Just Dance 2 (Wii)

08.11.2010 17:00 | Heikki Takala

Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1, 2-8 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://justdancegame.uk.ubi.com
Heikki Takala

 

Just Dance pelisarja saa jo toisen osansa. Alta tutkan lentänyt ensimmäinen osa oli aikanaan yllätyshitti. Kenties juuri aihepiirinsä vuoksi, sillä olohuonetanssijoille ei ennen sitä ollut juuri järkeviä vaihtoehtoja tanssimattovirityksiä lukuun ottamatta.

Matot ovat kuitenkin vaivalloisia ja herkästi särkyviä tekeleitä, eivätkä ne jätä juuri tilaa improvisaatiolle tai virheille. Just Dance 2 heittää mattokonseptin sivuun ja nojaa Wiin omaan remoteen, sekä sen kykyyn tunnistaa tietyt asennot ja liikkeet. Ja voi pojat kuinka hyvin se toimii.

Dancing Queen

On ihme, ettei tanssi ole aihealueena saavuttanut kunnolla pelejä aiemmin. Guitar- ja Band Hero -buumin siivittämänä musiikki- sekä rytmipeleillä on selkeä tilaus, ja ne toimivat useimmille eräänlaisena porttina videopelien maailmaan. Itse asiassa niitä ei aina edes koeta peleinä. Syy tähän on luultavasti normaalia vahvempi interaktio pelaajan ja pelin välillä.

Nyt tanssiminen kuitenkin nostaa päätään. Microsoftin tuleva Kinect ratsastaa tanssilla ihmisten olohuoneisiin. Mutta ne jotka omistavat jo Wiin, eivät kenties tarvitse uutta konsolia ja ohjainta nauttiakseen tästä jalosta urheilulajista. Just Dance 2 ajaa miltei saman asian. Molempia kokeilleena uskallan sanoa että Just Dance 2 toimii lähes yhtä hyvin.

Perusidea on varsin yksinkertainen. pelaaja ottaa Wiin remoten kauniiseen käteensä, napsauttaa haluamansa laulun päälle ja seuraa ruudulla vilistäviä ohjeita. Pelimuotoina tarjoillaan niin yksin- kuin moninpeliä, sekä kuntoiluohjelmaa jossa on kolme eri asetusta. Varsinaista tarinamuotoa pelissä ei ole. Toisaalta, pelkkään hauskanpitoon ja yhdessä tekemiseen keskittyneenä pelinä se ei sellaista tarvitsekaan.

Minä En Tanssi ™

Suomalaisessa yöelämässä on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka möllöttävät tanssilattian nurkalla tuoppiinsa tuijottaen, ja niitä jotka pitävät hauskaa tanssilattialla. Tuoppiinsa tuijottajat vaivautuvat yleensä vasta loppuillasta pitämään hauskaa tanssilattialla. Yleensä tämän jälkeen kenelläkään muulla ei ole enää hauskaa. Kuulun ensimmäisiin, ja pyydän tätä anteeksi.

Kenties siksi Peliin tarttumisen kynnys oli jumalattoman korkealla. Ensimmäisten opasteiden ilmaantuessa ruudulle tunsin itseni norsuksi joka oli eksynyt balettiharjoituksiin. Pelin suunnittelijat ovat kuitenkin ymmärtäneet hyvin kohdeyleisönsä, sillä Just Dance ei kiusaa kokematonta pelaajaa millään tavalla.

Anteeksiantavainen pelimekaniikka sallii virheitä, eikä niistä sakoteta millään tavalla. Ruudulla liikkuvat asennot ovat varsin selkeitä, ja niitä on helppo seurata. Peli rekisteröi myös liikkeet, jotka ovat vain vähän sinnepäin. Itse asiassa kaikki jalkojen liikkeet ovat täysin vapaaehtoisia, sillä kädessä pidettävä remote ei välitä niistä tuon taivaallista. Teoriassa peliä voi  pelata ainoastaan tylsämielisesti sohvalla istumalla, mutta silloin jää paitsi monesta asiasta. Esimerkiksi jalkalampun tuhoamisesta ja kirjahyllyn kaatamisesta.

Koreografioiden opettelu on kuitenkin palkitsevaa, ja varmasti jotain jota edistyneemmät pelaajat haluavat hioa. Pelin kilpailupuoli tuleekin lähinnä esiin pisteytyksessä, jossa eri tansseihin asetetaan aina uusia ennätyksiä.

Verta ja hikeä

Just Dance toimii yksinkin, mutta moninpeli on sen suola. Samassa tilassa voi pelata yhteensä neljä pelaajaa. Tosin tähän vaaditaan jo valtavasti tilaa. Kahdestaan tanssiminen on lähes yhtä hauskaa. Moninpelissä ruudulle ilmestyy kaksi tanssijaa, jotka tekevät useimmiten peilikuvina toistensa liikkeitä. Jotkut laulut on suunniteltu nimenomaan kahdelle tai useammalle pelaajalle. Tässä muodossa liikkeet synkataan yhdessä, ja ne mukailevat joidenkin laulujen sanoja. Suosittelen kokeilemaan ainakin Supergrassin Allright-kappaletta, joka irroittaa koreografiansa puolesta useita hymyjä.

