Uusimmat

Just Cause (PC, PS2, Xbox, 360)

23.04.2007 15:00 Jukka O. Kauppinen

Kaikki ei ole kunnossa San Esperiton porottavan auringon alla. Guerrillat ja huumekartellit ottavat yhteen korruptoituneiden poliisien ja julmien sotilaiden kanssa päivin ja öin, eikä trooppinen idylli säästy tulelta ja tappuralta.

Kun banaanivaltion sikaria nielevä äpäräpresidentti alkaa pullistella lännen suuntaan, maailmanpoliisin tuntosarvet hälyttävät ja paikalle kutsutaan tuhannen tilanteen mies Rico Rodriguez. Luoteja kuin simaa imevän sankarin punteissa pelaaja lähtee vapauttamaan San Esperiton väestön tyrannivallan ikeen alta ja pistää siinä lomassa paikat kunnolla remonttiin.

Sankarit eivät hymyile

Just Cause, tuttavallisemmin ”GTA:ta viidakossa”, on Rockstarin autonnussimiskaavaan luottava toiminta-adventyyri, jossa seikkaillaan kuvankauniissa eksoottisessa miljöössä. Tehtäviä suoritellaan niin jalan kuin autojen, moottoripyörien, veneiden ja lentopelien puikoissa. Hengästyttävää toimintaa riittää alusta loppuun ja peli on tyyliltään ja puitteiltaan kuin parhaassa camp-hengessä sorvattu tehoannos 80-lukulaista actionia. Esikuvien hengessä sankarin päiviltä saaminen on jo urakka itsessään, mutta matalahko vaikeustaso sopii yllättävän hyvin pelin tyyliin. Kun ympärillä parveilee parisenkymmentä liipasinherkkää poliisia ja taivas on helikoptereista pimeänä, omaa teräsnahkaa ja parista luodista tipahtavia vihulaisia alkaa arvostaa.

Pelin juoni ei juuri omaperäisyydellä juhli, mutta esikuvilleen uskollisesti mukana on reilusti huonoa huumoria ja omenapiirakkapaatosta. Pääjuonen seurailun lisäksi pelaaja voi myös suorittaa sivutehtäviä, joissa esimerkiksi avitetaan guerrilloja valtaamaan alueita sotilailta tai otetaan osaa kilpa-ajoihin. Tehtävää ei riitä ylenmääräisesti, mutta jos mielii tahkota kaiken Just Causen tarjoaman läpi, viihtyy pelin parissa reilun tovin.

Pelissä riittää toimintaa joka käänteessä ja useimmiten niskaan hönkii pienen armeijan verran vastustajia. Tehtävien välissä voi toki tutkiskella saarta vapaasti, mutta töpeksintä tai rellestäminen kostautuu nopeasti, kun perään liimautuvat joko poliisit tai esimerkiksi huumekartellin palkolliset. Automaattitähtäys toimii paremmin kuin yhdessäkään saman sarjan pelissä ja jykevän arsenaalin ansiosta vihulaisten tiputtelu on hymylihaksia treenaavaa toimintaa. Pääjuonen tehtävät sisältävät myös aimo annoksen elämää suurempia tilanteita, jotka tuovat peliin reippaasti tunnelmaa.

Rodriguez on paitsi kova karju kylmäysraudan varressa, myös varsin pätevä stunt-mies sille päälle sattuessaan. Heero hyppää napinpainalluksesta ohjastamansa auton katolle, minkä jälkeen voi ampaista taivaille Ricon selkään pultatun liitovarjon avulla. Varjosta muodostuukin yksi pelaajan tärkeimmistä työkaluista, jolle löytyy käyttöä jatkuvasti. Fysiikan lakeja väännellään ja käännellään Newtonille kumartelematta, ja ilmassa liidellessään Rico voi halutessaan hypätä lähellä pörräävän helikopterin peräroottorin varteen ja sitä kautta ohjaamoon. Vähät realismista, kunhan on hauskaa.

Nami kun on nätti

San Esperiton saari on paitsi smaragdinkirkkaan veden ympäröivä trooppinen paratiisi, myös kuhiseva ihmispätsi pienine kyläpahasineen ja suurine kaupunkeineen. Kapeat ja mutkittelevat tiet jatkuvat korkealle vuoristoon, vilkkaat moottoritiet halkovat metsiä ja viidakossa samoillessa siellä olemisen tuntu on käsinkosketeltava.

Luonnon kauneutta tarjoillaan ämpärikaupalla, ja elämysmatkailua arvostavalle pelaajalle nähtävää riittää päiväkausiksi. Vaikka jumalattoman kokoinen pelialue hieman alleviivaakin varsinaisen tekemisen vähyyttä, on Just Causen tarjoilema pelimaailma näön ja koon puolesta jotain uskomatonta.

Ei käy kieltäminen, etteikö Just Causen ässä hihassa olisi pelimoottori. Lataustaukoja ei ole ja pelialueen laajuutta on pitempäänkin pelattuaan vaikea käsittää. Näköelimiä hivelevät maisemat, reilu piirtoetäisyys ja pehmeä ruudunpäivitys leipovat sellaisen kermakakun silmille, ettei paremmasta väliä. Popuppia pomppaa eteen satunnaisesti, mutta se on pienoinen tahra muuten moitteettomassa teknisessä suorituksessa.

Olen visusti sitä mieltä, että ruotsalaiset pelinkehittäjät omaavat Midaksen kosketuksen kun puhutaan pelimusiikista. Sama pitää kutinsa myös Just Causen tapauksessa – maltillisesti hyödynnetty taustamusiikki on tyylikästä ja mukaansatempaavaa tunnelmointia, jossa yhdistyy Santana-henkinen lattarietnoilu ja perinteinen paatoksellinen elokuvamusiikki. Ääninäyttely ei yllä saman riman yli, vaikka etenkin sivuroolien esittäjät hoitavat hommansa ammattitaidolla kotiin. Pelin sankari ei oikein jaksa sytyttää lakonisella ja yliviileällä ulosannillaan, vaikka jäähermoinen sankari kuivine one-linereineen pelin yksi vastaan kaikki -henkeen sopiikin.

Just Cause on mainio toimintavälipala Avalanchen todellista hittipeliä odotellessa. Teknisesti tiimin osaamista ei tämän taidonnäytteen jälkeen tarvitse kyseenalaistaa, mutta vasta seuraava tuotos näyttää, löytyykö pelitalosta myös todellista suunnitteluhabaa. Tällaisenaan Just Cause on hauska, mukaansatempaava ja kaikin puolin viihdyttävä toimintapläjäys, mutta samalla peli, jonka parissa suurimmat sävärit koetaan puhtaasti audiovisuaalisella puolella.

 

Tekijä: Avalanche Studios
Julkaisija: Eidos
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 2, Xbox, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.justcausegame.com

Jos "vapauttaisit" itsellesi maan, millaisen hallituksen perustaisit?

Katso tilanne vastaamatta

Muropaketin uusimmat