UUSIMMAT

Lara Croft and the Temple of Osiris (PC, PS4, Xbox One)

17.01.2015 14:00 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Crystal Dynamics
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: Windows Vista, 2.0 GHz tuplaydinprosessori, 4 Gt muistia, Radeon HD 6000 tai muu DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella ja internetissä)
Muuta: Ladattava peli, hinta 19,99 euroa
Pelin kotisivu: http://www.laracroft.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Muutaman vuoden takainen Lara Croft and the Guardian of Light yllätti iloisesti. Isometrinen co-op-peli tarjoili kivaa toimintaa ja kinkkisiä puzzleja kahdelle pelaajalle. Square Enix ei jättänyt hommaa tähän, vaan palaa samalle kaivolle uudelleen.

Pelaajien määrää on nostettu, puitteita vähän tuunailtu ja tapahtumapaikka siirretty Egyptiin… Mutta hymyni on vaisumpi kuin viimeksi.

Lara Croft and the Guardian of Light oli todellakin iloinen yllätys. Monikaan tuskin odotti isometriseltä latauspeliltä paljon mitään, sillä ennakkoon se haiskahti helpolta rahastukselta. Kyllä sitten hymy oli herkässä, kun peli tarjoili varsinkin kaverin kanssa pelattuna oikein rattoisaa ja kivaa puzzleilua, räiskintää ja toimintaa.

Lara Croft and the Temple of Osiris nojaa miltei samaan kaavaan. Tarjolla on yhä isometristä toimintaa ja puzzleilua, mutta nyt maksimissaan neljälle pelaajalle. Jotain on kuitenkin mennyt projektissa mönkään, sillä Temple of Osiris on aika ongelmallinen tapaus.

Egyptin mysteerit

Lara Croft kumppaneineen on taas vauhdissa. Vuosisatojen ajan sinetöitynä ollut Osiris-jumalan hauta väännetään väkisin auki, mutta sisältä ei löydykään aarteita vaan tietenkin muinainen kirous. Set, Osiriksen muinainen kilpakumppani ja murhaaja, vapautuu omasta vankilastaan ja pistää välittömästi ranttaliksi. Ainoa toivo olisi lyödä hynttyyt yhteen epätoivoisten liittolaisten kanssa: Lara, kilpaileva arkeologi Carter Bell ja Osiriksen haudasta vapautuneet egyptiläisjumalat Isis ja Horus lähtevät yhteistuumin taistoon Setiä vastaan.

Jos tarina kuulostaa halluiselta, siitä ei kannata pahemmin piitata, sillä se ei pelin alkuintroa lukuun ottamatta juuri kuvioissa vaikuta. Tarkoituksena olisi kompata läpi pino hautoja ja etsiä niistä Osiris-jumalan palaset, jotta tämä voi nousta kuolleista pistämään Setiä pataan ja pelastaa päivän.

Käytännössä tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että yhdestä neljään pelaajaa juoksee läpi toinen toistaan ihmeellisempiä hautaholveja. Osa niistä on pakollisia ja suoraan tarinaan liittyviä, toiset taas erilaisia bonushautoja, joiden läpäisystä palkitaan lootilla ja muilla aarteilla.

Egyptin maassa kaikki ei ole niin vapaata kuin voisi toivoa, esimerkiksi hahmovalinta. Yksinäisen soturin on pakko olla Lara. Kaksinpelissä toisen pelaajan taas täytyy olla joko Isis tai Horus. Vasta kun mukana on kolme tai useampia pelaajia, myös kilpa-arkeologi Carter Bell saadaan mukaan seikkailuun. Osittain kyse on ollut ehkä siitä, että arkeologeilla ja jumalilla on omat kikkansa ja lelunsa: Lara osaa esimerkiksi tehdä köysisiltoja itsensä ja seinillä olevien renkaiden väliin, jumalat taas ympäröidä itsensä voimakentällä, jonka päälle muut pelaajat voivat hyppiä korkeampia paikkoja tavoitellessaan.

Hauskana oivalluksena peli ja sen puzzlet skaalautuvat sen mukaan, montako pelaajaa mukana on. Niinpä yksinäisen ei tarvitse keksiä ihmeen hax-ratkaisuja kahdelle tai useammalle pelaajalle tarkoitettuihin puzzleihin.

Seikkailun edetessä pelaajat löytävät rajallisilla ammuksilla varustettuja bonusaseita ja keräävät hirmu määrät loottia ja aarteita. Hahmot voivat varustaa erilaisia sormuksia ja kaulakoruja, jotka buffaavat ominaisuuksia yksinkertaisten vaihtokauppojen avulla: tämä sormus nostaa vahinkoa, mutta laskee pommien sädettä. Tämä taas saa pelaajan imemään kestoa vihollisiltaan, mutta toimii vain yöllä.

