Kholat (PC)

27.06.2015 14:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: IMGN.PRO
Julkaisija: IMGN.PRO
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 7, Intel Core i3, 4 Gt muistia, DirectX 10 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava ja fyysinen peli, hinta 17,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://kholat.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Pysäyttäkää, jos olette kuulleet tämän aiemminkin: olet eksyksissä villin luonnon keskellä. Tarkoituksenasi on harhailla pitkin maita ja mantuja etsimässä päiväkirjan sivuja, mutta samalla mystinen paha voima jahtaa sinua. Jos se saa sinut kiinni, kuolet.

Niin, vaikka yllä oleva kuvaus ehkä sopisikin sellaisenaan moniin Slenderman-kopioihin, puhun nyt Kholatista, tuoreimmasta yrittäjästä. Sen suurin innovaatio? Nyt harhaillaan lumessa!

Kholat rakentuu aika mainion perustuksen päälle, sillä pelin inspiraationa on eräs modernin ajan suurista mysteereistä, Djatlovin solan tapaturma. Vuonna 1959 neuvostoliittolainen retkikunta lähti samoilemaan Ural-vuorille, eikä sitten ikinä palannutkaan takaisin matkaltaan. Kun etsintäpartio lähti perään, he löysivät selittämättömiä ilmiöitä: ihmisiä, jotka olivat paenneet teltoistaan keskellä kamalaa lumimyrskyä vain alusvaatteissaan. Uhreilla oli pahoja sisäisiä vaurioita ilman mitään ulkoisia ruhjeita tai merkkejä, ja heistä löydettiin myös korkeita säteilyannoksia.

Mitä oikein tapahtui? Se on kysymys, joka on askarruttanut mieliä jo 50 vuoden ajan. Tätä lähtee selvittämään myös pelaaja, joka saapuu Holat-vuoren juurelle tutkimaan tapahtumia. Ja kaiken lisäksi todella hyvin varustautuneena, eli vain vaatteet päällään. Mitä sitä selviytymisapuvälineitä mukanaan rahtaamaan.

Kylmää, niin kylmää

Kholat on moderni seikkailukauhupeli, mikä tarkoittaa sitä, että pelaajan pitäisi vaeltaa pitkin Holat-vuoren rinteitä ja solia vain kartta ja kompassi apunaan etsimässä retkikunnan päiväkirjamerkintöjä, seuraamassa retkikunnan jäsenten haamuja ja tietenkin myös väistelemässä varjomaisia hirviöitä.

Pohjat kunnon selviytymisseikkailulle ovat olemassa, sillä peli todellakin on aikamoista selviytymistaistelua. Alue on laaja ja koska se koostuu lähinnä lumisista rinteistä ja vuorista, suunnistaminen on haastavaa. Kartastakaan ei ole hirveästi apua, koska se ei näytä mitenkään pelaajan sijaintia, vaan se pitäisi pystyä itse päättelemään kompassin ja maisemien avulla.

Aluksi idea toimiikin. Harhaileminen lumisissa solissa on jännittävää, varsinkin kun vähän väliä löytää jotain mystistä ja siistiä: kaukaisuudessa hohtaa punainen tolppa, tasangolla kohtaa oudon voiman, joka räjäyttää kivetkin sileiksi ja solissa juoksentelee vähän väliä retkikunnan jäsenten haamuja.

Tätä jännitystä ja hyvää fiilistä kestää jonkin aikaa, kun pelaajasta tuntuu siltä, että Kholat lataa odotuksia ja rakentaa tunnelmaansa kohti jotain suurta ja hienoa loppuhuipennusta. Tietyn pisteen jälkeen kuitenkin voimistuu tunne , ettei mitään huipennusta ole edes tulossa. Kholatin kehittäjät vain tuntuvat kuvittelevan, että pino kryptisiä päiväkirjamerkintöjä riittää tarinaksi. Ei riitä. Pelillä on kestoa vain reilut kolme tuntia, mutta niidenkin aikana ehtii hyvinkin kyllästymään pariinkin kertaan.

Pelattavuuskin on ärsyttävää. Vuorilla majailee outoja varjomaisia hirviöitä, jotka eivät juuri itsestään varoittele. Joskus sellainen vain tulee vastaan tai laahustaa perään kulman takaa, ilmeisesti paikasta toiseen teleporttaillen. Mitään puolustuskeinoja pelaajalla ei ole, vaan hirviöitä pitäisi vältellä tai juosta karkuun. Pelihahmo ei vain jaksa juosta montakaan sekuntia, joten hirviökohtaamiset tuntuvat turhauttavan sattumanvaraisilta. Joskus hirviöt vain luovuttavat, jolloin pelaaja selviää. Toisinaan eivät, jolloin toivotaan, että edellinen automaattitallennus ei ole turhan kaukana. Usein se kuitenkin on.

Miinuspisteitä myös rajoittuneista kontrolleista. Mitään hyppelyä tai muuta ei voi harrastaa, mikä onkin toki periaatteessa ihan fiksu idea. Eivät oikeat ihmisetkään hypi kuin gasellit pitkin kukkulanrinteitä. Mutta oikeat ihmiset kyllä kiipeävät polvenkorkuisen kiven yli. Kholatin sankari ei. Koita siinä sitten tutkia paikkoja.

Kaikki grafiikat, kiitos!

Kholat on Unreal Engine 4 –peli, mikä tarkoittaa nykyään usein sitä, että grafiikkasuunnittelu on ollut mallia ”kaikki grafiikat, kiitos”. Efekteissä kyllä löytyy ja peli näyttää hyvältä. Näin kylmän ja talvisen oloisia maisemia ei näe usein edes Rovajärvellä. Mutta maksetaan siitä hintakin. Omalla laitteistollani peli ei ylittänyt 35:n FPS:n rajapyykkiä kertaakaan, ja tiettävästi monilla muilla menee vielä heikommin.

Mutta eipä sillä väliä olisi, vaikka Kholat pyörisi koko ajan 60 FPS:n nopeudella. Se olisi silti peli, jossa on mainio idea ja ajoittain hyvä tunnelma, mutta lopulta niin löperö ja vaisu toteutus, että koko homma vain kyllästyttää ja turhauttaa. Kun kolmen tunnin turhauttavasta välipalasta pitäisi vielä maksaa 18 euroa, koko touhu tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä.

Usein minulla on näissä vaisumpien pelien arvosteluissa tapana sanoa, että kannattaa odottaa Steam-alea. Vähän kehnommissakin peleissä voi usein olla sen verran ideoita, että muutamalla eurolla niistä saisi ihan hyvää viihdettä. Kholatin tapauksessa en sano näin. Tehkää se, mikä oikean retkikunnankin olisi 50 vuotta sitten kannattanut tehdä ja jättäkää koko roska väliin.