Journey (PS4)
Tekijä: Thatgamecompany
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://thatgamecompany.com/games/journey/
Arvostelija: Juho Anttila
Grammy-gaalankin ovia kolkutellut Journey on kokeilevista peleistä ehkä tunnetuin, argumentti sen puolesta, että pelitkin voivat olla taidetta. Kolme vuotta alkuperäistä PS3-versiota myöhemmin on taas aika lähteä matkaan, tällä kertaa PlayStation 4 -konsolilla.
Uusioversioiden tulvaa voidaan toki kritisoida, syystäkin. Kun joka toisesta pikkuhitistä väännetään hätäinen HD-versio helpon rahan toivossa, herää kysymys, eivätkö tekijät voisi keskittyä uusiin pelikokemuksiin. Jotkut pelit ovat kuitenkin, erinäisistä syistä, sen verran tärkeitä, että kokemuksen tuominen myös uudelle sukupolvelle on perusteltua.
Itse pidin kovasti Thatgamecompanyn edellisestä pelistä, Flowerista. Journeyn onnistuin jostain käsittämättömästä syystä missaamaan ensimmäisellä kerralla kokonaan, joten kokemus uusioversion parissa oli itselleni tuore.
Tarina, liike ja tunne
Heti aluksi voidaan unohtaa se, mitä peleiltä on totuttu odottamaan. Aivan kuten Flowerinkin tapauksessa, myös Journeyn kohdalla on aika turha lähteä etsimään haasteita ja tehtäviä. Ellei nyt tahdo harrastaa saavutustenmetsästystä, sillä tyypillinen ensimmäinen läpipeluukerta tuottaa vain yhden pienen trophyn.
Se, mistä Journeyssä on kyse, voidaan purkaa esille sipulimaisesti, kerroksittain. Aivan ensimmäiseksi se on hyvin perinteinen, tuttua draaman kaarta seuraava tarina. Nimensä mukaisesti kyse on matkasta, jonka aikana jännitys kasvaa kohti kliimaksia ja huikean kaunista, vapauttavaa lopetusta.
Tarina kerrotaan ilman sanoja, kuvien, maiseman ja musiikin avulla. Journey tekee sen, mihin lopulta todella harva peli pystyy. Se kertoo tarinansa niin, ettei se häviä vierestä koettunakaan edes parhaille ja tunnelmallisimmille piirroselokuville.
Peliä ei kuitenkaan ole tarkoitettu sivusta katsottavaksi, vaan koettavaksi. Liike ja yhteyden luominen ohjaimen ja pelin välillä on tärkeä osa pelaajan vetämistä sisään kokemukseen. Journey häivyttää ohjaimen pelaajan ja pelihahmon välillä ja luo yhteyden, jonka kautta niin rämpiminen lumimyrskyssä kuin leikittelevät lento-osuudet kasvavat vain hahmon ohjaamista suuremmaksi, tunnetason kokemukseksi.
Kommunikaatio ja kosketus
Journey on tarina liikkeestä ja tunteesta. Se on myös tarina kommunikaatiosta ja kohtaamisesta. Matkan aikana kohdataan muita matkalaisia. Kohdataan ja erotaan. Kuljetaan yhdessä ja erikseen, välillä levähtäen, välillä toinen toistaan auttaen.
Kun kommunikaation välineiksi riisutaan vain liike ja laulu, kohtaamiset muodostuvat jollain mystisellä tavalla aidommiksi. Sanoja ei tarvita, kun yhteinen määränpää ohjaa samaan suuntaan. Yhteys syntyy välittömästi, ajattelematta asiaa huomasin odottavani kaveria, auttavani tarvittaessa ja saavani myös itse yhtä lailla apua ja opastusta.
Aikoina, jolloin MOBA-pelien ja verkkoräiskintöjen parissa saadaan tottua lähinnä huuteluun ja haukkumiseen ja morpeissa satunnainen ryhmä tuntemattomien kanssa on enemmän uhka kuin mahdollisuus, on hämmentävää, kuinka palaset loksahtavat kohdilleen Journeyssä. Ehkä kyse on siitä, että peli alun perinkin houkuttelee pariinsa tietyllä tavalla ajattelevia ja kokevia, tai sitten peli itsessään saa tämän aikaiseksi tunnelmallaan ja tarinallaan.
Koska kyse on uusintaversiosta, lienee paikallaan sanoa sananen myös tekniikasta. Tarkalleen ottaen se tekee sen, mitä tekniikan pitääkin tehdä. Sitä ei huomaa. Minimalistinen mutta samalla mahtipontinen piirrosgrafiikka on kaunista kuin karkki, äänimaailma on yhä huikaiseva ja kaikki pyörii sulavasti.
En ole kuullut, että PlayStation 3 -versiokaan olisi kärsinyt kummoisista ongelmista, joten pieni tekninen päivitys ei välttämättä itsessään riitä syyksi käydä jo koettua matkaa uudestaan. Toisaalta vain parin kolmen tunnin mittainen matka on nautinnollista käydä useampaankin kertaan, jos ei muuten, niin tarjoamiensa kohtaamisten kautta.
Jos olet kiinnostunut peleistä uusia mahdollisuuksia avaavana mediana, jopa taidemuotona, etkä ole vielä Journeytä kokenut, suositus on ehdoton. Puhutaan yleissivistyksestä ja oleellisesta pelikokemuksesta. Jos matka on jo tuttu, tiedät jo itse, tahdotko käydä sen uudestaan. Jos tahdot, nyt on siihen hyvä hetki. Mitä muihin tulee, no, yksi taiteen ominaisuuksista on se, ettei sen edes tarvitse miellyttää kaikkia. Journey ei ole lainkaan sitä, mitä peleiltä tyypillisesti on totuttu odottamaan.
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Lisää aiheesta
Journey on karu ja pelkistetty kokemus
Journey on matka – mutta minne, millainen ja miksi?
Kehittäjän väite: PS3-pelaajat taiteellisempia kuin muut konsolistit
Pelimusiikin rakastajille: Journeyn soundtrack vinyylinä
Taidepeli Journey kilpailee Grammy-palkinnosta
