Katherine (PS3, Xbox 360)

15.02.2012 20:40 | Heikki Takala

Tekijä: Atlus
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://catherine.deepsilver.com/eng/
Arvostelija: Heikki Takala

Peliteollisuudessa on helppo tehdä kaupallinen itsemurha. Ne paljon peräänkuulutetut uudet ideat lienevät suurimpia studioiden kaatajia nykyään. Uusia ideoita janotaan ja samalla vierastetaan. Varsinkin pelaajat ovat asian suhteen vähintään jakomielitautisia, sillä vaikka uusi codi onkin ihan paska, se myy kuin häkä.

Samaan aikaan uudet IP:t pölyttyvät hyllyyn ja kuihtuvat pois. Jatko-osa ilmiön nimi on massoittuminen. Markkinat yksinkertaisesti kuluttavat enää sitä minkä ne tuntevat ennestään. Julkaisijat uskaltautuvat kokeilemaan siipiään uusien ideoiden kanssa vain hampaat kirskuen, eikä pienimmillä ole siihen edes varaa.

Siksi Catherine/Katherine on niin innostava uutuus. Tai uutuus ja uutuus. Se julkaistiin idän ihmemaassa jo vuosi sitten, eikä sitä oltu lainkaan tuomassa länteen. Pelaavat kuitenkin vetosivat Atlukseen, ja menestyneen jenkkijulkaisun jälkeen Catherine saadaan viimein myös vanhalle mantereelle. Kyseessä on omituinen soppa puzzlea ja ihmissuhdedraamaa, joka esittää  kysymyksiä, joihin ei loppujen lopuksi ole vastausta.

Lampaita Laskemassa

Vincentin elämä on päällisin puolin täydellistä. Hänellä on kaunis tyttöystävä, hyvä työ ja paljon ystäviä. Silti jotain puuttuu. Katherine haluaa asettua aloilleen ja sitoutua. Vincent ei ole koskaan edes ajatellut koko asiaa, saaden paniikkikohtauksen pelkästä yhteenmuuton ajattelemisesta, saati  avioliitosta. Poikamieskavereiden liberaalit mielipiteet eivät nekään juuri helpota miehuuden kynnyksellä horjuvaa Vincentia. Eipä aikaakaan kun Stray Sheepiin, Vincentin kantabaariin, ja samalla elämään astelee Catherine. Blondi seksipommi, joka yksinkertaisesti ui Vincentin liiveihin ja ajattelee kaikesta aivan kuten hänkin.

Yksi asia johtaa toiseen. Humalanhuuruisen illan jälkeen Vincent herää kotoaan Catherine vierellään. Karistettuaan pahimman syyllisyydentunteen päältään Vincent päättää vastentahtoisesti jatkaa suhdetta. Samaan aikaan hän alkaa nähdä omituisia painajaisia, joita hän ei kuitenkaan aivan muista herättyään. Ylimääräisiä huolia herättävät myös päivittäin uutisissa kerrotut nuorten miesten kuolemat. Ilmeisesti he kuolevat unissaan vailla mitään selvää syytä, yksi asia uhreja vaikuttaisi kuitenkin yhdistävän: He kaikki ovat pettäneet puolisoitaan.

Katherine on temmoltaan ja teemaltaan jotain, jota ei turhan usein peleissä ole nähty. Se käsittelee  jokaisen ihmisen tiettyyn kasvuvaiheeseen kuuluvia solmukohtia, ja pohtii aikuisuutta sekä sitoutumista maailman pelastamisen sijaan. Aihe on luonnollisesti hankalampi käsitellä kuin kansainvälinen terrorismi, ja ensihetkistä lähtien kerronnan yllä leijuu melodraaman uhka. Japanilaiset eivät ole mitenkään tunnettuja hillitystä kerronnastaan, ja kiusaus on varmasti ollut suuri lyödä koko leikki läskiksi.

Yllättäen näin ei missään vaiheessa tapahdu. Atlus on ottanut aikansa hahmojen kanssa, ja Vincent on uskottava kolmeakymmentä käyvä mies, joka on joutunut keskelle tilannetta, joka olisi kenelle tahansa painajainen. Hänen omatuntonsa ja ystävänsä painostavat Vincentia tekemään päätöksensä, mutta sitä ei tahdo syntyä. Samaan aikaa Katherine suunnittelee heidän yhteistä tulevaisuuttaan, ja Catherine luulee olevansa Vincentin ainoa mielitietty. Eikä aikaakaan kun päivän tapahtumat tunkeutuvat myös Vincentin uniin.

