UUSIMMAT

Legend of Zelda: Skyward Sword -ennakko (Wii)

30.10.2011 15:00 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: Nintendo EAD
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii
Tulossa: Wii (08.11.2011)
Pelin kotisivu: http://zelda.com/skywardsword/
Testaaja: Tero Lehtiniemi

Tämän sukupolven konsolikisassa alun perin johtajan paikkaa pitäneellä Nintendolla ei mene nyt ihan yhtä loistokkaasti. Wii-pöytäkonsolin liikkeentunnistus on menettänyt hohtoaan kilpailijoiden vastaavien tuotteiden ilmestyttyä, ja laadukkaat pelitkin ovat olleet ani harvassa. Myös keväällä ilmestynyt uusi käsikonsoli 3DS on kärsinyt kunnollisten pelien puutteesta, vaikkei laitteessa itsessään vikaa olekaan.

Kävimme Nintendon maahantuoja Amolla testaamassa Nintendon loppuvuoden ja ensivuoden alun uutuuksia, ja raportoinnin ensimmäisessä osassa tutustumme legendaarisen Zelda-sarjan seuraavaan osaan.

Marraskuun 18. päivä ilmestyvästä The Legend of Zelda: Skywars Swordista oli tilaisuudessa esillä pelin tuorein demo, joka esitteli pelin kolmea eri osa-aluetta: linnulla lentelyä, luolastojen koluamista ja pomotaistelua.

Näistä kolmesta osa-alueesta ehkä heikoimmin suoriutui lintulentely. Jonkinasteiseksi taivaiden Eponaksi suunniteltu matkustusmuoto esiteltiin pelin alkumetreille sijoittuvan kisan avulla, jossa yritettiin jahdata taivaalla lentävää pienempää lintua. Ongelmaksi muodostuivat yllättäen Wiin liikkeentunnistuskontrollit: sohvalla pyöriminen ja heiluminen tuntui todella epäluontevalta, eikä laskusyöksyn siirtyminen A-nappulan avulla sopinut hermoradoilleni laisinkaan.

Nykyään Wii-peleissä kovin suosittu Classic-ohjauskaan ei tule kyseeseen, sillä WiiMotionPlus-avusteinen miekkailu on olennainen osa peliä. Ja pakko sanoa että sekä pomotaistelun että luolastotutkiskelun aikana järjestelmä oli oikeasti vaikuttava.

Peli siirtää Wiimoten heiluttelun suoraan Linkin miekan kontrolleille, jolloin käden liikkeet huomaa millintarkasti ruudulta. Esimerkiksi tehokas sarjan nimikkomiekkahyökkäys Skyward Sword aktivoidaan ei-niin kovin yllättävästi kohottamalla wiimote kohtisuoraan ylös, josta seuraa miniatyyrinen He-Manin ”For the Power of Greyskull” -tyylinen efekti

Perinteisiä vihollisia vastaan taistellessakin pelissä on uskomattoman hauskoja yksityiskohtia. Luurangot hajoilevat palasiksi pommien voimasta, goblinit juoksevat räjähteitä jopa karkuun ja lyöntien suunnalla tuntuu olevan jopa osumakohtiin erilainen vaikutus.

Viimeistään pomotaistelu mystistä demonikuningasta vastaan todistaa että Skyward Swordin miekkailu ei ole pelkkää heiluttelua: pomo ennakoi pelaajan liikkeet todella tehokkaasti, ja tämä on yllätettävä äkkinäisillä hyökkäyksen muuttamisella.

Liaaneissa heiluin

Zelda-sarjan klassisia elementtejä ovat aina olleet tietyt, toistuvat henkilöt ja elementit, viehättävät maailmat ja ylämaailman tutkiminen yhdistettynä puzzlejen ja suurten pomohirviöiden täyttämien luolastojen läpäisyyn. Varsinaisesta maailman tutkimisesta demo ei antanut esimakua, mutta pelin tarinan oikeasti ensimmäinen luolasto Skyview Temple vakuutti.

