Hotline Miami (Mac, PC)
Tekijä: Dennaton Games
Julkaisija: Dennaton Games
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: vähäiset
Pelaajia: 1
Muuta: Digilataus, myynnissä Steam ja GoG.com
Pelin kotisivu: http://hotlinemiami.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Retro on in, ei siitä pääse mihinkään. Peli toisensa jälkeen yrittää rahastaa pikseleillä ja chiptune-musiikilla tietäen sen iskevän suoraan monen pelaajan keskushermostoon. Olin ennakkoon valmis tuomitsemaan jo Hotline Miamin jälleen yhtenä liian verisenä retrorällästyksenä, mutta tuli testattua.
Ja sitten tulikin yllätys: vaikka ennakkoluuloni tavallaan pitivät paikkansa, totuus oli hieman ihmeellisempi.
Kahden ruotsalaismiekkosen kehittelemä Hotline Miami ei ole ainakaan tavanomainen peli. Rujoon ja matalaresoluutioiseen pikseligrafiikkaan on kääritty hyperaktiivinen ja –väkivaltainen peli, jonka varrella sadat kasvottomat pahikset purevat punaisen sumun keskellä pölyä pelaajan mennessä jatkuvasti enemmän ja enemmän sekaisin.
Yksinkertaisen väkivaltarällästyksen taustalla kun piilee aika hämmentävä tarina. Onko sillä kiinnostavaa sanottavaa pelaajasta, tämän roolista väkivaltaisissa peleissä ja meidän taipumuksestamme vetää kyselemättä liipaisinta kun joku niin määrää? Vai onko se tekotaiteellista paskaa? En ole vielä aivan täysin varma, mutta en ole varma siitäkään, onko sillä lopulta väliä.
Kaikki kuitenkin alkaa mystisesti: pelaajamme herää pikseliluukustaan roskan ja roippeen keskeltä puhelinvastaajassa odottavaan viestiin. Sen kautta tuntematon ääni ohjeistaa tätä suuntaamaan läheiselle metroasemalle noutamaan sieltä salkun, joka pitäisi ehdottomasti saada turvallisesti vastaanottajalleen. Ja siitä se outo matka sitten alkaa.
Sukua Drivelle
Olen sataprosenttisen varma siitä, että Hotline Miamin kehitystiimi on katsonut viime vuoden puhutuimpiin elokuviin kuuluneen Driven parikin kertaa peliään ideoidessaan. Jos ei ole, on käynyt kyllä kaikkien aikojen sattuma, sen verran yhtäläistä teoksilla on.
Enkä puhu siis nyt tarinasta, vaan nimenomaan tunnelmasta ja fiiliksestä. Hehkeän neonväriset ja loistavat pikselit saavat Hotline Miamissa seurakseen jyskyttävän, unenomaisen ja psykedeelisen electronica-soundtrackin, jolle ei juuri vertailukohtia peleistä löydy. Driven tavoin myös Hotline Miami sekoittaa omaperäiseen tunnelmaansa pari ämpärillistä väkivaltaa, joskin nyt se on koko pelin pointti.
Pohjimmiltaan Hotline Miami on niin sanottu twin stick shooter, tosin sitä pelataan näppiksellä ja hiirellä. Teoriassa 360-padejakin tuetaan, mutta eivätpä ne arvostelussa käytetyllä julkaisuversiolla toimineet. WASD-näppäimet liikuttavat hahmoa, hiirellä tähdätään huitaisut ja laukaukset. Tähän vielä päälle välilyönti ja siinä ovat kontrollit. Todella simppeliä, mutta eivät ne monimutkaisemmat voisi ollakaan, pelin tahti kun on armoton.
Jokaisessa kentässä pelaaja aloittaa kohderakennuksensa ulkopuolelta ja voi hieman kurkkia sisään ennen räimeen alkamista. Vartijat partioivat käytävillä erilaiset aseet käsissään ja koirat apunaan. Maassa lojuu lisää kättä pitempää puukoista ja pesismailoista samuraimiekkoihin ja tuliaseisiin saakka. Ensin vedetään syvään henkeä, sitten potkaistaan ovi sisään ja annetaan rokata.
Alkaa hirvittävä ja hengästyttävä tuhon orgia, jossa pelaaja säntäilee löyhän ennakkosuunnitelmansa avulla huoneesta toiseen murskaten kalloja, katkojen torsoja ja ampuen jalkoja irti. Ruumiita makaa joka puolella ja todennäköisesti yksi niistä on alta aikayksikön myös pelaaja itse: tahti on hektinen eikä kaikkiin vihollisiin ehdi reagoida, jos nyt edes huomasi niitä ennakkoon. Mitä sitten tapahtuu? Sitten painetaan R-kirjainta ja yritetään uudelleen. Joskus pari kertaa, toisinaan 50.
Vaikka periaatteessa kentissä on joskus hieman vaihteleviakin tavoitteita, ne kaikki tiivistyvät yhteen ideaan: tapa kaikki. Kun kenttä on putsattu, noustaan rappuja pitkin tai hissillä seuraavaan kerrokseen ja toistetaan kunnes operaatio on ohi. Yhteen kenttään menee kaikkine yrityksineen aikaa parista minuutista reiluun varttiin ja sitten on aika katsella taas pieni annos pöyristyttävän outoa juonta ja jatkaa seuraavaan pelin 20 tehtävästä.
