Uusimmat

Killzone: Mercenary (PSV)

06.09.2013 15:15 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Guerrilla Cambridge
Julkaisija: Sony
Testattu: PS Vita
Saatavilla: PS Vita
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.killzone.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Käsikonsoleille tehdyt FPS-pelit ovat pelimaailman reggaeta, eli toisin sanoen aina paskaa (toim. huom. poikkeuksena ainakin Midnight Brown – Reggae Vampire). Toiminnan tihrustaminen pikkuriikkiseltä ruudulta ei-niin-optimaalisilla kontrolleilla sotii kutakuinkin kaikkia niitä asioita vastaan, jotka tekevät lajityypistä viihdyttävän.

Legendaarisen Killzone-sarjan Mercenary-osa on kuitenkin ensimmäinen peli, jolla on edes teoreettiset mahdollisuudet muuttaa tilannetta. Vita on teknisesti äärimmäisen pätevä laite, ja sen kaksi analogitikkua antavat lajityypin onnistuneelle toteuttamiselle ainakin teoreettiset mahdollisuudet.

Guerrilla Gamesin Cambridgen osaston työstämä Mercenary keskittyy nimensä mukaisesti palkkasoturimeininkiin. Sen päähenkilö on Arryn Danner, sotilashommista rahakkaampiin konflikteihin siirtynyt mies, joka pääsee virallisen Killzone-kaanonin rinnalla suorittamaan erilaisia vaarallisia tehtäviä. Erityisen kiinnostavaksi asian tekee se, että asiakkaaksi kelpaavat myös Helghastit, nuo kaikkien arvostamat avaruusnatsit. Ikävä kyllä jo etukäteen mainostettu natsiloikkaus on tarinaan tiukasti käsikirjoitettu tapahtuma, eikä pelaaja pääse esimerkiksi ottamaan vastaan tarjouksia sodan eri osapuolilta.

Päällisin puolin Mercenary toimii kuin mikä tahansa Killzone tai ensimmäisen persoonan räiskintä ylipäänsä. Aseita on mukavasti ja niissä on riittävästi potkua. Vasen tikku liikuttaa ja oikea tähtää. Vitan pakollisia kosketuskontrolleja käytetään suhteellisin luovasti, pääasiassa kompensoimaan Vitan toisten liipasinnäppäinten puutetta. Kosketusnäytön kautta hoidetaan esimerkiksi aseiden vaihto, eri laitteiden hakkeroinnin yhteydessä esiin tulevien geometriapuzzlejen ratkaisu ja uusien VAN-Guard-erikoisaseiden käyttö.

VAN-Guardit ovatkin pelin suurin anti Killzone-sarjalle. Tarjolla on muun muassa liikuteltavia kilpiä, lentäviä salamurhaajadroideja ja kosketuksella lukittuvia ohjuksia. Ei mitään äärimmäisen omaperäistä, mutta sopivan tehokasta ja vaihtoehtoisia pelityylejä tukevaa.

Tyyli vapaa, tai ainakin melkein

Siinä missä Killzonet ovat perinteisesti olleet melkoista maailmansotien hengessä rynnäköimistä, rohkaisee Mercenary erilaisiin pelityyleihin. Lähes kaikesta pelissä tehdystä saa rahaa, jota voi käyttää laittomilla markkinoilla tehtäviin varustehankintoihin. Näillä varusteilla pelaaja voi muokata Danneria omaan pelityyliinsä sopivaksi. Vaikka rahapalkinnot ja erilaiset hiippailuvarusteet kannustavatkin siihen ettei Danneria havaita, on tämän puolen jalostus jäänyt ikävästi puolitiehen. Ruumiita ei voi liikuttaa, ja hälytyksen aiheuttava käry käy valitettavan helposti. Lisäksi pelissä on kohtia, joissa häivekykyjä suojauksen kustannuksella parantava mustanaamiopuku ei yksinkertaisesti ole realistinen mahdollisuus.

Vihollisten tekoäly on sekin vähän fifty-sixty. Väärään paikkaan linnoittautunut pelaaja saa huomata, että kulloinkin vastassa olevan vihollisryhmittymän soturit osaavat kiertää esimerkiksi selustaan yllättävän hyvin. Sääli vain että ne tekevät tämän hyvin usein yksin, jolloin vahvatkin sotilaat on helppo poimia kosketusnäyttöavusteisilla, välittömästi tappavilla lähihyökkäyksillä.

Killzone: Mercenary on kaikin puolin toimiva räiskintäpeli, jonka suurimmat ongelmat liittyvät sen alustaan. Pienellä ruudulla liikkuminen on valitettavan klaustrofobista pelin loihtimista äärimmäisen upeista maisemista huolimatta, ja oikeaan analogitikkuun upotettu tähtäys tuntuu aina säädöistä huolimatta joko liian kankealta tai liian herkältä. Pieni ruutu tekee esimerkiksi tarkka-ampumisesta huomattavan haastavaa jopa normaalinäköiselle, vaikka peli ei graafisesti häpeä pöytäkonsoli-Killzoneille. Kosketusnäytön hyödyntäminen sen sijaan tuntuu pääosin toimivalta, eikä väkisin väännetyltä kuten esimerkiksi Uncharted: Golden Abyssissä.

Noin kuuden tunnin mittaisen kampanjan lisäksi Killzone: Mercenary tarjoaa myös moninpelin. Pelimuotoja on kolme: FFA-deathmatch, team deathmatch sekä warfare, joista viimeiseksi mainittu ansaitsee hieman enemmän palstatilaa. Kyseessä on joukkuepohjainen pelitila, jossa joukkueille asetetut tavoitteet vaihtelevat satunnaisesti viiden erilaisen välillä. Yksinkertaisimmillaan tavoite voi olla vihollispelaajien tappaminen, mutta myös esimerkiksi kentälle putoavien Van-Guard-kapseleiden hakkerointi.

Moninpeli on satunnaisista latenssiongelmista huolimatta ihan kelpo viihdettä ja pisteyttää nerokkaasti pelaajan tappamisesta kertyvän rahan sen mukaan, kuinka kova pelaaja on kyseessä. Veteraani ei saa onnettomien aloittelijoiden lahtaamisesta kuin ropoja, mutta kovan veteraanin niittaava tulokas saa teostaan ansaitsemansa palkinnon. Vaihtelevat tavoitteet ja tämän tyyppinen pisteyttäminen ovat elementtejä joita soisi näkevän moninpeleissä enemmänkin.

Killzone: Mercenary onnistuu yhdessä tärkeässä asiassa: se todistaa että käsikonsoli-FPS voi itseasiassa toimia, mutta valitettavasti se haisee silti kompromissilta. Se vain toimisi kaikin puolin paremmin isolta ruudulta eikä pikku konsolille pakotettuna. Jonkin sortin julkaisijan kanssa tehty sopimus varmaan näitä pakottaa tekemään. ja siinä mielessä pakko nostaa hattua Guerrilla Cambridgen pojille ja miksei tytöillekin. Te teitte mahdottomasta mahdollisen.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Killzone (PS2) 

Killzone 2 (PS3)

Killzone 3 (PS3)

Killzone Mercenary –ennakko (PSV)

Kulissien takaa: Killzone 2

Lue myös

Lost Planet 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Sid Meier’s Ace Patrol (iOS, PC)

Splinter Cell Blacklist (PC, PS3, Xbox 360)

Storm (PC, PS3, Xbox 360)

Total War: Rome II (PC)