Left 4 Dead (PC)
Oli sitten naavapartainen kauhuelokuvien ystävä tai kirkuva, hyperaktiivinen Internet-ääliö, voimme kaikki olla samaa mieltä siitä, että zombit rokkaavat. Varsinkin Dawn of the Dead, joka on – kuten kaikki fiksut tietävät – länsimaisen sivistyksen huipennus.
Mikä onkaan siis hienompaa kuin päästä itse pelaamaan ihmiskunnan viimeisten selviytyjien saappaisiin, taistelemaan loputonta elävien kuolleiden armeijaa vastaan epätoivoisella pakomatkalla kohti turvaa? Ei paljon mikään.
Left 4 Dead on monellakin tavalla Dawn of the Dead: The Official Game. Pelin päähenkilöinä nähdään kvartetti epätodennäköisiä selvityjiä, kuin suoraan genren klassikkoelokuvista repäistynä. Löytyy vanha armeijaveteraani, karski prätkämies, vahva ja päättäväinen nainen sekä se jokaisen kauhuleffan pakollinen musta mies, joka tosin tällä kertaa lounaaksi joutumisen sijaan pääsee kurittamaan kalmoja kaveriensa ohella. Tasa-arvo kunniaan!
Selviytyjä-ehdokkaidemme ja selviytymisen välissä seisoo enemmän tai vähemmän kasvoton lauma eläviä kuolleita, joista löytyy myös se Left 4 Deadin todella hieno mestarioivallus. Korpsit voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ruokapyramidissa ihmisten yläpuolella on Lauma, kasvoton ja geneerinen elävien kuolleiden massa, joka velloo yllättäen nurkista selviytyjien niskaan.
Näiden yläpuolella taas on lauma erikoiszombeja, jotka pystyvät käyttämään aivojaan – mutta haluavat silti syödä sinunkin aivosi – ja erikoiskykyjään pelaajien turmioksi. Nyt tulee se mestari-idea: näitä erikoiszombeja ohjaavat toiset ihmispelaajat.
Vain ihmisille
Tämän oivalluksen ansiosta Left 4 Dead – siis silloin kun sitä pelataan oikein, eikä vain neljän tai harvemman ihmispelaajan pelinä tekoälyä vastaan – onkin yllättäen yhdistelmä tarinavetoista räiskintäpeliä ja klasissta head to head –nettiräiskintää.
Pelattavana on neljä kampanjaa, joista jokainen on jaettu lisäksi viiteen alitehtävään. Nämä ovat tyypillistä zombi-elokuvien mättöä. Eräässä pitää vaikkapa taistella tiensä pilvenpiirtäjän katolta läheisen sairaalan katolle, josta helikopteri poimii eloonjääneet kyytiin. Väliin mahtuu metrotunnelia ja viemäriä kaikkine kauhuleffojen vaatimine lisukkeineen.
Selviytyjien tavoitteena on päästä maaliin, tai pienemmiksi palasiksi pilkottuna etappien välissä odottaviin turvahuoneisiin. Tavoitteessaan heidän pitää luottaa paitsi Smith & Wessonin koko katalogiin, myös toisiinsa. Left 4 Dead on nimittäin räiskintäpeleistä jaloimpia, puhdas co-op-peli. Tämä kannattaa myös takoa vaikka väkisin kaaliinsa, joten toistetaan: Left 4 Dead on puhdas co-op-peli.
Mikään ei ole niin varma tapa saada itsensä – ja tätä kautta myös pian tiiminsä – korviaan myöteen kuseen kuin lähteä sooloilemaan yksinään omille teilleen. Tästä pitää zombien ohella huolen Ohjaajana tunnettu tekoäly, joka rytmittää pelin hyperaktiiviset toimintakohtaukset ja tasausvaiheet hyvin ja järjestää pelaajille ikävyyksiä juuri silloin kuin niitä vähiten kaipaisi.
Ohjaaja pitää huolen siitä, että jokainen pelikerta sisältää omat yllätyksensä, eikä ikinä voi tuudittautua sen varaan, että kentät on pelattu aiemminkin ja niiden salaisuudet ovat jo tiedossa. Tätä kautta peli saa reilusti lisäpeliarvoa, jota se vähäisen kenttävalikoimansa takia kaipaakin.
Pahisten riveissä
Yksinään sooloilevat wannabe-Rambot ovat zombi-pelaajien suosikkeja. Lähtökohtaisesti zombeilla on käytössään kolme erikoishahmoa, joiden saappaisiin peli spawnailee heitä oman logiikkansa mukaan. Kullakin kolmesta erikoiszombista on omat kykynsä, joita yhdistämällä pelaajia voi häiritä, vetää pois ryhmämuodostelmasta ja merkata tekoälyn zombi-lauman ykkösmaalitauluksi.
Zombi-pelaajat saavat vaikuttaa spawnipaikkaansa ja –aikaansa, pyrkien näin valitsemaan parhaan väijytyspaikan pelaajien päänmenoksi. Ihmispelaajien tavoin myös heidän menestyksensä avain on tiukka tiimipeli. Kaikkien pitää käyttää taitojaan oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, jotta yksi pelaajista saadaan pois muonavahvuudesta.