Ei paljon, mutta tyylillä
Hotline Miami ei ole peli, joka sisältäisi mitään ylimääräistä. Ei ylimääräisiä kenttiä, ei ylimääräisiä pelimekaniikkoja. Kaikki tiivistyy siihen yhteen ja lyhyeen räjähtävän väkivallan purkaukseen, jolla joko putsataan kenttä tai kuollaan kamalasti. Todellisuudessa ennakkosuunnittelulla ei paljon tee, sillä vihollisten tekoäly kulkee satunnaisesti paikasta toiseen ja suunniteltu reitti voi kusta jo alkumetreilleen, kun huoneessa silmukkaa kiertänyt haulikkomies päättääkin piipahtaa naapurihuoneeseen kesken pesistuhon. Ehditkö reagoida muuttuneeseen tilanteeseen? Tuskin, joten sitten yritetään uudelleen, kunnes vihdoin oppii jättämään suunnitelmat sikseen ja elämään sekunnista toiseen.
Pääasiassa ratkaisu toimii erinomaisen hyvin. Brutaalit ja hirvittävästi rytmitetyt tehtävät ovat tiettyyn pisteeseen saakka hengästyttävän riemastuttavaa pelattavaa, mutta sitten homma repeää hieman käsistä. Alkukentissä ideana on, että pelata voi aivan kuten haluaa. Haluatko yrittää hiljaisesti hiippailla huoneesta toiseen ja tappaa kaikki lähitaisteluaseilla vai pistää aseet laulamaan ja lanata kumoon kaikki paikalle juoksevat vihut? Sinun valintasi. Mutta loppua kohti mukaan tulee vihollisia, jotka ovat immuuneja lähitaisteluaseille. Niinpä on pakko lähteä suuriin tulitaisteluihin ja se ei toimi hirveän hyvin aimbotin teholla ruudun ulkopuolelta ampuvia vihollisia vastaan.
Mukaan on tungettu myös pelihistorian paskimman hiippailutehtävän tittelistä kilpaileva repäisy, jossa hortoillaan pitkin sairaalan käytäviä ruudun pyöriessä ympyrää ja pelihahmon välillä pysähdellessä paikalleen pitelemään päätään. Jos joku runsaista vihollisista sattuu näkemään vilauksenkin pelaajasta, se on uusi yritys. Kyllähän se siitä sissittäen meni mutta oli hiuksenhienon toleranssin päässä, ettei koko Hotline Miami lentänyt virtuaalihiuksistaan ikkunasta.
Bugeja? Kyllä löytyy!
Ikävää on myös se, että Hotline Miami ei ole välttämättä vielä ihan julkaisukunnossa. Itse pelasin GOG.comista ostettua versiota, joka lienee identtinen Steam-version kanssa. Minua tervehtivät kentän tai parin välein ruudulle ponnahtavat virheilmoitukset, joiden pois klikkailu johti välillä taustagrafiikoiden katoamiseen, toisinaan pelin kaatumiseen.
Kuten jo mainitsin, 360-ohjaimet eivät vielä varsinaisesti toimi, vaikka pitäisi. Monet ovat valitelleet, että ohjaimet lakkaavat randomisti toimimasta valikoissa, jolloin vaihtoehtona ei ole kuin ALT-F4 ja uusi yritys. Ei sillä, että todella tarkkaa ja kiikkerää ohjausta vaativa peli muutenkaan olisi parhaimmillaan ohjaimella. Hiirelläkin tiukimmissa paikoissa teki todella tiukkaa.
Kehitystiimin kunniaksi on todettava, että pelin yksinäinen koodari on aktiivisesti mukana keskustelussa ja yrittää parhaan kykynsä mukaan korjata ongelmia, joten tilanne paranee jatkuvasti. Mutta juuri nyt kannattaa varautua siihen, että ärräpäitä voi lennellä muutenkin kuin vaikeustason johdosta.
Joten mitä sitten lopulta jää jäljelle? Tiivistettynä sanoisin, että ainutlaatuinen pelikokemus. Pinnallisesti Hotline Miami voi näyttää jälleen yhdeltä pikselirällästykseltä, mutta pelattuna se on jotain uniikkia ja selittämätöntä. Tämän arvostelun luettuasikaan et oikeasti tiedä, mitä olet saamassa. Luulet ehkä, mutta et tiedä. Erikoinen tunnelma, hirvittävä rytmitys ja tiukka soundtrack muodostavat paketin, joka tuskin jättää ketään kylmäksi, olipa pelistä sitten mitä mieltä tahansa. Kokeile toki.
Ps. Pelin soundtrackin voi kuunnella täältä: Hotline Miami – Official Soundtrack
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Lue myös
Dead or Alive 5 (PS3, Xbox 360)
Of Orcs and Men (PC, PS3, Xbox 360)
The Walking Dead Episode 4: Around Every Corner (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
World of Warcraft: Mists of Pandaria (Mac, PC)
XCOM: Enemy Unknown (PC, PS3, Xbox 360)
