Uusimmat

Killzone: Liberation -ennakko (PSP)

01.08.2006 10:00 Thomas Puha

Killzone-nostoEi hätää. Hollantilainen Guerrilla Games ei ole pakottamassa PSP:tä mihinkään sellaiseen, mihin sitä ei ole suunniteltu. Vaikka Killzone: Liberation onkin jatkoa marraskuussa 2004 PlayStation 2:lle julkaistulle Killzonelle, ei PSP:n Killzonea pelata ensimmäisestä persoonasta. Liberation muistuttaa vanhaa klassikoa Cannon Fodderia, ripauksella Metal Gear Solidia. Toiminta kuvataan kolmannesta persoonasta, lähestulkoon lintuperspektiivistä.

– Liberation on räätälöity PSP:lle. Mietimme tarkasti, minkälainen toiminta sekä kuvakulma sopisivat parhaiten käsikonsolille ja kuinka voisimme tehdä ohjauksesta helppoa ja tarkkaa. Guerrilla panostaa paljon visuaalisuuteen, joten sekin on tärkeää, muttei pelattavuutta rajoittavalla tavalla, tuottaja Steven ter Heide Guerrillalta kertoo.

Guerrilla on päätynyt Liberationin aikaisen version perusteella erinomaisiin ratkaisuihin. Vaikuttaisi siltä, että se onnistuu yhdistämään kiistattoman teknisen ja visuaalisen osaamisensa erinomaiseen pelimekaniikkaan. Allekirjoittaneella ei ollut pelin suhteen erityisiä odotuksia, mutta päästyäni siihen käsiksi pelaamista ei halunnut lopettaa.

Sota jatkuu

Liberation jatkuu pari kuukautta Killzonen tapahtumien jälkeen. Pääroolissa on edellisen pelin sankarisotilas Templar. Eteläinen Vekta on edelleen natsihenkisten, kaasunaamareilla varustettujen Helghastien hallinnassa. Helghast-joukkojen komentaja Metrac on kaapannut panttivangeikseen tärkeitä henkilöitä, jotka pitää pelastaa.

Killzone 1

Vihollisten ilmestyessä näkökenttään kamera siirtyy vaivihkaa hieman kauemmaksi. Samaa tapahtuu moninpelissä, kun ruudulla on useampi taistelija. Kamera on sijoitettu juuri sopivalle etäisyydelle – ympäristöjen rikkaasta ja yksityiskohtaisesta kuvituksesta saa selvää, mutta näkökenttää on tarpeeksi, jotteivät viholliset pääse yllättämään metrin päästä.

Grafiikka on todella kaunista. Guerrillan vahvuus on yksilöllinen graafinen tyyli, jota toteutetaan onnistuneesti PSP:llä. Elävän näköiset ympäristöt ovat pelaamani perusteella hengeltään samanlaisia kuin PS2:lla, mutta eivät niin harmaavoittoisia. Ter Heide toteaakin, että jokainen tehtävä pelataan päivällä, eikä visuaalinen ilme ole niin synkkä kuin Killzonessa.

Ympäristöissä on mukavasti yksityiskohtia, kuten hajoavaa irtaimistoa, savua, lammikoita ja kaatuneita sotilaita, kaikki taidokkaasti toteutettuna. Ympäristön korkeuserot olivat selkeitä kolmessa pelaamassani kentässä. Epäselväksi ei jäänyt, mihin hahmolla pääsi ja mihin ei. Hahmojen räsynukkefysiikka oli myös siistin näköistä, eikä niin koomista, kuin mihin on totuttu.

Liberationin pelaamista ei paljoa tarvitse opetella. Siksi se tuntuukin niin mainiolta. Hyvissäkin PSP-peleissä, kuten Daxterissa ja tulevassa Syphon Filterissä, ohjauksen sisäistämiseen menee hetki, vaikka ohjausjärjestelmä edellä mainituissa onkin toimiva.

Killzon 2

Liberation on hengeltään 2d-peli ja ohjaus sen mukaista. Kun kameraan ei tarvitse koskea eikä tähdätä ylös tai alas, ohjaaminen on yksinkertaista. Tässä yksi syy siihen, miksi Liberation koukuttaa niin nopeasti. Se on todellakin sitä paljon puhuttua ”pick up and play” -pelaamista.

Vihollisiin osumisessa ei tuntunut olevan ongelmaa. Luodit lentävät automaattisesti sitä vihollista kohti, joka on pelaajan näkökentässä. Vaikka näkökentässä olikin useampi vihollinen, ei ollut vaikeata osua haluamaansa kohteeseen. Tosin vasenta olkanappia pohjassa pitämällä voi liikkua sivuttain, jolloin tähtäys tuntui lukittuvan kohteeseen. Oikeasta olkanapista kumarrutaan ampumaan ja mennään esimerkiksi laatikoiden taakse suojaan. Suojastakin voi ampua.

