Iron Man (PS3, 360)
Jos pelimaailman kirjoittamattomia sääntöjä lähdettäisiin siirtämään paperille, kunniapaikan ansaitsisi totuus siitä, että elokuvalisenssipelit ovat kamalia. Näin oli 80-luvulla, näin on edelleen ja näin tulee olemaan myös kun minä pyörin jo haudassani.
Uusin yrittäjä – ja epäonnistuja – on Iron Man, peli, joka perustuu kenties vuoden positiivisimmin yllättäneeseen elokuvaan. Filmin tuottamat hyvät fiilikset kuitenkin nollautuvat nopeasti tätä räpistelyä katsellessaan.
Iron Man -peli epäonnistuu niin monella tasolla, että peli miltei heittää mittarin ympäri ja muuttuu ironisella tavalla hyväksi. Melkein. Aloitetaan tärkeimmistä asioista, pelattavuudesta.
On vielä suhteellisen luontevaa, että Iron Man -peli on suurikokoisiin kenttiin sijoittuva toimintamätkyttely, jossa pelaaja ohjastaa Tony Starkin teräksistä alter egoa. Peli noudattelee todella löyhästi elokuvan tapahtumia, antaen Starkille näin runsaasti tilaisuuksia hyödyntää pukunsa ominaisuuksia kylvää tuhoa ja kauhistusta terroristien keskuuteen.
Tällainen avoin pelattavuus on hyvin toteutettuna erinomainen pohja supersankaripelille, kuten Hulk: Ultimate Destruction, ensimmäiset Spider-Man-pelit ja tavallaan myös Crackdown ovat osoittaneet. On hauska olla tuhovoimainen ja megakestävä sankari, joka pistää maailmaa pakettiin.
Ei ole kuitenkaan kovin hauskaa olla sankari, jota ohjataan rikkinäisillä ja kömpelöillä kontrolleilla. Pelistä puuttuu myös kokonaan se tyydyttävä tuhon fiilis, sillä maisemat ja rakennukset eivät ota itseensä lommoakaan, eivätkä vihollisetkaan tuhoudu tyydyttävällä tavalla.
Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Onnistumalla tehtävissä tarpeeksi voi Tony kerätä tililleen taaloja, joilla voi parannella pukuaan ja päivittää sen komponentteja. Hauska idea, joka olisi sopinut hyvin parempaan peliin.
Dr. Evil Man
Pelillisen surkeuden lisäksi Iron Man epäonnistuu myös elokuvapelinä. Ilmeisesti kehitystiimi ei ollut ikinä nähnyt koko elokuvaa, vaan ainoastaan saanut siitä referaatin kaveriltaan, joka oli kuullut bussissa sen perusjuonen. Löyhintä perusideaa lukuun ottamatta teoksilla ei nimittäin ole mitään yhteistä. Esimerkiksi alun lyhyt pakokohtaus on muuttunut eepokseksi, jonka aikana Stark pistää pakettiin 50 terroristien helikopteria, pari prikaatia jalkaväkeä ja lopuksi niittaa terroristien supertankin.
Tämän jälkeen peli karkaa omille raiteilleen ja lähtee kertomaan tarinaa kilpailevista aseyhtiöistä, jotka suuttuvat Starkin päätöksestä jättää asebisnes ja hyökkäävät tämän tukikohtaan. Seuraavaksi… kuka tietää, itse ryhdyin näissä kohdin skippailemaan välianimaatioita, koska en halunnut pysyvää aivovauriota.
Vaikka peli väittää sitkeästi, että muun muassa Robert Downey Jr. vetää myös pelissä Iron Manin roolin, en suostu uskomaan. Kimittävä ja sössöttävä Tony Stark kuulostaa nimittäin enemmänkin Austin Powers -leffojen Dr. Evililtä. Kun Iron Man -peli on flopannut, virallinen Dr. Evil -peli on vain parin grafiikkapäivityksen päässä!
Iron Man on siis kamala peli. Se on kömpelö, se on ruma, se on turhauttava ja lisäksi se on myös surkeasti koodattu. Pitkästä asennuksesta huolimatta lataustauot venyvät ja ruudunpäivitys takeltelee siinä määrin, että Starkin hanskaan rakennettu automaattiase hidastuu tiukimmissa tilanteissa pulttilukkokiväärin tasolle. Täyttä roskaa, kiertäkää kaukaa.
Tekijä: Secret Level
Julkaisija: SEGA
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: DS, PC, PlayStation 2, PlayStation 3, PSP, Wii, Xbox 360
Pelin kotisivu: http://ironmanthegame.marvel.com/
Lue lisää eDomesta
Microsoft ei uskonut Marvel-morpin mahdollisuuksiin, peli haudattiin
Marvel: Ultimate Alliance saa jatkoa viimeistään ensi keväänä
Marvel Ultimate Alliance (Wii)
Marvel: Ultimate Alliance (PC, PS2, PS3, Wii, Xbox, Xbox 360)
SEGA nappasi Marvel-pelioikeuksia
