UUSIMMAT

Legend of Zelda: Twilight Princess (GC, Wii)

12.01.2007 17:30 | Petteri Kaakinen

Ehkä kaikkien aikojen odotetuin GameCube-peli on vihdoin julkaistu, mutta ei vain alun perin tarkoitetulle pelikoneelle. Lukuisten viivästysten jälkeen ilmeni, että Twilight Princess julkaistaisiin myös Nintendon uudelle Wii-konsolille. Monet innostuivat, toiset suhtautuivat epäilevämmin uudenlaiseen ohjaustyyliin. Vaikka Zeldan kaavaa ei lopulta käännetäkään päälaelleen, Twilight Princessin kaikki osa-alueet huokuvat laatua.

Uusin legenda lähtee käyntiin hitaasti. Karjapaimenen hommia hoitava jo lähes aikuinen Link asuu pienessä maalaiskylässä ja auttelee työnsä lomassa kylän asukkeja arkipäivän askareissa. Eräänä päivänä hänelle annetaan tehtäväksi toimittaa sepän valmistama miekka Hyrulen linnaan. Ennen Linkin lähtöä örkit hyökkäävät kylään ja kidnappaavat lapset.

Sankarimme on alkuun täysin avuton hyökkääjiä vastaan ja kuin se ei riittäisi, Link kohtaa myös toisen vaaran. Link joutuu mystiseen Hyrulen ylle levittäytyvään hämärän valtakuntaan, jossa hän muuttuu sudeksi ja joutuu pian vankeuteen. Tässä vaiheessa estradille astuu toinen tärkeä uusi hahmo Midna, joka vapauttaa Linkin ja pyytää vastapalvelukseksi apua omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Linkin ja Midnan kohtaamisesta alkaa matka Hyrulen pelastamiseksi levittäytyvältä pahalta. Siinä samalla maailma ja sen ihmiset on palautettava entiselleen. Twilight Princessin tarina on kerrottu erittäin hyvin. Oudon kaksikon matkasta ei puutu juonenkäänteitä tai mielenkiintoisia hahmoja. Hämärän Prinsessa onkin tarinallisesti vahvin ja samalla myös juonivetoisin Zelda koko sarjan historiassa. Samalla peliin on tullut tietynlaista lineaarisuutta, mitä aikaisemmissa peleissä ei ollut. Tarinavetoisempi Zelda on kuitenkin tervetullut lisä sarjaan ja suuntauksen toivoisi jatkuvan tulevaisuudessakin.

Tuttua kaavaa noudattaen

Zeldan tunnistaa edelleen Zeldaksi. Pelaaja vierailee lukuisissa luolastoissa, etsii salaisuuksia ja suorittaa erilaisia sivutehtäviä. Jokaisesta luolastosta löytyy erikoinen esine, joka mahdollistaa uusiin paikkoihin pääsemisen. Luolaston lopussa taistellaan eeppisiä pomovastuksia vastaan.

Jos Twilight Princessiä täytyy jostain kritisoida, niin se on pelin helppous. Normaalit viholliset tarjoavat hädin tuskin haastetta edes pelin loppupuolella, luolastot ovat suhteellisen helppoja ja lukuisat jättimäiset loppuvastuksetkin kaatuvat nopeimmillaan parissa minuutissa, jos tietää mitä tekee.

Helppoudestaan huolimatta temppeleiden ongelmien ratkominen ja taisteleminen on aina nautittavaa, eikä tylsistymisestä joudu kärsimään hitaan alun jälkeen. Jos pelin vain juoksee läpi, voi odottaa seikkailun kestävän hieman alle 40 tuntia. Kestoa saa kasvatettua nopeasti eksymällä pelin lukuisille sivupoluille. Pelkästään kalastus on niin hauskaa puuhaa, että sitä voi harrastaa useita tunteja kerrallaan.

 

Huido, tähtää ja ongi

Suurin muutos on tietysti tapa, jolla Linkin tekoja ohjaillaan. Ohjainta heiluttamalla Linkin saa tekemään yksinkertaisia iskusarjoja. Pelin edetessä opitaan uusia melko brutaalejakin erikoisliikkeitä, joiden suorittamiseen käytetään myös tatti-lisuketta. Miekkaileminen saattaa tuntua aluksi oudolta, mutta siihen tottuu nopeasti ja alun liioitellut huitaisut vaihtuvat hienovaraisempaan ohjaimen heilutteluun. Liikesarjojen teon soisi joskus olevan hieman sujuvampaa, mutta miekkailu toimii pääsääntöisesti hyvin.

Myös tähtääminen hoidetaan ohjaimella. Kunhan ohjaukseen tottuu, lentäviä liskoja tipahtelee taivaalta vaivattomasti eikä kaukaisempiinkaan kohteisiin osumisessa ole ongelmia. Erittäin tarkasti toimivan osoittimen ainoa heikkous on siinä, että tähdätessä täytyy aina osoittaa ruutua tai ruudulle ilmestyy teksti, joka pyytää osoittamaan television ruutuun päin. Liikkeitä on siis pakko rajoittaa jonkin verran, ellei halua varoitustekstin häiritsevän.

Pelissä ratsastetaan myös hevosella ja liikutaan sutena. Zeldan kehitykseen käytetyn vaivan määrän huomaa molempien osuuksien toimivuudesta. Niiden pelaaminen ei ole normiseikkailemista vaikeampaa, vaikka suden erikoisuudeksi jääkin vain kyky nähdä ja haistaa asioita, joita Link ei muuten voisi havaita. Hevosella ja sutena liikkuu myöhemmin täysin vapaaehtoisestikin.

