UUSIMMAT

Hitman tuntuu taas Hitmanilta (PC, PS4, Xbox One)

25.03.2016 16:00 | Miikka Lehtonen

HitmanTekijä: IO Interactive
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava episodipeli, ensimmäisen jakson hinta 12,99 euroa. Koko kausi 49,99 euroa.
Pelin kotisivu: https://hitman.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

hitman_2016_episode1_035

 

Hitman-pelisarjalla ei viime aikoina ole mennyt kamalan hyvin. Muutaman vuoden takainen Hitman Absolution oli huono peli ja surkea Hitman. Niinpä kun IO Interactive ilmoitti kehittävänsä uutta pelisarjan osaa, odotukseni eivät valitettavasti olleet kovin korkealla.

Asiaa ei myöskään auttanut se, että kaikesta päätellen Hitmania tehtiin alkujaan perinteen tapaan. Sitten kesken kaiken siitä päätettiinkin tehdä episodipeli. Voiko tästä muka seurata mitään hyvää ja voidaanko peli rytmittää uudelleen toimimaan yksittäisinä jaksoina?

Episodipelit ovat ongelmallisia siinäkin tapauksessa, että peli on alusta saakka suunniteltu tiukasti episodimainen rakenne mielessä. Jopa se kaikkein innokkain episoditehtailija, Telltale, on ajautunut vaikeuksiin rytmityksen kanssa. Pelaajalle pitäisi tarjota tarpeeksi, jotta episodit tuntuisivat tyydyttäviltä, mutta peliä ei saisi myöskään turvottaa turhalla peukunpyörittelyllä. Ei helppoa.

En ole varma, onko tähän kysymykseen olemassa mitään kovin hyviä vastauksia, mutta Hitman ei sitä ainakaan ole löytänyt. Nyt julkaistu peli kun tuntuu lähinnä demolta.

Hitman

Hitman

Kenkää Hitmanille

Hitman on, kuten nimestäkin voisi ehkä päätellä, niin sanottu reboot. Se ei siis varsinaisesti ole jatkoa sarjan aiemmille peleille (paitsi ehkä onkin?), vaan nyt julkaistu Hitman Intro Pack palaa takaisin agentti 47:n ensimmäisiin päiviin. Hän on juuri liittynyt salamurhaajien järjestöön ja suorittanut koulutuksensa. Itsepäinen ja omia polkujaan kulkeva 47 on joutunut kouluttajiensa epäsuosioon ja voisi lentää koko koulusta pihalle, ellei niin ikään äskettäin ohjaajaohjelmassa aloittanut Diana Burnwood ottaisi tätä omakseen ja ryhtyisi ohjaamaan 47:ää eteenpäin.

Lyhyen alkuintron jälkeen pelaajalla on edessään pari tutoriaalitehtävää 47:n koulutuksen ja akatemian loppukoneen merkeissä, sekä yksi suurempi palkkamurhakeikka jostain uran myöhemmistä vaiheista. Paperilla tarjolla on siis kolme tehtävää, mikä olisi sinänsä ihan hyvä määrä 13 euron hintaiselle maistiaiselle.

Kaksi kentistä vain on todella lyhyitä ja sangen pienikokoisia. Hitmanin kunniaksi on todettava, että toisin kuin Absolutionissa, nyt peli sentään tuntuu Hitmanilta. Ei mitään hiton loputtomissa vihollisränneissä hiippailua, esteiden takana kyyristelyä tai muutakaan tyhmää. Ehei. Edessä on murhahiekkalaatikko, jossa kohde – tai kohteet – pitäisi etsiä ja eliminoida haluamallaan tavalla.

Treenitehtävät ovat ikään kuin rekreointeja kuuluisien salamurhaajien tähtihetkistä. Ne ovat siis pelattavuudeltaan ihan oikeaa Hitmania, mutta kaikki lavasteet näyttävät puisilta kulisseilta. Pelattavuuteen tämä ei toki vaikuta mitenkään, onpahan hauska yksityiskohta.

Ensimmäisestä tutoriaalitehtävästä – joka on siis lähtökohtaisesti hyvin simppeli ja kädestäpitäen ohjattu tehtävä – on myös tarjolla lelulaatikkoversio, jossa saa jo lähtöpaikasta mukaansa suunnilleen kaikki mahdolliset aseet ja voi sitten leikkiä niillä.