Käytössä on myös kaulakorujen kautta avattavia bonusefektejä, joita ladataan tappamalla vihollisia ja keräämällä aarteita. Kun mittari on täynnä, ammukset vaikka syttyvät palamaan, hakeutuvat vihollisiin tai tekevät jotain muuta erikoista. Efekti kuitenkin sammuu ensimmäisestä itseen tulleesta osumasta, mikä on joskus yllättävänkin turhauttavaa. The Temple of Osiris kun ei ole aina se luotettavin pelikaveri.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Vaikeuksien kautta … vaikeuksiin?

The Temple of Osiris ei ole peli sieltä helpoimmasta päästä. Valitettavasti usein ongelmana ei ole se, etteivät pelaajat keksisi, mitä tehdä. Ehei. Se on aika helppo järkeillä, sillä puzzlevalikoima on lopulta aika pieni. Kiipeillään, seistään painolaattojen päällä, väännetään kampia ja työnnellään juttuja. Näin sitten pitäisi availla ovia, nostella ja laskea siltoja ja niin edelleen.

Ongelmat tulevat siitä, että useissa ongelmissa on aikaraja, tiukka sellainen. Kontrollit taas ovat aika kiikkerät, joten tarkat hypyt, työntämiset ja muut operaatiot ovat välillä hieman haastavia. Testiin osunut PlayStation 4 –versio kärsii myös teknisistä ongelmista, sillä ruudunpäivitysnopeus on usein todella alhainen. Pelin nykiessä ja hyppiessä eteenpäin tarkat ohjausliikkeet ja ajoitukset muuttuvat vaikeiksi, mikä johtaa kuolemiin ja turhautumiseen.

Töksähtelevä ruudunpäivitysnopeus ihmetytti testiryhmää, sillä The Temple of Osiris ei ole peli sieltä näyttävimmästä päästä. Grafiikat ovat yksinkertaiset ja esimerkiksi valoefektit näyttävät toisinaan niin rujoilta, että on kuin jotain PlayStation 2 –ajan peliä katselisi. Vai onkohan kyseessä bugi, joka oikeasti välillä sammuttaa varjot ja muut efektit? Oli miten oli, tekniikassa riittäisi parannettavaa.

Tämä on harmi, sillä vaikka Lara Croft and the Temple of Osiris ei olekaan mikään innovaation multihuipentuma, siinä on aineksia hauskaan peliin. Ja sitä se välillä onkin. Kun pelaajat pääsevät tekemään yhteistyötä ja volyymi nousee olkkarissa kaikkien huudellessa ohjeita toisilleen, peli loistaa. Se on toki todettava, että peli on lyhyt. Testiryhmämme pyyhälsi sen läpi iltapäivässä, mikä olisi 20 euron ostokselta vähän vähän.

Tekniset töksähtelyt ja suoranaiset bugit lannistavat sen terävimmän kärjen. Oli siinäkin ihmettelemistä, kun yksi pelin pomoista ei vain tuntunut kuolevan millään, vaan se viimeinen pikseli kestoa kesti minuuttikaupalla. Olimmeko missanneet jonkin kikan? Koetimme kaikenlaisia ihmeen pommiviritelmiä ja kombinaatioita, mutta pomo ei kuollut. Sitten kävi ilmi, että pomo oli vain bugannut kuolemansa hetkellä ja uusintayrityksellä elukka kaatui hetkessä.

Mitä sitten jää käteen? Hyvin ristiriitainen toimintaseikkailu, joka paremmalla tekniikalla ja viimeistelyllä olisi voinut olla hyväkin peli. Nyt se tuntuu pettymykseltä. Palasin pelaamaan Guardian of Lightia, joka tuntui kaikin puolin sujuvammalta ja kivemmalta kokemukselta. Puzzlet olivat oivaltavampia, hahmojen välinen synergia vahvempi ja meno parempaa. Tekniset töksähtelyt ja ongelmat ovat Temple of Osiriksen suurin ongelma, mutta vaikka ne korjattaisiin, kyseessä taitaisi silti olla keskinkertainen pelikokemus. Niiden kanssa… Voi voi.

 

Jos on Guardian of Light sujuvaa ja viihdyttävää yksinkin, vasta kaksinpelissä teos puhkeaa kunnolla kukkaan. Kaveri voi liittyä seuraan samalla konsolilla vähän mainioiden legopelien tyyliin. Toinen pelaaja ohjastaa Laraa, kun taas toinen pääsee valon vartijan, Totecin rooliin. Osa taidoista on jaettu, esimerkiksi keihäiden heittely on nyt Totecin yksinoikeus. Uutena ominaisuutena mukana on Totecin kilpi, jota voidaan käyttää vihollisten ammusten torjumiseen tai vaikkapa alustana, jonka kautta ponnistamalla Lara yltää korkeammalle.

Lara Croft and the Guardian of Light (Xbox 360)

 

Lisää aiheesta

Tomb Raider (PC, PS3, Xbox 360)

Tomb Raider 4: The Last Revelation (PC, PSX)

Tomb Raider Anniversary (PC, PS2, PSP, Wii, 360)

Tomb Raider Definitive Edition (PS4, Xbox One)

Tomb Raider Trilogy (PS3)

Tomb Raider: Anniversary (PS2)