Helldivers (PS3, PS4, PS Vita)
Tekijä: Arrowhead
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, PlayStation Vita
Pelaajia: 1, 2-4 (jaetulla ruudulla ja internetissä)
Pelin kotisivu: https://www.playstation.fi
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Helldivers! Peli, joka tekee vaikutuksen jo nimellään loihtien esiin mielikuvia ties mistäkin. Mutta ehkä ei kuitenkaan nelinpelistä, jonka tekijät ovat tainneet katsoa Starship Troopers –elokuvaa koko pelinteon ajan.
Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja romahtaneita ihmissuhteita olisi tiedossa koko rahan edestä niille, jotka uskaltautuvat puolustamaan Super-Maata.
Kyllä, Super-Maa. Helldiversin on mitä ilmeisimmin tehnyt kehitystiimi, jonka mielestä ratkiriemukas fasismiparodia Starship Troopers oli liian hienovarainen. Pelin introssa torvisoittokunta vetelee parhaita fanfaareitaan selostajan yllyttäessä pelaajia liittymään Helldivereihin: näe galaksia, murhaa sen vääräuskoiset/vääränväriset asukit ja levitä ”hallittua demokratiaa” avaruuden syvimpiin syövereihin.
Ai nuo sadattuhannet nimet ”kaatuneiden” listalla? Älä niistä välitä, ne eivät vain uskoneet demokratiaan tarpeeksi kovasti! Sitä paitsi monet niistä taisivat olla kommunistikyborgien hyysääjiä…
Näin rempseästi peli alkaa, eikä se tahti siitä hirveästi hellitä. Menut ovat kuin sen surullisen kuuluisan irakilaisen informaatioministerin tekemiä: nämä 682 320 kaverien luoteihin kuollutta Helldiveria eivät suinkaan kuolleet vahingossa, vaan teloitettiin pettureina. Emme suinkaan menettäneet tuota sektoria galaksista jättiötököille, hylkäsimme sen epäsopivana ihmisasutukselle. Ja huomenna menemme takaisin sinne. Onko valittamista?
Tapa kaikki
Tämän riemukkaan satiirikerroksen alta löytyy syvä ja rikas suoni reipasta co-op-räimettä, sillä Helldivers on peli, joka pitää kokea kaverien kanssa. Oikeasti myös, sillä suurin osa pelin tehtävistä on sen verran haastavia, että peli kertoo suoraan päävalikossa, että tänne ei sitten kannata lähteä ilman ystävien tulitukea. Eikä se, piru vieköön, vitsaile.
Hallittua demokratiaa levitetään kolmella rintamalla, joista jokainen sisältää omat vihollisensa: illuminatin kehittyneet muukalaiset, brutaalit jättiötökät ja kommunistikyborgit. Oikeasti, kommunistikyborgit.
Kunkin rintaman taistelutilanne elää. Pelaajien suorittaessa tehtäviä kulloinkin aktiivisessa osassa rintamaa ihmiset työntävät vihollisiaan kohti näiden kotiplaneettaa. Kun tässä tarpeeksi onnistutaan, kotiplaneetta vallataan ja sota loppuu… yöksi. Seuraavana päivänä se alkaa uudelleen.
Jokaiselta rintaman viipaleelta löytyy lineaarinen putki planeettoja, jotka tarjoavat yksi kerrallaan vaikeutuvia tehtäviä. Jokaisessa on omat tavoitteensa ja palkintonsa: tämän suorittamalla avaa uuden konekiväärin, tuolta oppii pudottamaan taistelussa jalkaväkimiinoja ja tästä planeetasta saa tuplaexpat.
Siinä sivussa sitten kerätään kokemustasoja, parannellaan aseita ja muutenkin valmistaudutaan ikuiseen sotaan. Ja se sota? Se on ihan pirun hauskaa.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Ime demokratiaa, kommari!
Helldivers on parhaimmillaan monella pelaajalla senkin takia, että se on parhaimmillaan hillitöntä kaaosta, joka kannattaa tietenkin kokea kaverien kanssa. Pienillä planeetoilla on erilaisia tavoitteita: laukaise IT-ohjukset, aktivoi totuuskaiuttimet, räjäytä ötököiden pesät ja niin edelleen. Siinä sivussa päälle puskee alati tihenevissä laumoissa vihollisia.