Hieman erikoisesti pelin paras kenttä on ehkä se toinen tutoriaali, 47:n loppukoe. Siinä pitäisi murhata venäläinen vakoilija kuubalaisessa lentokonehangaarissa tämän odottaessa lentoa kohti turvapaikkaa. Mittakaava on kohdallaan, vaihtoehtoja on runsaasti ja vielä mukavammin ne pystyy hahmottamaan järkevästi.

Tämä on huomionarvoista, sillä siinä pelin päätehtävässä näin ei ole.

Hitman

Lisää vaihtoehtoja, lisää ongelmia

Se varsinainen pelin salamurhatehtävä sijoittuu vaaaaaaltavaan pariisilaiseen kartanoon, jossa on käynnissä muotinäytös. Showta pyörittävä taideguru yhdessä ex-malli-tyttöystävänsä kanssa on kuitenkin sekaantunut vähän suurempiin juttuihin, sillä muotinäytöksen yläkerrassa on käynnissä salainen huutokauppa, jossa myydään listaa MI6:n agenttien nimistä. 47:n tehtävänä on päästää kaksikko päiviltä, maksoi mitä maksoi.

Pelialue on suunnaton ja erilaisia vaihtoehtoja on aivan älyttömästi. Perustason ”pianovaijerilla henki veks” –viritelmien ohella tarjolla on suuri valikoima niitä Hitmanin perinteisiä erikoisempia tappoja, joissa kohteen voi listiä erityisen ironisella tai näyttävällä tavalla. Niiden löytäminen, toteuttamisesta puhumattakaan, on vain sangen hankalaa.

Ei nimittäin aina riitä, että hankkii oikean valeasun, oikeat esineet ja oikean tilaisuuden, vaan usein kohdekin pitäisi jotenkin manipuloida oikealle paikalle. Hyvin monta kertaa pelissä kävi niin, että murhan kohde vain toisti samaa pientä silmukkaa uudelleen ja uudelleen, kunnes ilmeisesti onnistuin tekemään kulissien takana jotain, mikä sai tekoälyn napsahtamaan ulos luupistaan ja jatkamaan peliä.

Hitman

Mutta ei aina. Muutaman kerran sain koko pelin niin totaalisen jojoon, että oli pakko joko ladata tallennus tai vain päättää tehtävä vähän rumemmalla tavalla. Eräällä kerralla esimerkiksi olin myrkyttänyt muotigurun himoitsevat sushi-rullat ennakkoon. Yllätyksekseni gurun ja tämän henkivartijan saapuessa keittiöön rullaa ei kuitenkaan syönyt guru, vaan henkivartija. Tämän tuuperruttua lattialle hengettömänä sekä guru että kaksi paikalla ollutta tarjoilijaa pysähtyivät vain tuijottamaan ruumista ilman mitään reaktiota, eivätkä siitä liikkuneet vaikka jätin pelin rullaamaan yksikseen 20 minuutin ajaksi.

Hienojen murhien suunnittelussa saa onneksi halutessaan apua, sillä tarjolla on monitasoista ohjausta. Maksimitasolla valitaan listasta jokin eksoottinen murhatapa, minkä jälkeen peli sitten ohjeistaa askel askeleelta, miten homma hoidetaan. Ohjauksen voi myös kytkeä pois, jolloin täytyisi itse kuunnella sivullisten keskusteluja ja niiden perusteella sitten yrittää junailla asiat oikeaan tilaan. Se ei aina ole ihan ongelmatonta, mutta kun neukkuvakooja pitkän tapahtumasarjan päätteeksi lentää hävittäjän heittoistuimella hangaarin katon läpi kohti horisonttia, fiilis on hyvä.

Hitman

Tarpeellisia tuunauksia

Edellinen Hitman oli surkea Hitman-peli, koska sitä ei voinut pelata kuten Hitmaneja pitäisi. Peleissähän on aina ollut ideana yrittää etsiä itselleen vaikka sitten sivullisia kolkkaamalla erilaisia valeasuja, joiden kanssa voi mennä paikkoihin, joihin kaksimetrinen ja tatuoitu salamurhaaja ei ole tervetullut. Ongelmana oli vain se, että jos oli naamioitunut vaikka poliisiksi, kaikki muut pelialueen poliisit tunnistivat vaikka kilometrin päästä, että pelaaja oli valeasussa.