Laatikkoleikkejä

Katherinessa on kaksi puolta. Toinen on baarissa tapahtuva vapaa tepastelu sekä puhuminen Stray Sheepin muiden asiakkaiden kanssa. Monet asiakkaista esittävät Vincentille kysymyksiä puheen lomassa. Vastaukset muokkaavat hänen identiteettiään ja samalla nytkäyttävät moraalimittaria joko hyvän tai pahan puolelle. Tai kuten peli sen ymmärtää, vastuun ja vapauden. Kysymyksen asettelu ei ole koskaan aivan yksioikoinen, ja useimmiten vastaus heijastelee enemmän pelaajan ja Vincentin luonnetta, kuin oikeaa tai väärää vastausta.

Jokainen vastaus vaikuttaa siihen minkä pelin kahdeksasta eri lopusta Vincent kokee. Myös osa pelin dialogista muokkautuu sen mukaan kumpaan suuntaan viisari on kallellaan. Mitä punaisemmalle mennään, sitä itsekkäämmäksi dialogi muuttuu ja toisinpäin. Merkittävää on kuitenkin se, ettei mikään vastauksista ole varsinaisesti väärä tai oikea, eikä niitä välttämättä tulkita sellaisina. Kehittäjä on mennyt pitkälle pohtiessaan kysymyksien oikeita implikaatioita, vaikka jotain omituisuuksiakin mahtuu sekaan. Miksi poliittinen välinpitämättömyys on esimerkiksi enemmän moraalisesti oikein kuin talouden ajattelu?

Siinä missä toinen osa peliä on leppoisa lörpöttely, toinen ovat Vincentin painajaiset jotka ovat loputonta kiipeämistä tasolta toiselle palikoita siirrellen. Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva. Vincent osaa kiivetä vain yhden laatikon kerrallaan ylöspäin. Hänen tehtävänsä on pohjimmiltaan siirrellä palikoita niin, että ne muodostavat portaat seuraavalle tasolle loputtoman pitkissä torneissa. Kiireen tunnetta lisää se, että lattia murenee jatkuvasti Vincentin alta, ja pohjalla odottaa kuolema.

Omituiselta kuulostava idea paljastuu nopeasti koukuttavaksi. Kenttäsuunnittelijat ovat varmasti nyrjäyttäneet aivonsa useaankin otteeseen ongelmia miettiessään, ja tulokset ovat sen mukaiset. Muutama ensimmäinen taso on mekaniikan opettelua, kunnes Katherine pistää uuden vaihteen silmään, ja levittää paholaismaisen hankalat puzzlensa pelaajan eteen.

Puzzlet nojaavat pitkälti muotoihin jotka pitää purkaa osiksi kolmiulotteisessa avaruudessa. Vaikka mekaniikka on simppeli, sen toteutus on todella hyvin mietitty. Joskus yhden kentän läpäisyyn saattaa kulua tunteja, sillä jokainen siirto on tehtävä miettien ainakin kaksi siirtoa eteenpäin. Yhden palikan liikuttaminen saattaa näet tiputtaa toisen. Ja yksi siirto voi hyvinkin blokata etenemisen viisi askelta korkeammalla. Tämä ei ole reilua, eikä peli edes yritä olla sitä. Vaikka useimmat kentistä voi suorittaa monella eri tavalla, vain yksi tai kaksi tapaa ovat ne parhaat, toisten aiheuttaessa suhteettoman määrän harmaita hiuksia ja ylimääräistä juoksemista paikasta toiseen.

Jos perusmekaniikka saa jo joskus raivon partaalle nokkeluudellaan, erilaiset ansat viimeistään saavat myös ärräpäät lentämään. Jotkut blokeista ovat miinoitettuja, toiset sysäävät piikit Vincentin läpi niille astuessa. Jäästä tehdyt laatikot yksinkertaisesti saavat miehen liukastelemaan alas reunalta, ja osa liikkuu täysin oman mielensä mukaan mihin haluaa. Ansoitettujen laatikkojen vahvuudet pitää opetella tunnistamaan ja niitä on pakko opetella hyödyntämään pelin edetessä.

Samalla on parempi myös tottua siihen, että Atlus näyttää joskus pelaajalle keskisormea. Yksi loppupään puzzleista sisältää näet seinän, joka on täynnä itsekseen liikkuvia palasia. Tämä tekee siitä joko äärimmäisen helpon tai täysin mahdottoman selvittää, kaikki on kiinni onnesta.

