Key of Heaven (PSP)

14.06.2006 15:37 | Miikka Lehtonen | 66

PSP:n pelitarjonta on jäänyt valitettavan vähäiseksi, mutta erityisen huonosti menee roolipelifaneilla. PlayStation 2:n kattavat roolipelivalikoimat huomioiden tämä on suorastaan yllättävää, mutta nyt tuskiin olisi tarjolla ainakin hieman helpotusta Key of Heavenin muodossa.

Pintapuolisesti Key of Heaven vaikuttaisi olevan kuin suoraan Roolipelien Opaskirjasta repäisty. Kliseinen tarina, runsaat lainaukset itämaisista filosofioista ja paljon tiukkaa taistelua. Onneksi yllätyksiäkin löytyy.

Näihin ei kuitenkaan voi lukea pelin taustatarinaa. Pelaaja asettuu Shinbu-nimisen ninjaoppilaan saappaisiin. Shinbulla on Menneisyys, jonka johdosta hän on huonossa suosiossa klaaninsa keskuudessa. Kun klaani löytyy murhattuna ja mukaan tarttuu mystinen nuori neito, olisi ilmassa tavallaan seikkailun ainekset. Kohta Shinbu onkin jo kostamassa murhia ja keräämässä legendaarisia artifakteja. Eikö hiljalleen voisi keksiä jo jotain uutta?

Keräilymättöä

Tarina on sitä itseään, mutta ainakin puitteet ovat kohdallaan. Hahmomallit ovat todella yksityiskohtaisia ja näyttävät varsinkin lähikuvissa komeilta. Koska runsaita keskusteluja rytmitetään lähikuvien kautta, hahmojen pärstävärkkejä pääsee ihailemaan usein. Samaten taustagrafiikan taso vaihtelee hyvästä suorastaan erinomaiseen.

Taistelua on runsaasti, joten onneksi taistelusysteemi on myös toimiva. Key of Heaven ei ole mitään vuoropohjaista odottelua, vaan tiukkaa toimintaa. Hahmot liikkuvat mättöpeliä muistuttavalla taistelukentällä vauhdikkaasti ja osaavat joskus jopa hyödyntää tekoälyään.

Pelaaja itse keskittyy jatkuvasti kasvavassa määrin kombojen rakenteluun, sillä ne ovat ainoa keino pelissä pärjäämiseen. Kombosysteemi rakentuu erilaisten kenpu-tyylien ja kykykääröjen yhdistelyyn. Kääröissä on vaihteleva määrä tyhjiä aukkoja, joihin kenpu-kykyjä sijoitellaan. Mitä parempi kyky, sitä enemmän tilaa. Loppua kohti kombojen ja viiteen luonnonelementtiin perustuvan magiasysteemin yhdistely saa aikaan pitkiä, näyttäviä ja tuhovoimaisia komboja.

Itse kääröt kerätään joko pomojen yhä höyryävistä ruumiista tai maastoon ripotelluista arkuista ja niistä tulee vahvoja Pokémon-viboja. Kaikki pitäisi kerätä, ei vain pakkomielteen vaan myös pelimenstyksen puolesta. Näin luolastoja ja pusikoita joutuu koluamaan tuntikaupalla, mikä alkoi suorastaan rasittaa pitemmän päälle. Fiksu mies hakeekin valmiiksi listan kääröjen sijainnista.

Laatutyötä

Taistelusysteemi on siis kunnossa, entä muu peli? Ilahduttavasti Key of Heaven on kokonaisuutena laatutyötä. Pelimaailma on jättimäinen ja jo mainittu kääröjen keräys pakottaa pelaajan tutkimaan sitä tarkkaan. Itse pääseikkailu kestää vain reilut tusina tuntia, mikä on toisaalta käsikonsolin roolipeliltä sangen hyvin. Mikä tärkeintä, seikkailu ei tuntunut missään vaiheessa laahaavan, vaan piti kourissaan tehokkaasti alkuintrosta viimeiseen pomotaisteluun saakka.

Ongelmiakin löytyy. Pelimaailma tuntuu hetkittäin turhankin suurelta ja harhailusessiot venyvät pitkiksi, kun pelaaja yrittää jäljittää epäselvästi kuvailtua tehtävän kohdettaan. Myös muuten mainio taistelusysteemi kärsii epävarmasti toimivasta blokkausmekaniikasta, jonka johdosta pelaaja ottaa usein nekkuunsa pomoilta, vaikka painaisi blokkinappia rystyset valkoisena. Kamerakulmat, tai oikeammin kamerakulma, ei myöskään vaikuta. Varsinkin kaupungeissa ja ruuhkaisissa ympäristöissä suunnistaminen on täyttä tuskaa, sillä kamera jököttää kiinteästi turhan lähellä.

Peli loistaa myös PSP:n verkkomahdollisuuksien hyödyntämisellään. Sonyn sivujen kautta voi ladata uusien aseiden ja kykyjen kaltaista materiaalia. Kääröjä voi myös vaihdella kaverinsa kanssa, eikä moninpeliäkään ole unohdettu. Ad-hoc-tilassa toimiva kaksinpeli antaa pelaajien otella pelistä nostetuilla hahmoillaan, käyttäen heille kerättyjä kykyjä ja komboja. Kaksinpelistä on tuskin kuin sivuviihteeksi, mutta kiva ominaisuus joka tapauksessa.

Key of Heaven iskee hyvään rakoon. PSP:n roolipelitarjonta on varsinkin Euroopassa lähes olematonta, joten epätoivoiset fanit ostaisivat vaikka sitä itseään saadakseen himoitsemaansa herkkua. Ilahduttavasti peli ei kuitenkaan ole tusinatuotettua jöötiä, vaan yllättävän laadukas roolipeli. Nähtäväksi jää, miten peli kestää myöhemmin vertailun valikoiman kasvaessa, mutta ainakin toistaiseksi Shinbun kanssa seikkaili oikein mielellään.

 

Tekijä: Climax Entertainment

Julkaisija: Sony Computer Entertainment Europe

Testattu: PSP

Saatavilla: PSP

Pelaajia: 1-2

Pelin kotisivu: http://www.us.playstation.com/Content/OGS/UCUS-98623/Site/