Uhkarohkeat voivat ottaa myös toisistaan mittaa battle-moodissa, jossa kilpaillaan niin liikkeen suloista kuin pisteistäkin. Pelaajia voi olla yhteensä kahdeksan, neljään hengen tiimeihin jaettuna. Näin montaa innostunutta ei paikalle onneksi tarvitse suostutella, vaan pelimuoto toimii kaksinkin.

Biisilista on valitettavan suppea, vaikka lauluja on noin 40. Tällä hetkellä musiikin kohdeyleisö on lähinnä disco-diivojen puolella Rihannoineen päivineen, eikä meneviä rock- tai pop-kappaleita ole eksynyt mukaan kuin pari hassua kappaletta.

Kuntoiluohjelma on pelin kenties turhin osa-alue. Kolme asetusta ulottuvat aina aloittelijasta intensiiviseen. Peli pitää kirjaa pelaajan kuntoilussa hikimittarilla, joka ei oikein edusta yhtään mitään. Intensiivisellä harjoitusohjelmalla tulee joka tapauksessa järkyttävä hiki pintaan, joten kuntoiluaspekti on kunnossa.

Prinsessa

Just Dance 2 murtaa ennakkoluuloja. Se on hauska, todella helposti lähestyttävä ja palkitseva niin aloittelijoille kuin asiasta jo jotain tietäville. Jos yhdeksänkymmentä kiloa raakaa lihaa, joka yleensä liikkuu vain jääkaapin ja vessan väliä, löytää sisältään pienen prinsessan, joka haluaa tanssia ja hioa koreografiaansa yötä myöten, on jossain onnistuttu.

Vaikka minkäänlaisesta syvyydestä ei pelin kohdalla voi puhua, ei tämä ole aina yksiselitteisesti huono asia. Niin sanotuille kasuaalipelaajille tarkoitettuna Just Dance 2 on äärimmäiseen helppo aloittaa ja lopettaa.  Se luultavasti toimii yhtä hyvin jatkojen viihteenä kuin joululahjana perheen pienimmille pukinkontissa. Täydelliseen suoritukseen tähtäävät saavat puolestaan hikoilla pelin parissa pitkään.

Niille, joille Asia On Vakava, ei peliä uskalla silti suositella. Tosimiehet voivat vieläkin hakea viihteensä rehellisestä Halon hakkuusta ja tonttuhevistä.

 

 

Toinen mielipide

Koska peli on enemmän porttihuume, eDome päätti pakottaa pelejä vihaavan kokeilemaan sitä. Viikon suostuttelun ja lahjonnan jälkeen hän kokeili peliä ja oli tätä mieltä:

Mikäli ei huomioida Super Marion kanssa poimittuja kärpässieniä tai täysin umpimähkäistä padin hakkaamista Tekkenissä, on pelihistoriani on yhtä lyhyt kuin sen ilmaiseva lause: en pelaa. Mutta olen tanssinut. Siksi naamani ei väänny surkeaksi puolikuuksi, kun minut pakotetaan Wiin ohjain kädessä soolotanssiin yksin lattialle.

Huomaan etten tanssi, koska seuraan tv-ruudussa keimailevaa esimerkkiä, vaan ihan silkan liikkumisen tähden. Liikkeeni ovat paremminkin sisukkaita kuin sulavia, mutta saan pisteitä ja hikipisamia. Kolmen biisin jälkeen on pakko levähtää, Rasputin on vienyt voimat. Samalla talon isäntä ja norsu tekee uuden ennätyksen Keishan Tik Tok -biisissä – ja nyt puhutaan kuitenkin henkeen ja vereen metallistista. Tanssin kuuluu olla hauskaa – ja juuri sellaista tämä on, kiitos koreografioiden.

Just Dance on petollisesti huijannut peleistä täysin piittaamattoman ihmisen ruudun ääreen. Tätä voisi puolestani myydä urheiluosastolla yhdessä kahvakuulien kanssa. Moninpelin ansiosta se voisi toimia myös baarissa tuomaan kekseliäisyyttä tanssiliikkeisiin, tunnetustihan osaamme vain tanssia  keinuen silmät kiinni.

En vanno kotitanssin nimeen, mutta jos ulkona sataa, sadetanssi, sillä ”It´s Raining Men!”

Marie Nieminen, Pelivihaaja

 

 

Lue myös

DJ Hero 2 (PS3, Wii, Xbox 360)

Fallout: New Vegas (PC, PS3, Xbox 360)

Front Mission Evolved (PC, PS3, Xbox 360) 

Raving Rabbids Travel in Time -ennakko (Wii)

Sonic the Hedgehog 4 Episode 1 (PS3, Wii, Xbox 360)

Super Meat Boy (Xbox 360)

Wii Party (Wii) 

 

Muropaketin uusimmat