Hei, se ääntelee

Uusin Zelda on kaunista katseltavaa, vaikka alkuperäisalustan jäljet huomaa joskus liiankin selvästi. Tekstuureissa olisi paikoitellen parantamisen varaa, eivätkä graafiset efektitkään ole välttämättä lähelläkään uusimpien PS3- ja Xbox 360 -pelien tasolla. Zeldalle tyypillinen omalaatuinen tyyli, tunnelmallinen valaistus ja silkka yksityiskohtien määrä saavat kuitenkin ihmeitä aikaan.

Kyläläisten talojen pöydät, hyllyt ja lattiat ovat täynnä persoonalista tavaraa. Linkin kulunut vihreä asuste, kolhiintunut kilpi ja tuulessa heiluva lakki herättävät nekin ihastusta. Graafinen taso vaihtelee silmiähivelevän kauniista yllättävän rumaan. Twilight Princessistä erottaa selvästi GameCube-juuret, eikä tekijöillä ole ollut riittävästi aikaa Wiin hienompien graafisten kikkojen hyödyntämiseen.

Wii-version erikoisuus eli ohjaimesta löytyvä kaiutin saattaa herättää ristiriitaisia ajatuksia. Sen äänenlaatu ei ole sieltä parhaimmasta päästä, mutta se onnistuu tehtävästään tunnelmanluojana niin hyvin, että se häiritsee pidemmän päälle varmaankin vain pahimpien audiofiilien pelikokemusta.

Twilight Princessin tarinaa seuratessa tulee pakosta mietittyä, miltä peli olisi tuntunut ääninäyttelyn kera. Presentaatio on jo niin lähellä nykyisten roolipelien tasoa, että varsinkin hienoimmissa välipätkissä kaipaisi muutakin kuin vain älähtelyä ja Midnan höpinää siansaksaksi. Nythän kaikki informaatio välittyy tekstilaatikoista. Tämä on kuitenkin puute, jonka kanssa Zelda-fanit ovat oppineet elämään, eivätkä kaikki edes kaipaa ääninäyttelyä.

Ei aivan vallankumous

Twilight Princess ei ole aivan sellainen irtoaminen vanhasta kuin Eiji Aonuman ja Shigeru Miyamoton haastatteluista olisi voinut päätellä. Tällaisenaan se on vanhaa kaavaa noudattava tyypillinen Zelda, mutta huippuunsa hiottuna. Twilight Princess on hyvä valinta niin GameCubelle kuin Wiillekin. Se ei hyödynnä läheskään kaikkea Wiin potentiaalista, mutta se on kokonaisuutena erittäin hiottu ja erinomainen kokemus.

Muutokset ohjaustavassa tekevät Wii-versiosta ehkä piirun verran paremman kokemuksen, mutta se riippuu hyvin pitkälti omista mieltymyksistä. GameCuben Zeldaa ohjataan samalla tavalla kuin 3d Zeldoja aina ennenkin, eikä sen ohjattavuudesta löydy edelleenkään hirveästi moitittavaa.

Vaikka kaikista suurimmat muutokset legendaan antavat vielä odottaa itseään, ovat Nintendon gurut ylittäneet itsensä kehittämällä Hyrulen historian monipuolisimman ja laajimman seikkailun.

 

Tekijä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii
Saatavilla: GameCube, Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.zelda.com/universe/game/twilightprincess/

Keskustelu

Vedin itse pelin läpi Gamecubena 30:ssa tunnissa ja on todella mahtava peli ja haastavampi ja parempi verrattuna Ocarina of Timee ja Marojas Maskiin, kun ne olivat mun entisiä pelejä (N64).

Tässä on paljon uusia asioita, mitä ei ole missää muualla zeldassa ollut :)… Kannattaa ostaa ja pelata !!!

Isot plussat…. erilaiset temppelit ja bossit ja aseet.

Maailman paras peli!!! Suosittelen kaikille Zelda-peleistä pitäville!
– Zeldafani 20 v sitten ja Twilightin jälkeen edelleenkin!

Aika Hyvä peli Mutta ei pääse eteen päin! :(
kuin kaveri pelaa Wiillä sittä
Anttakaa apua jos tiiätte mitä pitää tehä alussa niin lähetäkää mun sähköpostiin!
se on: [email protected]

Kiitos jos anatte apua!

Mun kaverilla on tää alkuperänen peli ja nyt se sano,et se osti uuden Zeldan,et onkohan se sit tää!? Mä en tajuu, miten on niin kivaa pelaa jotain tällästä,missä vaan tapetaan ja jotain tehtävii ratkastaan! Kaikilla on oma mielipide! =)

Haluaisin pelata sitä mutta olen pelannut mutta ei ole omana!

o

”… heikkous on siinä, että tähdätessä täytyy aina osoittaa ruutua tai ruudulle ilmestyy teksti, joka pyytää osoittamaan television ruutuun päin. Liikkeitä on siis pakko rajoittaa jonkin verran, ellei halua varoitustekstin häiritsevän.”

^ Tuota en oikein vaan ymmärrä. Yhden kerran itsellä tullu tuo teksti ja se oli silloin kun sai ensimmäistä kertaa koittaa tähtäystä. Sen jälkeen sitä tähtää ihan luonnollisesti kohti telkkaria.

Muropaketin uusimmat