Ensituntumat: Hitman 2 tarjoaa paljon hyvää – kuten flamingoasun ja todella kuumottavan moninpelin

12.10.2018 16:00 | Skye Borg

Muropaketti pääsi testaamaan marraskuun alussa ilmestyvää Hitman 2 -peliä ennakkoon Kööpenhaminassa IO Interactiven studiolla. Varsinaisen arviomme julkaisemme vasta myöhemmin, mutta jo nyt jaamme ensituntumat odotetusta uutuuspelistä.

Viime vuonna erinomaisesti uudistunut Hitman jatkaa kehittymistään, vaikka palaakin takaisin perussettiin julkaisemalla koko pelin kerralla. Hitman 2:n kuusi ensimmäistä tehtävää ovat näin pelaajien ulottuvilla heti julkaisupäivänä 13. marraskuuta. Luvassa on kuitenkin tuttuun tapaan lisäsisältöä ja lisää kohteita myöhemmin.

Demotilaisuudessa pääsimme käsiksi kahteen eri tehtävään: bensankatkuiseen Miamiin sekä vehreään Kolumbiaan. Kahden täysin erilaisen maailman välinen ero on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaihteleva ja monipuolinen Hitman 2 pyrkii olemaan pitääkseen pelaajan mielenkiinnon yllä. Siinä peli myös onnistuu.

Miami-tehtävän alkaessa vastaan iskee ympärillä vyöryvä äänimaailma. Jossain suojamuurien toisella puolella jyristävät kilpa-autot omaa kierrostaan ja katsojat hurraavat suosikeilleen. Vilkas puheensorina soljuu korviini. Hetken olen täysin kuutamolla ihmismassan keskellä, kunnes aloitan määrätietoisen etenemisen – täysin satunnaisesti valittuun suuntaan.

Pian käy selväksi, että Hitman 2 -pelin kentät ovat laajoja ja monimutkaisia.

Miamin pelikenttä koostuu kilparata-alueesta, sitä ympäröivästä merenrantabulevardista, varikosta, erilaisista rakennuksista ja vielä parkkihallista kilparadan alla. Vietän tehtävässä paljon aikaa olemalla täysin hukassa, sillä labyrinttimainen kellarikerros on suoraan huonon suunnistajan painajaisista. Monessa eri tasossa kulkevat rakennukset, alikulkusillat ja portaikot antavat paljon mahdollisuuksia paeta Agent 47:ää etsiviä vartijoita, mutta samalla ne luovat umpikujia ja pelaajalle pientä turhautumista.

Agent 47:n perimmäinen tehtävä on aina ollut luoda itselleen tilanteita, aiheuttaa hallitun harkittua kaaosta ja surmata kohteensa mahdollisimman vähällä huomiolla. Tässä Hitman-pelisarjan uusin osa onnistuu jälleen erinomaisesti. Edellisen pelin Opportunities-vinkit ovat muuttuneet Story Missioneiksi, mutta niiden periaate on täysin sama. Jokaiselle kohteelle löytyy monta erilaista toteutustapaa. Valikoimalla yhden etenemistä auttavan tarinankaaren valikosta, osoittaa kartta pelaajalle mihin tämän kannattaa suunnistaa apua etsimään. Piirre helpottaa huomattavasti päätöntä haahuilua ja luo samalla mielenkiintoisia mahdollisuuksia pahojaan hautovalle palkkatappajalle.

Hitman 2:n tarinan tasoihin on panostettu kiitettävällä tavalla. Story Missionit valottavat mukavasti kohteen persoonaa ja rutiineja. Näin ne luovat paljon lihaa digitaalisten luiden päälle. Toinen Miamin kohteista, kilpa-ajaja Sierra Knoxin isä Robert Knox, on ilmeisesti trendikkään katuruoan perään. Niinpä peli ohjaa hahmoni monen mutkan kautta, valeasuja myöten, myymään rotanmyrkyllä maustettuja palleroita herran hiukopalaksi.

Jotkut Hitman 2:n Story Missionit tuntuvat olevan hieman suoraviivaisempia, mutta osa vaatii useita vaiheita, jotta pelaaja pääsee halutun murhaavaan lopputulokseen.

Pelin maailma on rakennettu siten, että Agent 47 pystyy kiipeämään esimerkiksi aitojen yli, ja muutenkin liikkumaan huomattavasti entistä vapaammin. Ympäristö ottaa entistä paremmin huomioon tunnollisen tappajan tarpeet: ruumiita voi piilottaa esimerkiksi rehevän aluskasvillisuuden sekaan tai upottaa vesialtaaseen.

Ympäristö luo kuitenkin myös täysin uudenlaisia haasteita.

Peilit heijastavat Hitman 2 -pelissä takaisin, eli kohteen taakse hiipiminen esimerkiksi vessassa voi saada äkillisesti täysin erilaisen käänteen kuin alkuun olit ajatellut. Maailmaa voi edelleen tarkastella myös Instinct-tilassa, joka paljastaa mm. valvontakameroiden näkökentän.

Hitman 2:n maailma tuntuu rikkaalta, yksityiskohtaiselta ja omaa elämäänsä elävältä. Kiehtovin osa sitä ovat kuitenkin edelleen – ja onneksi – itse tehtävät. Peli on lisännyt tehtävien suorittamiseen mielenkiintoisen piirteen. Niin sanottu ”picture in picture” -ominaisuus näyttää kuvaruudun yläosassa alueen muissa osissa tapahtuvat olennaiset juonenkuljetukset omana kuvanaan, jolloin pelaaja pysyy kärryillä tarinassa.