Mukaan mahtuu myös pari todella erikoista zombia, joita peli spawnailee ennaltamääritellyltä vaikuttavissa kohdissa ja kenttien lopputaisteluissa. Tällöin satunnainen zombi-pelaaja voi vaikkapa syntyä panssarivaunun kokoisen ja kivenlohkareita heittelevän Tankin saappaisiin.
Mukana on huisin nerokkaita ideoita. Lähtökohtaisesti pelaajat näkevät toisensa seinien läpi, pystyen näin pysymään paremmin yhdessä. Zombit näkevät pelaajat jos nämä lähtevät juoksemaan, puhuvat keskenään tai räiskivät aseillaan.
Tunnelma on käsinkosketeltavan jännittävä. Hienosti suunnitellut kentät, erinomainen äänimaailma ja Ohjaajan oikut pitävät huolen siitä, että peli tuntuu jatkuvasti hermoja kutkuttavalta kissa ja hiiri –leikiltä. Tiukka tiimityön vaatimus tarkoittaa sitä, että geneeristen Internet-pellejen kanssa peliä ei oikeastaan edes pysty pelaamaan, mutta hyvässä kaveriporukassa peli on huikea kokemus.
Yksinäisten iloksi Left 4 Deadia pystyy toki pelaamaan myös yksin, mutta tällöin vain ihmisten riveissä. Tekoäly toimii, mutta kommunikaatiostaan ja fiksuudestaan huolimatta tekoälyn kaverit eivät vain pärjää aidon ihmisen seuralle ja nerokkaille oivalluksille.
Mainio, mutta…
Left 4 Dead on mainio moninpeli ja voi olla vielä jonain päivänä jopa erinomainen peli. Sitä se ei kuitenkaan ole vielä, kahdesta syystä. Näistä ensimmäinen on vähäinen sisältö. Vaikka asiaa tarkastelisi miten, peli tarvitsee lisää kenttiä. Näitä on onneksi myös tulossa, kiitos innokkaiden fanien ja heidän tekeleidensä. Esimerkiksi Dawn of the Dead –elokuvan ostari on kohta pelattavissa myös Left 4 Dead –kenttänä, mikä tekee pelistä heti metrin verran huisimman kokemuksen.
Se toinen ongelma kaipaakin sitten jo Valven väliintuloa. Peli on nimittäin tällä hetkellä kauniisti sanottuna pois tasapainosta. Zombina pelaaminen on turhauttavaa, koska ihmiset ovat niin ylivertaisia. Osa tästä on puhtaasti pelisuunnittelua: ihmiset ovat pelin sankarit ja heidän tappamisekseen pitääkin tehdä työtä. Tämä on vielä ihan okei. Vähemmän okei taas on se, että ihmiset pystyvät selviytymään miltei mistä tahansa loputtomasti vain pitämällä hiirensä melee-nappia pohjassa.
Okei ei ole myöskään se, että Valve on yrittänyt tasapainottaa zombien erikoiskykyjä ihmisystävällisemmiksi. Tekoälyn ohjaaman Smokerin pitkä hirttokieli esimerkiksi tekee pelaajaan vahinkoa heti saatuaan tämän silmukkaan, kun taas ihmisohjauksessa kieli on auttamattoman hidas eikä edes juuri vahingoita uhriaan.
Kaiken tämän tuloksena on peli, jossa zombina pelaaminen on turhauttavaa, varsinkin jos sattuu saamaan tiimikaverikseen jonkun speden, jonka mielestä parasta viihdettä on tehdä loputtomasti itsemurhia tai tapattaa ehdoin tahdoin kavereitaan. Internet-idiooteille Valvekaan ei toki mahda mitään, mutta näin tiimipainoitteisessa pelissä efekti on huomioitava.
Valven tuntien tasapainotusta ja päivitystä on kuitenkin tiedossa, sillä tiimi pitää huolen peleistään. Jo siihenkin asti puolet Left 4 Deadista on huikeaa pelattavaa. Neljän ihmisen kesken pelattuna selviytyjillä tahkoaminen on niin tunnelmallista, jännittävää ja viihdyttävää, että se kuuluu vuoden räiskintäkokemusten kirkkaimpaan kastiin. Paremmalla tasapainotuksella samaa voisi sanoa koko pelistä, mutta nytkin se on jo erittäin viihdyttävä teos.
Tekijä: Valve
Julkaisija: Valve/EA
Testattu: Windows Vista, Intel Core2Duo E6600, Radeon HD4870, 4 Gt keskusmuistia
Saatavilla: 360, PC
Laitevaatimukset: 3,0 GHz prosessori, 1 Gt keskusmuistia, 128 Mt DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-8 (Internet, LAN)
Pelin kotisivu: http://www.l4d.com
Lue myös
Guitar Hero: World Tour (PS2, PS3, Wii, 360)
Ubisoft vahvisti Assassin’s Creed 2:n
