Lara Croft and the Guardian of Light (Xbox 360)

03.09.2010 13:23 Juho Anttila

Pessimismi on mukavaa, sillä näin kaikki yllätykset ovat positiivisia. Tomb Raider -sarjan kanssa yllätykset ovat jääneet viime vuosina vähiin. ”Aha, taas tätä samaa vähän paremmilla grafiikoilla.”

Itsensä toistamisesta on ehtinyt muodostua jo tavaramerkiksi, ja siksi hieman erilaista näkemystä Lara Croftin seikkailuihin tarjoava Guardian of Light ei saanut Tomb Raider -leimaa kantaakseen lainkaan. Aivan turhaan, sillä nyt ollaan pitkästä aikaa asian ytimessä.

Hautakammioiden ryöstämisestä se kaikki aikanaan alkoi ja sinne ollaan taas matkalla. Tyhmä ja ahne palkkasoturi kähmii muinaisen peilin Lara Croftin nenän edestä. Matkassa on vain mutka, sillä vanhat artifaktit myydään kytkytkauppana kirousten kera. Tihutyö vapauttaa paitsi muinaisen pahan, myös tätä vartioimaan kivetetyn mayasoturin. Virhe on korjattava, joko yksin tai pelikaverin löytyessä yhteistyössä.

Uusi Lara, uusi näkökulma

Tarina on köyhä, mutta sillä ei ole oikeasti edes mitään merkitystä. Tärkeintä on vain keksiä tekosyy taas yhdelle haudanryöstökeikalle. Matkan varrelle mahtuu nimittäin luola jos toinenkin, täynnä toinen toistaan tappavampia ansoja ja vihollisia.

Kulissit ovat tutut, mutta näkökulma on tuore. Tutun peppukameran sijaan Laraa katsellaan nyt kauempaa, isometrisestä näkökulmasta. Vanhat temput ovat silti yhä käytössä. Vasemmasta tapista juostaan, oikeasta kontrolloidaan ampumasuuntaa. Muiden nappien alta löytyy pino erilaisia toimintoja hyppimisestä valtavien lohkareiden työntämiseen saakka.

Pelaaminen painottuu entistä selvemmin taistelemiseen. Ilkeän Xolotlin esille manaamat demonit vyöryvät päälle jatkuvalla syötöllä vaatimaan lyijynraskasta kurinpalautusta. Tämä ei ole lainkaan huono asia, sillä toisin kuin Tomb Raidereissa yleensä, sotiminen on aidosti hauskaa.

Mikäs siinä nimittäin räiskiessä, kun tarjolla on vino pino erilaisia tuhovälineitä. Kahden tatin ohjausmetodi toimii kuin säkillinen sähköankeriaita uimahallissa. Meiningissä riittää vauhtia ja räjähdyksiä puhumattakaan niistä kuuluisista vaarallisista tilanteista.

Hommaa motivoidaan paitsi henkiinjäämisellä, myös tapoista jaettavilla pisteillä. Mitä pidempään pelaaja pysyy koskemattomana, sitä muhkeampi potti tilille rapsahtaa. Tarpeeksi pitkä koskemattomuus laukaisee myös pelin aikana löytyvien reliikkien erikoisvoimat, jotka lisäävät tuhovoimaa entisestään.

Puzzleja ja päivityksiä

Reliikit alleviivaavatkin Guardian of Lightin avainominaisuutta, päivitettävyyttä. Kentät nimittäin suorastaan pullistelevat kerättävää ja löydettävää. Jokaisella alueella löytyy kolme eri tasoista pistetavoitetta, kymmenen piilotettua punaista kalloa ja suorastaan järjettömän tiukalle vedetty tavoiteaikaraja.

Tämän lisäksi pelaajaa hellitään vielä kentälle piilotetuilla päivityksillä, jotka parantavat Laran kestävyyttä tai ammusvaraston kokoa ja erilaisilla yllätyshaasteilla. Tietyissä paikoissa pelkkä eteneminen ei riitä, vaan sataprosenttisen suorituksen ansaitakseen on kyettävä esimerkiksi ylittämään joki kuivin jaloin tai selvittämään myrkkysienten täyttämä labyrintti kärsimättä vauriota.

Haasteista palkitaan uusilla aseilla, reliikeillä tai pelihahmon ominaisuuksiin vaikuttavilla taikaesineillä. Viimeksi mainitut edustavat niin kutsuttua nollasummapeliä. Esimerkiksi aseiden tekemää vauriota parantava päivitys saattaa vähentää samalla Laran kestävyyttä. Hyvä ratkaisu, joka pakottaa miettimään valintojaan.

