietenkin jo ennakkoon ladata pakkaan, jos tietää kohtaavansa seikkailun aikana moisia hirmuja.

Toimintataistelu toimii hyvin. Kontrollit ovat intuitiiviset ja sujuvat. Väistely, torjunnat, vastaiskut, vihollisten nuolten kimmottelu takaisin jousimiesten naamalle ja erikoishyökkäysten aktivointi sujuvat ilman ongelmia.

Hand of Fate onkin erinomaisen kiva peli pelata. Mutta se ei varsinaisesti ole se syy, miksi olen pelistä ihan lääpälläni.

Pelaa, uudelleenpelaa ja pelaa vielä kerran

Hand of Fatessa on valtavasti pelattavaa. Se valmiista haastepakoista koostuva tila yksistään vie jo useamman illan, sillä haaste kasvaa nopeasti melko suureksi. Ei koskaan epäreiluksi, mutta sellaiseksi, että pakan koostumuksella on oikeasti väliä ja takki auki ei voi lähteä seikkailemaan. Kun se on pelattu ja bonuskortit haalittu kokoelmiin, se loputon seikkailutila jatkaa edelleen koukuttamistaan.

Kortteja – niin pelaajan käytettäviä kuin seikkailussa kohdattavia – on suunnattomat määrät, joten seikkailuissa on valtavasti erilaisia vaihtoehtoja. Kehitystiimi on myös tehnyt mainiota työtä kirjoittaessaan peliä. Otetaan esimerkki.

Eräs alkupään kortti vie pelaajan outoon majataloon metsän keskellä. Baaritiskillä istuskelee goblin-velho, joka kysyy pelaajalta, mitä tämä tarvitsee. Erään vaihtoehdon valitsemalla saa käyttöönsä kilven, mikä on suuri apu varsinkin seikkailun alussa. Itse totuinkin käyttämään juuri tätä tapaa hankkia kilpi käyttööni ja sitten sainkin iloisen yllätyksen, kun eräällä kerralla kortin tullessa esiin pelinjohtaja mumisi, että taidan pitää tuota korttia pakassani vain, jotta saisin helposti itselleni kilven.

Kaikesta näkee, että kehitystiimillä on ollut peliä tehdessään hauskaa. Se on hyvä juttu, koska hauskuus ja hyvät fiilikset välittyvät myös pelaajalle. En muistakaan, milloin jokin peli olisi yllättänyt niin iloisesti kuin Hand of Fate: en tiennyt siitä ennakkoon yhtään mitään ja ohi se todennäköisesti olisi mennytkin, ellei olisi sattumalta Steamissa tullut vastaan. Hyvä että tuli, sillä näin satuin löytämään erään tämän vuoden suosikkipeleistäni.