J.U.L.I.A (PC)

12.03.2012 15:20 Henri Heikkinen

Tekijä: CBE Software
Julkaisija: Lace Mamba
Testattu: PC
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, P4 3 GHz, GeForce 8400 GS/Radeon HD 4200, 1 Gt muistia, 2 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: www.juliathegame.com
Arvostelija: Henri Heikkinen

Vuosien tutkimisen jälkeen ihmiskunta löytää omaamme vastaavan aurinkokunnan, josta löytyy vieläpä merkkejä elämästä. Kiireen vilkkaa maan parhaat tiedemiehet ja –naiset lähetetään tutkimusmatkalle hevonkuusen tuolle puolen. Vähemmän yllättäen kaikki menee pieleen.

J.U.L.I.A. –pelin alkuasetelma on tuttuakin tutumpi. Keski-ikäinen mulkosilmä Rachel Manners herää pakastearkustaan, kun asteroidi kolhaisee hieman aluksen pintaa. Herätys on kuin teekkarilla vapun jälkeisenä maanantaina. Missään ei näy ketään, mitään ei muista ja ainoa juttukaveri on tietokone. Lähtökohdat eivät ole tuoreimmat mahdolliset, mutta ei niiden aina tarvitse ollakaan.

Planeettoja tutkimaan

Rachel, aluksen J.U.L.I.A –niminen tekoäly ja tutkimusrobotti Mobot lähtevät selvittämään tapahtunutta, kunhan ensin saavat aluksen korjattua. Pelaajan keskeinen käyttöliittymä on eräänlainen tietokonekäyttöliittymä, jossa pelaaja voi matkustella planeettojen välillä, kerätä planeetoilta materiaaleja aluksen korjaukseen ja Mobotin päivityksiin sekä lähettää Mobotin tutkimusmatkalle.

Käytännössä pelaaja ei kuitenkaan suoraan ohjaa mitään hahmoa, vaan peli etenee kuvien, animaatiopätkien ja dialogin varassa. Esimerkiksi Mobotin laskeutuessa planeetalle, näkyy ruudulla selostus ja ”videokuvaa” siitä, mitä robotti näkee. Pelaaja käy tekstiseikkailumaista dialogia robotin kanssa, mutta käytännössä peli etenee jos vain klikkailee kaikki keskusteluvaihtoehdot läpi.

J.U.L.I.A. ei olekaan seikkailupeli ainakaan sellaisessa puritaanimerkityksessä kuin minä sen miellän. Esimerkiksi inventaariota ei ole, eikä asioita pääsääntöisesti ratkota kuin erillisissä minipeleissä. Toisin sanoen, oikeastaan aina kun jotain tekee, tai jotain tapahtuu ,tulee pelaajalle ratkaistavaksi jonkinlainen simppeli pulma, jonka ratkaisu vie tarinaa eteenpäin.

Kaksi miestä ja pahvilaatikko

Pelin takana on tšekkiläinen Cardboard Box Entertainment, joka ilmeisesti nyttemmin on muuttanut nimenään CBE Softwareksi, kun perustajat ovat päässeet pois pahvilaatikosta. Nettijuttujen mukaan CBE on kahden hengen puulaaki, mikä on helppo uskoa.

Pienen tiimin pienet resurssit näkyvät hieman, mutta eivät häiritsevästi. Grafiikka ja esirenderöidyt taustat ovat erittäin nättejä. Toisaalta peli on tehty kiinteään resoluutioon, joka on vieläpä neoliittisessä 4:3 kuvasuhteessa. Myös pelin muu yleisilme on hieman viimeistelemätön, mutta indie –peleissä se oikeastaan kuuluu asiaan. Äänipuoli on aika yhdentekevää, mutta ainakin kaikki pelin dialogi on ääninäyteltyä.

Puzzlepelin ydin ei kuitenkaan ole siellä audiovisuaalisessa toteutuksessa, vaan nimenomaan pulmissa. Juliassa onkin kiitettävä määrä mukavia aivopähkinöitä, jotka tosin olivat ylivertaisen älykkyyteni edessä täysin voimattomia.

Erilaisia pulmia on paljon ja ne vaihtelevat aina palapeleistä ja salakoodin tulkitsemisesta reaktiotesteihin. Aivopähkinät on toki nivottu suoraan juoneen. Kun ongelman ratkaisee, tulee yleensä hieman dialogia ja peli nytkähtää askeleen eteenpäin.

Peli on mukavan simppeli ja rauhallinen, eivätkä pulmat tunnu missään kohti epäreiluilta. Tehtäviä ratkoi ilokseen ja juontakin oli ihan mielenkiintoinen seurata. Eihän tämä mikään eeppinen scifilegenda ole millään mittarilla mitattuna, mutta voi vapaailtansa huonomminkin käyttää. Vaikka tämä ei parhaaseen A-luokkaan nousekaan, on tämä Julia kuitenkin enemmän Roberts kuin Tukiainen.