Peli ei edelleenkään kannusta etenemään räiskimällä tietään kohti kohdetta. Harkittu ja kärsivällinen eteneminen on kultaa. Valeasut ovat olennainen osa tehtävien suorittamista, sillä laajan kentän ansiosta kulku alueelta toiselle on melkein mahdotonta ilman paria asun vaihtoa. Hitman 2 osaa nauraa myös itselleen, sillä valeasuissa on aimo annos huumoria. Itse vietin hyvän osan Miami-tehtävää pukeutuneena pinkiksi flamingoksi ja tepastelin ympäri varikkoaluetta sopivaa tilaisuutta odotellen.

Tilanne muuttui hervottomaksi, kun jäin kiinni väärällä alueella toikkaroinnista. Jouduin pakenemaan vartijoita kyyryssä juosten, pinkki pyrstö heiluen ja valtavat räpyläjalat läpsyen kohti parkkihallia. Takaani kuului naurunremakka, kun tilannetta pelissä seuranneet ihmiset hajoilivat näylle.

Miami-tehtävä vei itseltäni huomattavan paljon aikaa. Olin yllättynyt siitä, kuinka alkuun niin yksinkertaiselta tuntunut tehtävä muodostui ajan myötä yhä mutkikkaammaksi, paljolti oman sekoiluni myötä.

Osasyynä tilanteeseen oli varmasti se, että demossa aloitimme keskeltä tarinaa – Miami ei siis ole Hitman 2:n ensimmäinen kenttä. Näin jouduimme melkein kylmiltämme uudistuneen seikkailun pariin. Kameroiden edessä sekoilu ja eksyminen aiheuttivat paljon hämmennystä ja söivät tehokasta peliaikaa.

Toinen tehtävä, Columbia, todistaa hyvin, että Hitman 2 on kunnianhimoinen maailmanrakennuksessaan. Kenttänä toimii laaja kylä kujineen ja taloineen, ympärillä sykkii vehreä viidakko. Kohteena on kolme kartellin pomoa, joiden kimppuun on melkein mahdotonta päästä. Kohteiden vaihtelevuus ja monimuotoisuus pitävät mielenkiinnon yllä. Vaikka perusmekaniikat olivat jo tässä vaiheessa tuttuja, tuntui elämys jälleen täysin uudelta.

Tehtävä vaatii pelaajalta täysin uuden lähestymistavan sekä kekseliäisyyttä – eri rosvot, uudet kujeet.

Pelisession aikana pääsimme testaamaan myös täysin uutta elämystä, jonka kaltaista en ole koskaan pelisarjassa kohdannut. Hitman 2 nimittäin esittelee moninpelin, omalla tavallaan.

Ghost Mode asettaa kaksi pelaajaa samaan kenttään, kohteenaan samat ihmiset. Pelaaja pelaa omaa peliään, mutta toinen pelaaja liikkuu samassa maailmassa näkymättömänä. Kun uusi kohde ilmoitetaan, lähtevät molemmat omilla tahoillaan kohti uhria. Kun toinen pelaaja saa uhrin nitistettyä, on toisella vain 20 sekuntia aikaa tappaa sama kohde. Muuten piste menee ensin kohteen napanneelle. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.

Jokainen tappo tulee tehdä siten, että sitä ei huomata. Tämä pistää pelaajilta jarrut pohjaan, ja strategiaksi muodostuukin harkitun ripeä eteneminen. Pitäisi olla nopea, mutta huomaamaton, mikä oli ainakin Miami-kentän kohdalla melkein mahdotonta. Jos tapat sivullisen, menetät yhden pisteen, eli jo hallussa olevat pisteetkin pystyy hätäilemällä menettämään, kunnes kassa on tyhjä.

Stressiä lisää se, että kuulet erilaisten ilmoitusten avustuksella, mitä vastustajasi tekee.

Kun ääni kertoo, että vastustajasi on löytänyt uuden asekätkön tai vaihtanut valeasua, ja itse olet edelleen eksyksissä kellarissa, nousee hiki pintaan nopeasti. Kuvaruudulla näet merkkeinä sekä kohteesi että vastustajasi etenemisen. Jos vastustajasi on jo hyvin lähellä kohdetta, ja itse olet juoksemassa pakoon vartijoita, voi usko omiin mahdollisuuksiin loppua  hyvin nopeasti. Tuloksena on järjettömän intensiivinen, stressaava ja koukuttava kokemus, joka pistää aidosti puuskuttamaan.

Loppuun vinkki: kärsivällisyys on valttia. Itse voitin oman Ghost Mode -eräni puhtaasti 5-0, koska maltoin edetä hitaasti ja odottaa vastustajani mokaavan. Se parhaiten nauraa, joka kohteet tappaa!


Pelin pelaamisen lisäksi Muropaketti pääsi Tanskassa jututtamaan itse Agent 47:aa:

Hitman-pelien tähti David Bateson: ”Kukaan ei fanita Agentti 47:ää yhtä paljon kuin minä”


Hitman 2 julkaistaan 13.11.2018 PC:lle, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle.