Hard West (Linux, Mac, PC)
Tekijä: CreativeForge Games
Julkaisija: Gambitious Digital Entertainment
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, Athlon 2.6 GHz, 4 Gt muistia, 512/1024 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 19,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://www.gambitious.com/games/hard-west
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Hard West on peli, joka löi tiensä sydämeen kuvauksellaan. Otetaan XCOMin taktinen taistelu, heitetään mukaan villiä länttä noidilla, demoneilla ja kultisteilla maustettuna. Sekoitetaan mukaan innovatiivisia pelimekanismeja ja vot: meitsi on myyty.
Kyseessä todellakin tuntuu olevan peli, joka on kuin tehty minua varten. Ja nyt yritän selittää, miksi sinunkin, rakas lukija, kannattaa tutustua siihen.
Kickstarterin ja joukkorahoituskampanjoiden saadessa näkyvyyttä erilaisten floppien, huijausten ja epäonnistumisten muodossa on hyvä muistaa, että välillä se saa aikaan myös hyviä juttuja. Itse lasken Hard Westin näiden joukkoon, sillä tuskinpa se olisi saanut rahoitusta perinteisiltä julkaisijoilta edes XCOMin jälkeisessä maailmassa.
Hard West on kokoelma pieniä yliluonnollisia tarinoita villistä lännestä. Pelaaja tekee niiden mittaan roolipelimäisiä valintoja, kokee yllättävän kiinnostavaa – joskin vähäsanaista – tarinankerrontaa ja tietenkin räiskii tiensä läpi kymmenten desperadojen ja kultistien. Pelissä on puutteensa, mutta jumankekka, että ne eivät paina vaakakupissa paljonkaan niiden hyvien puolten edessä!
Karuja tarinoita karusta maailmasta
Hard Westiä voisi ajatella antologiana, sillä se koostuu useasta lyhyemmästä, noin muutaman tunnin mittaisesta tarinasta, joita kaikkia sitoo yhteen yksi tekijä: Kuolema. Siis isolla K:lla. Kuolema on kertoja, joka vie pelaajan matkalle villiin länteen. Länteen, jossa alkuperäiskansojen tarut ovat totta, jossa varjoissa piilee demoneita ja hirviöitä, ja jossa lyijymyrkytyksen saanut pikkurikollinen voi palata haudan takaa hakemaan kostoa.
Vaikka tarinoita koetaan eri hahmojen perspektiivistä, ne kaikki ovat tavallaan osa yhtä suurempaa tarinaa, jossa mystinen tauti korruptoi villin lännen asukkaita. Tässä temmellyksessä sitten kuljetaan vuoroin hieman erikoisempia uskonmenoja noudattavan inkvisiittorin, kirjaimellisesti kuoleman ympäröimän hautausurakoitsijan, kollegansa jäämistöä setvivän tieteilijän ja monen muun hahmon saappaissa.
Tarinat ovat hyvin kiinnostavia ja niiden brutaal weird west –meininki vetosi minuun kympillä. Onkin vähän harmi, että se itse tarinankerronta on hyvin harvasanaista. Tehtävien alussa ja lopussa nähdään pienet motion comic –henkiset välianimaatiot, mutta muuten mennään tekstin keinoin. Ratkaisu ei ole suinkaan huono, sillä kirjoitus on laadukasta. Sitä vain on kovin vähän. Kun ”päähenkilö löytää lovecraftmaisen portin toiseen ulottuvuuteen, jonka läpi näkyy näkyjä, joita Ihmisen Ei Pitäisi Näkemän” –tason tapahtumat ohitetaan parilla lauseella, se ainakin jättää haluamaan lisää.
Tarinoita koetaan pääasiassa strategisella kartalla, jossa pelaaja senhetkisen porukkansa kanssa suhaa tapahtumapaikalta toiselle. Niistä useimmat tarjoillaan tekstivalikoiden muodossa. Vaihtoehtoja on laidasta laitaan. Kaupoista voi ostaa tavaraa, baarissa voi ryypiskellä ja pienessä rintamakaupungissa voi jutella paikallisten kanssa tai vaikka teurastaa kaikki viimeiseen mieheen. Kaikella on seurauksensa. Tarina muokkautuu hieman pelaajan valintojen myötä, mutta merkittävämmin valinnat myös vaikuttavat hahmoihin. Kun itse leikin liikaa yliluonnollisten juttujen kanssa, eräs päähahmoni alkoi tulla aika vauhdikkaasti hulluksi. Paranoia, skitsofrenia ja hallusinaatiot tekivät elämästä lännessä entistä mielenkiintoisempaa.
