UUSIMMAT

Knock-Knock (Linux, Mac, PC)

04.11.2013 16:00 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Ice-Pick Lodge
Julkaisija: Ice-Pick Lodge
Testattu: PC Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: vähäiset
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://knock.ice-pick.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Venäläinen Ice-Pick Lodge on vuosien varrella kunnostautunut peleillä, jotka ovat olleet niin erikoisia tai venäläisellä huolettomuudella tehtyjä, että läpipeluu on joskus ollut vain teoreettinen mahdollisuus.

Tällä kertaa se osio on hoidettu paremmin, sillä Knock-Knockin kyllä pääsee läpi. Mutta sitten herää toisenlainen kysymys: onko se yleensäkään edes peli?

Moskovalainen Ice-Pick Lodge on todellakin kunnostautunut vuosien varrella todella erikoisilla ja kokeellisilla peleillä. Firman Pathologic on saanut netissä kulttimaineen erikoisella meiningillä, slaavilaisella tunnelmallaan ja sillä, että jos ei ennakkoon tiedä tasan tarkkaan mitä milloinkin täytyisi tehdä, on läpipelaaminen mahdotonta.

Tuorein teos on hieman eri puusta veistetty, mutta sisältää kyllä perinteisiä Ice-Pick Lodge –tavaramerkkejä. Siinä sivussa se on eräs vuoden kiehtovimmista kauhupeleistä.

Kop kop

Kickstarterin kautta rahoituksensa kerännyt Knock-Knock varoittaa teemaan sopivasti heti alkuteksteissään, ettei se ole niinkään peli, vaan eräänlainen päiväkirja tai muistio, jonka Ice-Pickin pojat ja tytöt ovat raapineet kasaan ”löytämistään” muistiinpanoista. Tämä on toki vain fiktiota, mutta sopii kyllä Knock-Knockin yleiseen tunnelmaan kuin nyrkki silmään, sen verran erikoisesta teoksesta on kyse.

Ilman sen suurempia seremonioita peli alkaa sillä, että unettoman näköinen kaveri herää ränsistyneessä talossaan. Hän ei voi nukkua, koska talossa on jotain vialla. Huoneet ja niiden sisältö vaihtavat paikkaa ja ulkona vallitseva metsäkin yrittää tunkea sisään. Kun unta nyt ei kerran tule, voisi ihan hyvin vaikka kiertää talon ympäri ja varmistaa, että kaikki on kunnossa. Kunhan aamu sarastaa, kaikki on taas hyvin.

Sitten kierretään pimeästä huoneesta toiseen kellon tikittäessä yläkulmassa rauhallista tahtia. Valoja pitää korjailla ja sytytellä, lukittuneita ovia availla ja asioita palauttaa paikalleen. Sitten eri puolilta taloa kuuluu jyskytystä ja etuovi paukahtaa auki. Mutta päähenkilö oli varma, että se oli lukossa. Kuka sen muka olisi voinut avata?

Ja sitten yllättäen pimeyden keskeltä hoippuu esiin jotain, mikä näyttää päättömän balettitanssijan ja pakkopaitaan puetun potilaan yhdistelmältä. Kirkaisu ja sankari on taas huoneessaan, mutta kello on palautunut ajassa neljä tuntia taaksepäin. Mitä tapahtui? Mitä tein väärin? Mitä teen seuraavaksi? Sen kun tietäisi!

Siinä se suunnilleen sitten onkin, Knock-Knock. Tämän enempää peli ei juuri tavoitteita tai pelimekaniikkoja avaa. Kierrä talossa, sytytä – ja oikeassa paikkaa myös sammuta – valoja ja yritä tehdä jotain aamun koittoon saakka. Näin päivät seuraavat toisiaan, kunnes tarina sitten loppuu. Todennäköisesti huonosti, sillä sinun olisi täytynyt pelin aikana tajuta tehdä jotain. Mitä? Sitä en tietenkään kerro, osittain koska en itsekään tiedä. Tai ehkä mitään ei olisikaan pitänyt tehdä, vaan loppu määräytyi sen mukaan, missä järjestyksessä kiersit huoneissa, mitä kirjoitit löytämääsi päiväkirjaan tai jonkun muun tekijän mukaan.

Taloa ympäröivät myös tiheät metsät, joissa voi vaellella etsimässä lisää outouksia ja kokemassa muita selittämättömiä asioita. Liittyykö metsä jotenkin ratkaisuun? Onko se vain harhautusta? Tunnelmanluontia? Kunpa tietäisin! Mutta toisaalta tämä on yleisestikin Knock-Knock-kokemukselle keskeistä ajattelua.

Onko se hyvä? Onko se edes peli?

Nätillä ja hyvin valaistulla 2D-grafiikalla kuvattu Knock-Knock on jotain tilataideteoksen ja todella tiivistunnelmaisen kauhuseikkailun välimaastossa. Ideana ei ole niinkään väistellä mitään varjoista hyppiviä hirviöitä, vaan alati oudommaksi, ahdistavammaksi ja vieraammaksi muuttuvan tunnelman keskellä yrittää hahmottaa, mitä helvettiä pelissä tapahtuu ja mitä hittoa pelaajan yleensäkään täytyisi tehdä.

Kuten arvata saattaa, tuloksena on äärimmäisen persoonallinen ja varmasti mielipiteitä jakava peli. Itse en vieläkään ole aivan varma, mitä olen Knock-Knockista mieltä, enkä oikeastaan edes, että onko se yleensäkään edes peli.

Siitä olen varma, että tarjolla on ainutlaatuista materiaalia. Jälleen kerran oudon slaavilainen tunnelma, hieman vinksahtaneella ja rikkinäisellä englannilla kerrottu tarina ja hyvä audiovisuaalinen toteutus luovat todella omaperäisen paketin, jonka kokeminen kannattaa.

Jos Knock-Knockia ajattelee puhtaasti pelinä, se on kankea, heikosti selitetty ja sekava. Mutta kun piru vieköön, se taitaa olla myös tarkoitus. En yllättyisi lainkaan, jos kävisi ilmi, että taustalla piilevät pelikehittäjän omat kokemukset skitsofrenian kanssa tai jotain vastaavaa, sillä jotain todella erikoista tässä on tekeillä. En vain vieläkään ole aivan varma, pidänkö siitä vai en.

 

Lisää aiheesta

Air Conflicts: Vietnam (PC, PS3, Xbox 360)

Assassin’s Creed IV: Black Flag (PC, PS3, PS4, WiiU, Xbox 360, Xbox One)

Europa Universalis IV (Mac, PC)

F1 2013 (PC, PS3, Xbox 360)

Memoria (Mac, PC)

Realms of Arkania: Blade of Destiny (PC)

Shantae VC (3DS)

Skylanders: Swap Force (PS3, Wii, Wii U, Xbox 360)