Kullakin rodulla on tosiaan omat erikoisuutensa, joskin kaikkien joukot jakautuvat perustyyppeihin: on helppoa tykinruokaa, kovempia erikoisvihollisia ja panssarintorjunta-aseita vaativia supervekottimia.
Kyllä siinä riittää tekemistä, kun kaikilta ruudun laidoilta puskee sisään tasaisen mustana virtana vihollisia. Lyijyä lentää joka suuntaan ja ”ime demokratiaa, kommari!” –tason läppä lentää sen mukana.
Hupiarvoa kasvattaa se, että Helldiversissa ystävällistä tulta ei voi kytkeä pois päältä. Niinpä turhan innokkasti riehuva KK-soturi tai vaikka hätäisesti taistelukentälle kutsuttu tykkitorni tekevät omalle porukalle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Niin, taistelukentälle kutsuttu tykkitorni. Eräs pelin perusideoista on, että Helldiverit voivat kutsua kiertoradalta avukseen tykistökeskityksiä, asetäydennyksiä, taistelukävelijöitä ja ties mitä muuta raskasta rautaa. Otetaan vain korkea polviasento, näpytellään ristiohjaimella oikea komentosarja ja heitetään laskeutumispaikan merkiksi valohärpäke. Paria sekuntia myöhemmin kiertoradalta sataa oikeutta.
Niinpä taistelu onkin hillitöntä kaaosta, jossa kaikki on koko ajan hiuskarvan päässä katastrofista. Pelaajien kaatuessa tulen alla tilanne menee aina vain pahemmaksi kun vielä pystyssä olevat joutuvat miettimään, että yritetäänkö Vilho käydä vetämässä esiin ötökkälauman alta – samalla muiden henget riskeeraten – vai annetaanko tämän kaatua ja kutsutaan tilanteen rauhoituttua kiertoradalta täydennyksiä. Mutta mitäs jos se tilanne ei rauhoitukaan? Niin, tervetuloa Helldiversiin.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Oikeasti hauska
Ei ole hirveä yllätys, että Helldiversin taustalta löytyy pohjoismainen Arrowhead-tiimi, jonka aiempi peli oli niin ikään pahuksen hauska ja kaoottinen co-op-räime Magicka. Samoja elementtejä on havaittavissa nytkin: kaverien tykitys, hirvittävä kaaos, outoa pseudoruotsia mongertavat kommunistikyborgit ja niin edelleen.
Magicka-veteraanit tosin muistavat ehkä negatiivisiakin juttuja, kuten vaikka pelin hirrrrvittävän DLC-vyöryn. Steamista löytyy nytkin pari sivullista Magickan lisäsisältöä aina paremmista aseista uuteen sisältöön. Sama tahti näyttää jatkuvan nytkin, sillä peli ei ollut ehtinyt elämään paria viikkoakaan kun kaupasta löyty jo ”näytä tällä kavereillesi, mistä demokraattinen kana kusee” –tason varusteita. Pay to win on aina ikävä juttu, varsinkin kun kyseessä on jo lähtökohtaisesti maksullinen peli.
Mutta eipä sitä DLC:tä tarvinnut ostaa, jotta hauskaa olisi. Itse pelailin Helldiversia jaetulla ruudulla, mikä lieneekin se paras tapa. Peli vaatii aktiivista kommunikointia, mikä on verkon yli vähän haastavaa, varsinkin kun pelikaverit tuntuvat harrastavan sitä vain, kun on aika kertoa yksityiskohtaisesti miksi kaikki pieleen mennyt oli sinun vikasi, kenen kanssa äitisi harrastaa seksiä ja mitä kaikkea nesteitä ja eritteitä päästäsi löytyy.
Joten: varaa mukaan pino kavereita, korillinen urheilujuomaa ja ilta aikaa pelailla. Takaan, että hauskaa riittää ainakin siihen saakka, kunnes joku ajaa toisen yli tankilla. Ja sitten se todellinen hupi vasta alkaakin.
Lisää aiheesta
Battlefield: Hardline (PC, PS3, PS4, Xbox One, Xbox 360)
War Thunder (Linux, Mac, PS4, PC)
