Kolme muskettisoturia (pc)

Alexandre Dumasin teos Kolme muskettisoturia on maailman kirjallisuudenhistorian suurimpia luomuksia, eräs suurimmista koskaan kirjoitetuista teoksista. Vuonna 1844 julkaistu teos sijoittuu Ranskaan vuoteen 1625, ja kuvaa neljän ranskalaisen muskettisoturin seikkailuja ajan villeissä pyörteissä ja tapahtumissa. Kirjan ja sen jatko-osien tiimoilta on tehty niin näytelmiä kuin elokuviakin, mutta pelimaailmassa muskettisotureita ei ole nähty. Ja tämä on vääryys.

Uusi ruotsalainen pelistudio Legendo Entertainment tuo kuitenkin tilanteeseen lopulta muutoksen, joskin ehkä odottamattomalla tavalla. Ensimmäinen mielikuva Kolme muskettisoturia -pelistä heittää jonnekin klassisen seikkailupelin tai toimintaseikkailun sektorille, mutta pieleen meni.

Kolme muskettisoturia – The Three Musketeers – edustaa pc:llä nykyään harvinaista mutta siksi ehkä sitäkin tervetulleempaa pelilajia. Se on näet puhdashenkinen sivusta kuvattu tasohyppely, henkiseltä kantiltaan hyvinkin klassisesti toteutettuna.

Hyppää, Porthos, loikkaa

Muskettisoturipoppoomme vietti kaikessa rauhassa iltapäiväänsä tavernassa, kun ilkeän kreivi Xavierin joukot hyökkäävät paikalle ja nujertavat ystävykset ylivoiman alle. Tohinan keskellä yksi sotilaista, Porthos, ehti kuitenkin livahtaa paikalta huomaamatta. Nyt Porthosin täytyy nujertaa Xavierin ja estää tämän inhottavat juonet, ja tietenkin pelastaa ystävät Xavierin linnan tyrmästä.

Sivulta kuvattu tasohyppely on kuitenkin peli, jollaista ei tänään aivan heti olisi odottanut näkevänsä. Tasohyppelyt ja perinteisemmät arcadepelit kun ovat hiipuneet pelimuodin silmästä, ja painopiste on enemmänkin äärimmäisen tyrmäävissä 3d-seikkailuissa.

Sitten tulee Kolme muskettisoturia, joka on olemukseltaan mitä perinteisin tasohyppely, jossa hypitään, pompitaan, kerätään esineitä ja ratkotaan ongelmia, tietenkin erilaisia touhuamista häiritseviä vastustajia vältellen. Kontrolleja ei voi sanoa kovin monimutkaisiksi: tärkeintä on muistaa mistä napista hahmo rientää oikealle, mistä vasemmalle. Siinä samalla välillä hypähdellään ja toisinaan heilautellaan miekkaa, sillä eihän muskettisoturi olisi mitään ilman miekkaansa, vai mitä? Ja joskus tarvitaan ylös- ja alas-nappeja, esimerkiksi kumartumiseen.

Kaikesta ääriperinteisyydestään huolimatta peli ei ole mikään puritaanimainen paluu pelaamisen muinaisuuteen, vaan se on toteutettu yllättävän virkistävällä tavalla. Vaikka tapahtumat etenevätkin pelihahmon kannalta littanassa 2d-maailmassa, niin ruudut on toteutettu monitasoisella 3d-grafiikalla ja kentät kiertävät tyylikkäästi mutkitellen. Kentästä riippuen syvyysvaikutelmaa luodaan myös pelihahmon etu- ja taka-alalla eri tahtiin liikkuvilla taustoilla ja kulisseilla. Näin peliin syntyy mainio visuaalinen harhama, joka hetkittäin peittää todellisen kaksiulotteisuuden.

Muutakin hauskuutta löytyy. Visuaalinen toteutus on sarjakuvamaisuudessaan nautittavaa. Hahmojen animaatio on virkeää ja värikästä. Grafiikassa on panostettu piirroselokuvien tyyliin niin, hahmot näyttävät melkeinpä kuin piirroselokuvasta napatuilta. Animaatio ei ole niinkään pikkutarkkaa kuin leppoisaa ja hupaisaa katsottavaa.

Avain aukaisee reitin

Kun muskettisoturin seikkailu on tyylillisesti hyvinkin omaperäistä, niin sisällöllisesti se kierrättää genrensä aineksia erittäin perusteellisesti. Mutta ei onneksi negatiivisella tavalla. Pelaaminen on nopeatempoista ja letkeää, mutta ei silti liian refleksiherkkää tarkkuuttelua. Tapahtumat etenevät hyvin jouheasti eteenpäin juoksemisen merkeissä, eikä tahdin tarvitse missään vaiheessa pahemmin hidastua. Kenttäsuunnittelu onkin tasohyppelyjen parhaasta päästä. Ei liikoja mutkia, ei liian hankalia ongelmia – vain iloista rientämistä paikasta toiseen ja kenttien tutkimista.

Ylipäätänsäkin peli on tasapainotettu mainion onnistuneesti. Vaikka pelaaminen on sitä tyypillistä juoksemista ja kuilujen yli loikkimista, niin se on myös hauskaa ja näyttävää. Onnistuminen ei ole millimetripeliä, vaan tekijät ovat muistaneet että pelaamisen on oltava viihdyttävää, ei turhauttavaa.

Siinä samalla Porthos kerää kentiltä löytyviä kolikoita, lisäelämiä ja muita herkkuja, ja tietenkin lasauttelee tielleen tulevia vihollisia

Iloiselle ja hyväntuuliselle tasoloikalle on aina taatusti paikkansa. Muskettisoturien tasoloikkaseikkailut ovat pc:llä harvinaista tavaraa, sillä kaikki pelit tuntuvat olevan nykyään 3d:tä ja muuta hienostelua. Tämä on sen sijaan kerrankin rehellinen sivusta kuvattu pompiskelu, joka ei vaadi pelaajilta paljoa mutta viihdyttää senkin edestä. Kyllä kelpaa.

Tasohyppelyä pc:llä?

Pc:llä ei ole nähty kunnon tasohyppelyjä viime vuosina kovinkaan usein, pois lukien Disneyn elokuvista tehdyt peruspomppimiset. Prince of Persiatkin ovat edenneet melko pitkälle genren alkuperäisestä olemuksesta. American McGee’s Alice ja Tomb Raider ovat lähtökohtaisesti klassisia tasohyppelyjä, mutta niidenkin 3d-toteutus on kaukana perinteistä.

Ehkä puhtainta pc-tasohyppelyä löytyy vuosikymmenen takaisista i -peleistä. Muun muassa MDK:n, Messiahin ja viimeksi Matrix-pelit tehnyt Shiny Entertainment oli Jimeissä parhaassa luomisvimmassaan, ja pelit ovatkin jääneet historiaan pc-historian parhaimpiin kuuluvina tasohyppelyinä.