Mainitsinkin jo kenttien keskeltä löytyvät haasteet. Niistä päästäänkin pelikokemuksen toiseen kivijalkaan, puzzleihin. Silloin, kun pelissä ei taistella, joudutaan yleensä pähkäilemään ratkaisuja erilaisiin pulmiin. Ongelmissa hyödynnetään laajalti sekä ympäristöstä löytyviä esineitä että Laran taitoja. Sankaritar osaa normitemppujen lisäksi käyttää kiipeilyn apuna toimivaa vaijeria, hyppiä kohti korkeuksia seinille heittelemiään keihäitä pitkin ja asentaa ajastettuja räjähteitä.

Vastapainoksi tarjoillaan kattava valikoima pulmia. Valikoimasta löytyy niin lattiasta nousevia piikkejä, vipuja kuin kiipeilyäkin. Älypelejä vierastavien ei silti kannata pelästyä. Vaikeustaso nousee harvoin turhauttavaksi ja vaikeimmat ongelmat on kätketty erillisiin pulmahuoneisiin. Tosin nekin kannattaa ehdottomasti tahkota läpi, sillä suorituksesta palkitaan jälleen päivityksillä.

Kaksin aina haastavampaa

Jos on Guardian of Light sujuvaa ja viihdyttävää yksinkin, vasta kaksinpelissä teos puhkeaa kunnolla kukkaan. Kaveri voi liittyä seuraan samalla konsolilla vähän mainioiden legopelien tyyliin. Toinen pelaaja ohjastaa Laraa, kun taas toinen pääsee valon vartijan, Totecin rooliin. Osa taidoista on jaettu, esimerkiksi keihäiden heittely on nyt Totecin yksinoikeus. Uutena ominaisuutena mukana on Totecin kilpi, jota voidaan käyttää vihollisten ammusten torjumiseen tai vaikkapa alustana, jonka kautta ponnistamalla Lara yltää korkeammalle.

Alueet ovat pohjimmiltaan samoja kuin yksinpelissäkin, mutta niiden sisältämiä haasteita on viilattu yhteistyötä vaativiksi. Siinä, mistä ennen pääsi kulkemaan vain kiipeämällä saatetaan tarvita nyt molempien panosta, painona käytettävää lohkaretta on korvattava kaverina massalla ja kuilun ylittämiseen tarvitaankin molempien hahmojen erikoiskykyjä. Mukana on myös aivan kokonaan uusia pulmia.

Haasteet on jaettu niin, ettei kumpikaan pelaaja joudu statistin osaan. Molemmille riittää tekemistä ja tätä kautta saavutukset tuntuvat myös yhteisiltä. Pientä kilpailullisuutta on silti saatu mukaan, sillä pisteet ovat henkilökohtaisia. Ainoa valittamisen aihe liittyy kameraan, joka ei aina näytä kaikkea tarpeellista. Ongelmaan ei vain ole helppoa ratkaisua, kun kaksi pelaajaa vipeltää ruudulla kumpikin omalla suunnallaan.

Kaksinpeli onnistuisi verkossakin, vaan ei vielä. Jostain käsittämättömästä syystä verkkopohjainen yhteistyöpeli julkaistaan vasta samanaikaisesti PlayStation 3 ja PC -versioiden kanssa. Harmillinen puute.

Tämä jääkin pelin lähes ainoaksi heikoksi lenkiksi. Noin 15 euron hintainen teos singahtaa suoraan latauspelien kirkkaimpien helmien joukkoon. Sisältöä riittää yhdelläkin läpipeluukerralla lähemmäs kymmenen tunnin verran, haasteet ja tavoitteet vähintään tuplaavat tämän määrän ja erinomainen yhteistyöpelitila kruunaa kokonaisuuden. Kun tuotantoarvot ovat vielä välianimaatioita lukuun ottamatta täysihintaisen pelin tasolla, heilahtaa suosituspeukalo vääjäämättä. Lara Croftin seikkailut eivät ole olleet näin viihdyttäviä sitten aivan alkuperäisen Tomb Raiderin.

Tekijä: Crystal Dynamix
Julkaisija: Square Enix
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Tulossa: PC, PlayStation 3
Pelaajia: 1, 2 samalla koneella, kahden pelaajan verkkoyhteistyöpeli tulee myöhemmin
Pelin kotisivu: http://www.laracroftandtheguardianoflight.com
Juho Anttila