James Cameron’s Avatar: The Game (PC, PS3, Xbox 360)

15.12.2009 17:30 Mikko Rekola

Menestyselokuva Titanicin ohjanneen James Cameronin pian ensi-iltansa saava seikkailufantasia Avatar kääntyi Ubisoftin toimesta myös peliksi. Se lupaa vapaasti tutkittavan Pandora-planeetan ja useita harvemmin toimintapeleissä nähtyjä ominaisuuksia. Pinnan alta paljastuu kuitenkin sekava kokonaisuus, jonka vahvuudet löytyvät kolmannesta ulottuvuudesta.

Avatar alkaa lyhyellä koulutuksella, jossa kerrotaan pikaisesti tarinan taustat ja pelaajan rooli alkavassa seikkailussa. Valitettavasti selostus menee pahemman kerran puihin, sillä jo ensimmäisen minuutin jälkeen juonen kiemuroiden ja kummallisen planeetan tapahtumakierteen seuraaminen muuttuu hankalaksi. Ennakkohuhujen perusteella elokuvan katsominen ennen pelaamista auttaisi hahmottamaan kokonaisuutta, sillä tuotteet on suunniteltu toimimaan toistensa tukena. Tosin pelin pitäisi olla alkusoitto elokuvalle eikä sen jatke.

Jos sekavan juonen jättää omaan arvoonsa paljastuu taustalta monipuolinen toimintapeli täynnä juoksentelua, ammuskelua ja ajoneuvoilla kaahailemista. Pandoran sodassa on kaksi eri osapuolta, jotka taistelevat planeetan arvokkaan mineraalivaraston puolesta. Pelaaja on tietysti sotapalapelin ratkaiseva tekijä. Planeetan viidakot ovat näyttäviä ja monipuolisia peliympäristöjä muistuttaen etäisesti Halo-pelisarjan ensimmäisten osien kenttäarkkitehtuuria.

Kokonaisuuden kannalta olennaisin juonenkäänne tapahtuu vajaan tunnin pelaamisen jälkeen, kun pelaajan on päätettävä kummalla puolella sotaa taistelee. Päätös on merkittävä, sillä se ratkaisee mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Päätöksen taustalta paljastuu kuitenkin tarinaakin suurempi yllätys, sillä valinta vaikuttaa pelimekaniikkaan. Seuraavat tunnit vietetään joko taukoamattoman ammuskelun tai monipuolisemman toiminnan parissa hahmovalinnasta riippuen.

Idea hyvä, mutta käytännössä petrattavaa

Suuren päätöksen jälkeen seuraa pelin surullisin osuus, sillä ammuskeluun keskittyvän hahmon valitsevat saavat muutamaksi tunniksi pitkäveteistä hupia erilaisten sota-ajoneuvojen ja loppumattomilta tuntuvien aselippaiden muodossa.

Toimintahahmon valitsevat puolestaan pettyvät pahemman kerran. Siinä missä ammuskelussa voi ennakoida tapahtumia joutuu toimintahahmo lähikontaktiin vihollisten kanssa, mikä paljastaa pelin onnettoman kankeat kontrollit.

Toimintapuolen hyvät hetket jäävät vähiin, sillä laiska kamera ja pelaajan komentoihin jopa useamman silmänräpäyksen viiveellä reagoivat kontrollit pilaavat kokonaisuuden tasapainon. Myös tehtävissä on parantamisen varaa, sillä jatkuvasti vyöryvien vihollislaumojen eliminointi tai samojen yrttien kerääminen kerta toisensa jälkeen muuttuvat nopeasti itseään toistavaksi kertaukseksi. Tehtävätyypeissä on niukasti vaihtelua ja usein pelaajan on vaikea hahmottaa omien tekojen vaikututusta tarinaan.

Yksipuoliselta tuntuvaa toimintaa yritetään piristää erilaisilla apuvälineillä kuten nelipyöräisellä mönkijällä tai toimintahahmon viikatemiekoilla. Ideat tuovat hetkeksi mukavaa vaihtelua, mutta eivät onnistu poistamaan peliarkkitehtuurissa syvemmällä piileviä ongelmia, kuten onnettomia kontrolleja tai laiskaa kameraa. Sama pätee myös pelihahmojen kykyjen kehittymistä seuraavaan palkkiojärjestelmään, jonka ideana on parannella omaa soturia. Sen toimintalogiikka on valovuoden pelin juontakin sekavampi, joten hahmon kehittämisestä tulee helposti lauantaille tavallisesti suuntautuvaa lottoamista.

Toivottavaa jättää myös mukaan mahtunut verkkomoninpeli. Vaikka se on pelimuotojen puolesta kokeilemisen arvoinen muodostuvat yksinpelistä tutut tahmeat kontrollit entistä tuskaisemmaksi nopeatempoisessa moninpelissä, jossa luodit viuhuvat tauotta. 16 pelaajan tuki ja monipuoliset pelimuodot valuvat hukkaan, kun peruskonseptissa on liian paljon ongelmia.

Piristystä ulkoasusta ja olemattomasta 3D:stä

Heikosti toteutettua tarinaa ja pelattavuutta tasapainottaa onnistunut graafinen ilme. Ympäristöihin ja niiden yksityiskohtiin on käytetty resursseja, jopa siinä määrin että intensiivisissä taisteluissa koneelta tuntuu loppuvan puhti kesken. Välillä voi havaita selvää ruudunpäivityksen hidastumista. Viidakkomaisissa kentissä on paljon kauniita yksityiskohtia ja esimerkiksi soturin käyttämän liekinheittimen tarjoamat efektit ovat näyttäviä.

Toisaalta osa graafisesta tykityksestä jää peruskäyttäjältä näkemättä, sillä peli tukee myös suolaisen hintaisia 3D-televisioita. 3D-töllön omistajille on tarjolla vielä astetta kovempaa graafista ilotulitusta. Audiovisuaalisen kolikon kääntöpuolelta löytyy kehno audiototeutus. Mukaan valitut musiikkiraidat eivät sävähdytä ja etenkin hahmojen ääninäyttely jättää toivomisen varaa. Missä on ääninäyttelijöiden intohimo ja hahmoihin eläytyminen?

Kokonaisuutena Avatar on keskinkertainen lisenssipeli, jonka suurin vahvuus on näyttävä ulkoasu. Valitettavasti muut pelilliset ominaisuudet ovat puutteellisia ja kokonaisuutta kasassa pitävä tarina on sekavuudeltaan maailmanennätysluokkaa. Tuskin James Cameron taustajoukkoineen tällaista lopputulosta Ubisoftilta toivoi, mutta hän voi kuitenkin pelaajien ohella lohduttautua sillä, että huonompiakin elokuviin pohjautuvia pelejä tulee markkinoille tasaiseen tahtiin.

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, DS, PlayStation 3, PSP, Xbox 360
Pelaajia: 1, verkkomoninpelissä 2-16
Pelin kotisivut: http://avatargame.us.ubi.com/
Mikko Rekola