Ensisilmäyksellä varsin perinteiseltä Zeldan alkupään luolastolta vaikuttava paikka piti sisällään varsin vakuuttavan määrän erilaisia piilotettuja salaisuuksia, joilla perinteisesti aikaa vievistä tehtävistä selvisi apuvälineitä käyttämällä huomattavasti nopeammin.

Vaikka suurin osa apuvälineistä olikin sarjan jo tavaramerkiksi muodostuneita pommeja ja vastaavia, uusista tuttavuuksista erityisen mielenkiintoinen oli kauko-ohjattava koppakuoriainen. Tällä lentävällä apulaisella Link pystyy kulkemaan uusiin paikkoihin liiankorkealla olevista tai liian pienistä aukoista, joskin otuksen toimintamahdollisuudet eivät ole ihan yhtä monipuoliset kuin hiippalakillamme. Skyview Temple itsessään ei vielä tarjonnut kovinkaan paljon mahdollisuuksia tämän käytölle, mutta idea on joka tapauksessa lupaava.

Ehkä vaikeimmaksi Skyward Swordin osa-alueeksi osoittautuivat kuitenkin liaanit. Näissä heiluminen ja niiden oikeaan suuntaan kääntäminen oli Wiimotella yllättävän hasardia puuhaa, joskin pelille ominaisesti yksittäinen kuiluun putoaminen siirtää pelaajaa taaksepäin alle kolmenkymmenen sekunnin pelaamisen verran.

Kokonaisuutena Skyward Sword vaikuttaa taattua Zelda-laatua huokuvalta paketilta, joka tarjoaa sarjan mittapuulla vieläpä varsin reilusti pelattavaa. Pelkälle tarinatilalle nimittäin luvataan pituutta jopa 60 tuntia, sivupuuhat tähän sitten vielä päälle.

Hiukan jännittävästi pelin suurimmaksi alkupään ongelmiksi muodostuivat Wii-kontrollit, jotka tosin varsinaisessa miekkailussa olivat todella vaikuttavat ja juuri sitä, mihin tällaisia kontrolleja pitäisi käyttää. Lintulentelyissä ja tasoloikkakohtauksissa taas tuntui välillä siltä, että touhussa ollaan sorruttu alkuaikojen vauhtisokeuteen ja väännetty liikekontrolleja paikkoihin joihin ne eivät ollenkaan sovi. Voi toki olla, että pitkä Wiimote-absolutismi vain teki allekirjoittaneelle niin sanotusti tenät.

Oli miten oli, itkun aiheista huolimatta Skyward Sword on alkusyksystä julkaistun Xenoblade Chroniclesin ohella juuri niitä pelejä, mitä seikkailunälkäiset Wii-pelaajat ja laite itse tarvitsevat. Odotamme lopullista versiota suurella mielenkiinnolla.

Zelda-faneja varmasti vakuuttaa vielä se, että eräs samassa tilaisuudessa paikalla ollut, allekirjoittanutta astetta kovempi Zelda-fani vietti noin vartin aikarajoittimen sisältäneen demon parissa ehkä kuutisen tuntia ja suostui poistumaan vasta kun kamat käärittiin kasaan. Jotain on vissiin tehty oikein.

 

Lisää aiheesta

Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D (3DS)

Legend of Zelda: Spirit Tracks (DS)

Link’s Crossbow Training (Wii)

The Legend of Zelda: Twilight Princess (GC, Wii)

Lue myös

Batman Arkham City (PC, PS3, Xbox 360)

Deus Ex: Human Revolution Missing Link DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Ferrari: The Race Experience (Wii)

Harvest Moon: Animal Parade (Wii)

Need for Speed The Run -ennakko (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Pro Evolution Soccer 2012 (PC, PS3, Xbox 360)

The Cursed Crusade (PC, PS3, Xbox 360)

Uncharted 3: Drake’s Deception (PS3)