Niinpä käytännössä peliä täytyikin pelata kuin jotain idioottimaista kolmannen persoonan suojaräiskintäpeliä: kyyryssä pöytien takana kykkien ja ninjapyörähdyksillä käytäviä ylittäen.

Sama periaate on yhä voimassa, mutta nyt se toimii järkevämmin. Otetaan esimerkki. 47 pääsee smokissaan sisään muotinäytökseen, mutta ei sen backstagelle. Jos käy kolkkaamassa tarjoilijan, saa liikkua kielletyillä alueilla ilman, että esimerkiksi vartijat nostavat äläkkää. Muut tarjoilijat kyllä tunnistavat, että 47 on valeasussa, mutta vain jos menee liian lähelle ja jää näkyville pitkäksi aikaa. Valeasuja täytyy siis vaihtaa ja päivittää säännöllisesti, mutta ne eivät ole enää yhtä hyödyttömiä kuin viimeksi. Hyvä uudistus!

Nostan muutenkin IO Interactivelle hattua siitä, että Hitman tuntuu taas Hitmanilta. Pelattavuus on sitä, mitä pitäisikin: hiippaillaan, kuunnellaan, etsitään oikeita esineitä ja yritetään järjestää tapahtumia oikeaan jamaan, jotta kohteet poistuvat päiväjärjestyksestä mahdollisimman vähä-äänisesti ja huomaamatta.

Hitman

Tarjolla on myös Absolutionista tuttu mahdollisuus tehdä omia salamurhiaan ja sitten jakaa ne muille haasteiksi. Niinpä voi vaikka tehdä tehtävän, jossa pitää murhata satunnainen vieras Pariisin muotiviikoilta. Valitettavasti tuntuu siltä, kuin murhan tapaa ei voi vieläkään itse säätää, vaan vaikka itse viettäisi tunnin viritellen täydellistä murhaa valitulle uhrilleen, haasteen vastaanottavat voivat ihan hyvin kävellä tämän viereen, lyödä vasaralla ohimoon ja juosta karkuun.

Jos itse pelattavuus on saanut tarpeellisia tuunauksia, samaa ei voi sanoa pelin tekniikasta. Hitman kyllä näyttää hyvältä ja jopa pyöriikin hyvin, mutta ne latausajat… Pariisissa tapahtuvaa tehtävää ladataan PlayStation 4:llä useamman minuutin verran, ja sama usean minuutin lataus on edessä joka kerta kun vaikka lataa tallennuksensa. Koska Hitmanissa yksikin töppi tarkoittaa paljastumista ja usein akuuttia lyijymyrkytystä, näitä latauksia tehdään varsinkin opetteluvaiheessa useita. Se syö miestä.

Hitman

Hitman

Niinpä Hitman Intro Pack onkin ihan kelvollinen pelinavaus, jossa on pari ongelmaa. Ensinnäkin se on lyhyt. Minulta meni tehtävien pelaamiseen reilu tunti, mikä tuntui vain pieneltä maistiaiselta, semminkin kun yksi tehtävistä on täyttä tutoriaalia. Toki tämän jälkeenkin voisin pelata kenttiä uudelleen ja yrittää tappaa kohteeni eri tavoilla, eli uudelleenpeluuarvoa kyllä löytyy.

En vain silti pääse yli siitä fiiliksestä, että Intro Packin pitäisi olla ilmainen demo. Siltä se tuntuu ominaisuuksiensa ja pituutensa puolesta. Vaikka fiilikset ovat silti positiiviset, minua epäilyttää kovasti se, miten hyvin pallo pysyy hyppysissä episodikaaren loppuun saakka. Venähtääkö osien välinen odottelu turhan pitkäksi? Miten tarina on onnistuttu jatkossa pilkkomaan osiin? Paljon kysymysmerkkejä, vähän vastauksia.

 

 

Lisää aiheesta

Hitman Absolution (PC, PS3, Xbox 360)

Hitman muuttui episodipeliksi – miksi? Ohjaaja vastaa

Hitman: Blood Money (pc, PS2, Xbox, 360)

Hitman: Sniper Challenge (Xbox 360)

Uusi Hitman-elokuva näyttää aikamoiselta tuubalta