Ennemmin tai myöhemmin kaikki valinnat johtavat kuitenkin taisteluun, joka on myös tietenkin se Hard Westin suola.
Vain kourallinen luoteja
Hard Westin taistelu tuo vahvasti mieleen XCOMin, mikä on mielestäni hyvä juttu. Vuoropohjaisessa taistelussa pelaajan ja pahisten puolet tekevät kukin omat juttunsa vuoron perään yksinkertaisella kaavalla: kaikilla hahmoilla on kaksi toimintoa, joilla voi liikkua, käyttää esineitä, ladata aseita tai vaikka ampua. Ampuminen on siitä erikoinen juttu, että jos sen tekee ensimmäisellä toiminnollaan, se yleensä syö myös sen toisen. Ei aina, sillä joillain aseilla voi ampua kahdestikin vuorossa.
Jälleen XCOMin hengessä suojautumisella on suuri merkitys. Suoja on jaettu kahteen kategoriaan, osittaiseen ja täydelliseen. Jos on kyyryssä pöydän takana, on osittain suojassa. Jos seisoo kulman takana, on kokonaan suojassa. Ainakin niin kauan, kun viholliset eivät koukkaa sivustaan ja tee suojaa tyhjäksi. Erikoisuutena suojaa voi myös tehdä itse, vaikka potkaisemalla baarin pöydän kyljelleen tai nostamalla maakellarin ovet pystyyn. Hauska idea!
Pelissä on myös erilaisia erikoiskykyjä, jotka vaihtelevat loogisista yliluonnollisiin. Yhteistä niille on, että kykyjä hankitaan keräämällä pelikortteja. Tarjolla on korttipakka, jonka jokainen kortti antaa tietyn bonuksen tai kyvyn. Korteista sitten muodostetaan pokerikäsiä ryhmän hahmoille, mikä taas antaa vielä entistä enemmän bonuksia. Mainio idea tämäkin, sillä varusteiden ja aseiden vaihtelun ohella se on se pelin merkittävin hahmonkehitys.
Kyvyt ja niiden hallinta ovat usein se ero sikamaisen vaikean tehtävän ja kohtalaisen helpon etenemisen välillä. Itse huomasin nopeasti, että kortti, joka antaa varjossa seisovan hahmon parantaa itseään joka vuoron lopuksi on esimerkiksi sangen tuju. Tai miten olisi kyky, jolla voi vaihtaa kahden hahmon kestopisteet keskenään?
Jos nämä erikoiset ideat saivat mielenkiinnon heräämään, kannattaa pitää tuolin käsinojista kiinni, sillä ne eivät lopu tähän. Kaikkein erikoisin idea on se, miten pelissä ammuskellaan. Ampujan perspektiivistä kaikki on aika perinteistä: tuohon kohteeseen osuu 62% todennäköisyydellä ja osuman jälkeen pyssy tekee kuusi pistettä vahinkoa. Kolme, jos ampuu vahingossa välissä olevan pöydän läpi. Mutta kohteen perspektiivistä? Voi pojat!
Kaikilla hahmoilla on kestopisteiden ohella toinen tärkeä mittari, onni. Kun ammutaan, onni laskee enemmän tai vähemmän, riippuen siitä, miten todennäköinen osuma oli ampujan perspektiivistä. Kun sitten ollaan siinä tilanteessa, että osumatodennäköisyys ylittää onnen määrän, laukaus osuu. Osuma taas paukauttaa onnimittaria reippaasti ylöspäin suojaten näin hetkeksi lisäosumilta. Idea vaatii hieman totuttelua ja minulta kesti hetken aikaa päästä yli alkujärkytyksestä. Kun näin tapahtui, olin myyty.
Onnen manipulointi tuo peliin reippaasti taktista syvyyttä ja tarkoittaa, että sooloilu ei ole hyvä idea. Otetaan esimerkki. Rikollisporukan pomo, joka sattuu olemaan demoni suoraan helvetistä, kykkii tynnyrin takana. Oma kaveri on aseistettu raskaalla haulikolla, joka lopettaisi demonin elämän kerrasta, mutta jolla ei ihan ehkä vielä osu. Niinpä kauempana olevat kaverit pistävät ensin pari laukausta revolvereillaan ja laskevat demonin onnea sen verran, että haulikolla saa paremmin aikaan tulosta. Mutta jos revolverilla sattuu vahingossa osumaan, onni taas nousee sen verran, että haulikolla tuskin saa tulosta aikaan. Niin hienoa!
Mainiona ideana myös monet erikoiskyvyt on sidottu onneen. Mitä tylympi kyky, sitä suurempi onnihinta. Niinpä joutuu pariin kertaan miettimään, uskaltaako vaikka ampua maagisen kultaluodin, joka osuu kohteeseensa vaikka läpi harmaan kiven. Se kun maksaa suuren osan omasta onnimittarista ja voi tehdä vihujen vuorosta aika hankalan.
Moisesta pitävät voivat myös kytkeä tarinoiden ajaksi päälle mekanismin, jossa osumat voivat tuottaa hahmoihin pysyviä vaikutuksia. On se kivaa, kun ottaa vaikka luodista osuman keuhkoihinsa, eikä pysty hetkeen liikkumaan kuin etanan vauhdilla. Mutta kipu kasvattaa luonnetta ja parannuttuaan vammat muuttuvat joskus pieniä bonuksia antaviksi hyödykkeiksi. Niinpä sissittäminen kannattaa.
Vuoden iloisimpia yllätyksiä
En osannut itse odottaa Hard Westiltä ennakkoon mitään. Kun laatikkoon pamahti tiedote pelin julkaisusta, kesti hetken jos toisenkin ennen kuin aivosynapsit laukeilivat sen verran, että muistin hämärästi nähneeni pelin Kickstarter-kampanjassa animoituja GIFejä potkittavista pöydistä ja lähietäisyydeltä ammutuista verisistä haulikkolaukauksista.
Niinpä yllätys olikin iloinen. Pelissä on toki pienet ongelmansa. Pienen indie-porukan kädenjälki näkyy siinä, että grafiikat ja käyttöliittymät ovat hieman rosoisia. Eivät ongelmaksi asti, mutta hieman lisää tuunailua olisi voinut tehdä. Tarinaakin olisi saanut olla enemmän, sillä se on laadukasta ja oudoista länkkärijutuista olisi kuullut mielellään enemmänkin.
Taistelussakin on omat pienet outoutensa. Välillä peli ei aivan tajua sitä, mihin suuntaan erilaiset esineet antavat suojaa. Kun kaksi saman seinän taakse piiloutunutta kaveria on toistensa perspektiivistä täydessä suojassa, se tuntuu vähän oudolta. Samaten välillä line of sight vähän tökkii. Itse voisi vannoa, että ei se vihollinen voi tuolta minua nähdä, mutta niin vain tulee lyijymyrkytystä. Kun joissain tehtävissä onnistumisehtona on, että tietyt hahmot selviävät – ja mitään automaattitalletuksia ei tunneta – pelin päättävä ”mistä helvetistä se minut nyt muka ampui” –kuolema syö miestä.
Mutta nämä ovat pieniä naputuksia. Hard West on erinomainen indie-peli, joka tarjoilee todella toimivan ja mukavan erilaisen pelikokemuksen. Se vaatii vähän totuttelua ja opettelua, mutta vaiva palkitaan. Hard West on kokemus, joka ansaitsisi paljon huomiota!
Lisää aiheesta
Call of Juarez: Gunslinger (PC, PS3, Xbox 360)
Fester Mudd: Curse of the Gold Episode 1 (Android, iOS, Linux, Mac, PC)
Lead and Gold: Gangs of the Wild West (PC)
Red Dead Redemption (PS3, Xbox 360)