Onneksi Vincent ei ole painajaisissaan vailla työkaluja. Vincentillä on aina mahdollisuus palata kymmenkunta siirtoa taaksepäin, ja yrittää laatikkoleikkiä uudelleen virheen tehdessään. Kenttiin on  ripoteltu erilaisia työkaluja, kuten energiajuomaa joka auttaa kapuamaan kaksi laatikkoa kerrallaan, tai kirjan joka hävittää satunnaiset muut kiipeilijät Vincentin tieltä tarvittaessa. Nämä eivät ole pakollisia kenttien läpäisyyn, mutta ne saattavat muuttaa tunnin urakan muutamaksi minuutiksi.

Jokaisen tason päättää pomo, joka on milloin mikäkin Vincentin alitajunnan tuotos. Kenties hämmentävin on naisen perse, jolla on valtava suu ja kieli. Tämä vertauskuva ei vaadi juuri selittelyjä. Ahdistavampiin kuuluvat valtava moottorisahalla varustettu vauva sekä sekopäinen morsian. Päävastustajat tuovat oman lisänsä peliin ja rikkovat muuten suhteellisen rauhallista tempoa jonka ongelmiin perustuvat tasot luovat.

Katherinen puzzle-osuus on kaiken kaikkiaan nerokas. Se haastaa ajattelemaan uusilla tavoilla, ja miettimään jokaista siirtoa tarkkaan etukäteen. Se on myös pirullisen vaikea, ja tottumattomien lienee parempi pysyä ensimmäisellä pelikerrallaan joko helpolla tai normaalilla vaikeustasolla. Koska olen masokisti, tuunasin vaikeustason heti tappiin, mikä venytti pelin läpäisyä noin viikolla.

Pääjuonen lisäksi pelissä on yhteistyötila niille, joille 15-tuntinen yksinpeli ei riitä. Periaatteessa tämä on kuitenkin vain saman toistoa yksinpeli läpäisseille, eikä tuo saavutusten lisäksi lisäarvoa.

I’ll Buy That For A Dollar!

En tiedä mikä Katherinessa viehätti sen julkaisusta kuullessani. Kenties pelin outous oli sen välitön myyntivaltti, tai ehkä olen vain kohdeyleisöä. Niin täi näin, teos teki vaikutuksen usealla eri tasolla, eikä vähiten sen syvyyden tähden. Olkoonkin että Vincent saattaa tuntua ajoittain ahdistavan päättämättömältä, tarina vei silti mukanaan ja se herätti useaan otteeseen hetkiä joina kysyin itseltäni ”entä jos?”

Tämä lienee tarkoituskin. Peli pitää joistakin kysymyksistä jatkuvaa kirjaa, ja lähettää vastaukset serverille, joka kertoo mitä muut pelaajat ovat kysymyksiin vastanneet. Valitettavasti en päässyt vertailemaan omaa statistiikkaani, sillä ilmeisesti olin ensimmäinen jonka tietoja läheteltiin palvelimelle. Se, tai kaikki peliä jo pelanneet ovat keskenään täysin yksimielisiä.

Katherine on rohkea yritys tehdä jotain uutta. Sen perusmekaniikka on kivenkova, teknisesti virheitä ei juurikaan ole. Tarina on kypsä ja seurasin sitä mielenkiinnolla. Se on myös peli joka tavoittelee hyvin tiettyä kohderyhmää. Jos olet saanut tarpeeksesi jatko-osien loputtomasta tulvasta ja kaipaat jotain erilaista, Katherine on tutustumisen arvoinen. Se ei kuitenkaan täytä sitä jokavuotista aukkoa räiskintäfanien sydämissä. Ja jos et ole varovainen, peli saattaa vahingossa kertoa myös jotain epämiellyttäviä totuuksia pelaajastaan.

Toim. huom. Jos pelin kirjoitusmuodon vaihtelua ihmettelette, niin pelin PS3-versio on Catherine, Xbox 360 -versio taas Katherine.

 

Lisää aiheesta

I Am Alive -ennakko (PS3, Xbox 360)

Mass Effect 3 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Saints Row The Third (PC, PlayStation 3, Xbox 360)

The Witcher 2 (PC)

Lue myös

Kingdoms of Amalur: Reckoning (PC, PS3, Xbox 360)

Men of War: Vietnam (PC)

Resident Evil: Revelations (3DS)

Warlock: Master of the Arcane –ennakko (PC)