Painamalla molemmat olkanapit pohjaan tähtäys lukittuu lähimaastossa oleviin tuhottaviin kohteisiin. Tällä tavalla voi tiukan paikan tullen aiheuttaa hämminkiä ampumalla räjähdetynnyrin ja hakeutua suojaan räjähdyksen vavisuttaessa ruutua. Yhdestä napista puolestaan heitetään kranaatteja. Kranaattitähtäin hakeutuu sekin älykkäästi lähimpään näkökentässä olevaan kohteeseen.

Fyysisempikin toiminta onnistuu lähitaisteluhyökkäyksellä. Pökertyneen vastustajan voi ampua kuoliaaksi tämän keräillessä maassa romujaan. Homma toimii kuin tauti.

Killzone 4

Yksin tai kaksin

Kampanjatila on jaettu 16 tehtävään, jotka voi pelata yksin tai kaverin kanssa yhteistyötilassa, joka vaatii kummallekin pelaajalle oman pelilevyn. Läpipelattuja tehtäviä voi pelata ns. haastetilassa, jossa pelaajan suoritus arvotetaan nopeuden ja tehokkuuden perusteella.

Yhteistyötilaa ei valitettavasti voinut kokeilla, mutta pelin suunnittelija Mathijs De Jonge kertoi, että riippuen siitä, pelaako yksin tai kaverin kanssa, tehtävät eroavat vihollistyypeiltään ja lukumäärältään. Hän kertoi myös kahdesta pelattavasta ajoneuvosta, tankista ja ilmatyynyaluksesta, mutta näitäkään ei päässyt kokeilemaan.

Kampanjan lisäksi demoversiossa oli lähiverkossa pelattava tappomatsitila, jossa voi mitellä kuusi pelaajaa. Moninpelikenttiäkin on kuusi, mutta lisää voi todennäköisesti ladata netistä pelin julkaisun jälkeen.

Ter Heide vahvisti, ettei nettipeliä ole, mutta julkaisun jälkeen tullaan varmasti tarjoamaan monenlaista ladattavaa sisältöä. Hän ei myöskään suostunut vahvistamaan Liberationin sisältävän jonkinlaista linkkiä PlayStation 3:lle julkaistavaan Killzoneen, mutta lähteidemme mukaan pelit tulevat toimimaan yhdessä tavalla tai toisella.

Killzone 3

Valitse aseesi tarkoin

Templar voi kantaa kranaattien lisäksi vain yhtä asetta. Aseita, räjähteitä ja terveyspakkauksia saa ympäristöstä löytyvistä varustelaatikoista, joiden tarjonta ei ole ehtymätön.

Kokeiltavissa oli perusrynnäkkökivääri, haulikko ja räjähtäviä nuolia ampuva varsijousi. Asevalikoimasta löytyy myös tarkkuuskivääri, jota käytetään samalla tavalla kuin muita aseita. Sen tehokkuus ja kantomatka ovat kuitenkin huomattavasti kovempaa luokkaa kuin esimerkiksi pistoolilla. Moninpelissä sain käsiini myös raketin- ja liekinheittimen. Jälkimmäisellä voi sytyttää joitakin ympäristön esineitä – ja muita pelaajia.

Toiminta ei rajoitu pelkkään suoraviivaiseen räiskintään. Yksin pelatessa saa neljässä tehtävässä apua Killzonesta tutuilta sotilailta. Toisin kuin tuossa pelissä, taisteluparilleen voi nyt antaa komentoja.

Niin sanottu buddy system ansaitsee toteutuksestaan erikoismaininnan. Näpäyttämällä ristiohjainta ylös ruudulle ilmestyy sen hetkisessä ympäristössä toimivat komennot. Taisteluparin komennot on sidottu ympäristöön, kuten tällä sivulla olevasta pelikuvasta käy ilmi.

Killzone 4

Demon taistelupari Rico edusti aggressiivista taistelukaveria, mutta De Jonge kertoi, että eri tehtävät tarjoavat erilaisia kykyjä omaavia taistelupareja.

Kun selaa komentoja tai varustelaatikon sisältöä, aika pelaajan ympärillä hidastuu, muttei pysähdy. Näin pelaajat pidetään vihollisten suhteen varuillaan, mutta samalla annetaan hieman tasoitusta.

Liberation tuntuu ja näyttää PSP:lle räätälöidyltä. Ohjausta ei tarvinnut opetella kuin muutaman hetken. Toiminta rullasi heti, ja pelaaminen oli hauskaa. Nähtäväksi jää, saadaanko kampanjatehtäviin tarpeeksi vaihtelua ja kuinka ajoneuvoilla pelaaminen on toteutettu.

Killzone ei ollut toivotunlainen menestys, mutta PSP:llä Guerrillalla on työn alla jotakin potentiaalisesti hyvinkin toimivaa. Yksin- ja verkkopelin toimivuus olivat testiversiossa kovaa luokkaa. Tunnin pelaamisen perusteella toiminta ei puuduttanut lainkaan, päinvastoin. Ruudunpäivitys pätki moninpelissä paljonkin, mutta tämä luvattiin korjata.

Tekijä: Guerrilla Games
Julkaisija: Sony
Pelikoneet: PSP
Julkaisuaika: Marraskuu 2006