Lego Marvel Super Heroes (3DS, DS, PC, PS3, PS4, PSV, Wii U, Xbox 360, Xbox One)

22.12.2013 18:29 Muropaketin toimitus

Tekijä: TT Games
Julkaisija: Warner Bros.
Testattu: Playstation 3
Saatavilla: 3DS, DS, PC, PlayStation 3, PlayStation 4, PlayStation Vita, Wii U, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://marvelsuperheroes.lego.com/fi-fi/
Arvostelija: Julius Jämsén

Viimeisen vuosikymmenen aikana markkinoille on ilmaantunut toistakymmentä Legoihin liittyvää peliä. Valtaosa näistä ovat olleet yllättävänkin tasalaatuisia ja viihdyttäviä palikkakäännöksiä tunnetuista elokuvasarjoista ja universumeista. Uusimpana julkaisuna kauppojen hyllyjä koristaa Lego Marvel Super Heroes, jossa maailmaa puolustaa kirjava joukko erinäköisiä sankareita.

Lego Marvel Super Heroesin tarina, joka pesee valkokankaalla nähdyillä kollegoillaan lattiaa laadullaan ja loputtomalla huumorillaan, tiivistää yhteen tarinankaareen kaikki Marvelin universumin tärkeimmät päämajat ja rakennukset. Varsinaista tarinatilaa ei kuitenkaan ole, vaan tehtäviä on ripoteltu ympäri avointa New Yorkin palikkakaupunkia. Pääjuoneen liittyviä, noin puolen tunnin mittaisia tehtäviä on viisitoista. Tapahtumia kuljetetaan eteenpäin välivideoilla, joiden ääninäyttelyn laadusta täytyykin antaa plussaa, vaikka eivät perheen pienimmät englanninkielisiä sanankäänteitä ehkä ymmärräkään.

Jos kaikki tämä kuulostaa vähältä, ei ole mitään syytä huolestua, sillä tarinan loputtua pelin etenemismittari ilmoittaa noin viittätoista prosenttia. Tekeminen ei siis keneltäkään varmasti lopu kesken. Lisäpuuhaa tarjoavat avattavat lisähahmot ja tutut kultaiset Lego-palikat, jotka yhdessä muodostavat yli neljäsataa kerättävää kohdetta.

Valitsen sinut Mystique

Kerääminen tapahtuu suorittamalla erilaisia minitehtäviä, joita riittää kilpa-ajoista pulmanratkontaan ja jättirobottien päihittämisestä kahvin hakemiseen. Supersankarien työtehtävät ovat siis melkoisen monimuotoisia. Kansalaisilta saadut tehtävät sisältävät usein omat välianimaationsa ja vastaan tulee varsin mielenkiintoisia Matti Meikäläisiä, jotka ymmärtävät pyyntöjensä naurettavuuden mutta pyytävät silti näitä kummallisia palveluksia.

Aivan oma lukunsa on Deadpoolin selostama sivukampanja, joka sisältää muun muassa siivoamista.

Näiden tehtävien lisäksi laaja ympäristö on pullollaan puuhasteltavaa, jota voi yleensä suorittaa vain tietyn kyvyn omaavalla hahmolla. Erilaisia kykyjä on kymmenkunta, mutta silti vain harva yli 150 hahmosta on pelkkä erilainen 3D-malli, vaan kykyjä sekoitellaan runsaasti. Esimerkiksi näkymättömyyden omaavia hahmoja on kourallinen, mutta missä yksi voi liikkua näkymättömänä vapaasti, loppuu toisen näkymättömyys hyppiessä. Tärkeintä pelin pulmissa onkin oikean hahmon oivaltaminen.

Sankarit ja roistot muistuttavat esikuviaan , eikä yksikään vaikuta valmiiseen muottiin pakotetulta. Siinä missä Tohtori Mustekalan lonkeroiden käyttäminen yllätti positiivisesti, tapahtuu räikein vääryys Herra Fantastisen kohdalla. Hän kun vääntyy vaivatta niin lentäväksi ruuvimeisseliksi kuin palosammuttimeksi.

Se palikka jalanpohjassa

Peli on lähes täydellinen, niin kovan luokan Marvel-fanille, kuin vain kesäisin elokuvateatterissa viihtyville. Siksi onkin harmillista että kontrollit kaipaisivat hiomista.

Kontrolleja suunniteltaessa on tehty joitain käsittämättömiä päätöksiä. Vai kuulostaako hyvältä idealta ahtaa yhdelle näppäimelle kolme toimintoa, samalla kun liipaisimet on jätetty lähes täysin huomiotta? Tällaiset nappien kaksois- tai kolmoismerkitykset aiheuttavat vain turhaa tuskastumista. Esimerkiksi hahmon vaihtaminen ja hahmokohtaiset muuntautumiset tapahtuvat – yleensä – samasta näppäimestä. Hahmovalikon saakin auki pahimmillaan vasta, kun Peter Parker on vaihtanut asuaan jo kolmesti.

Hahmojen muuten onnistuneet variaatiot näkyvät ikävästi hyppimisessä. On vaikea suorittaa tarkkaa hyppelykohtausta, kun uusi hahmo joko ei osaa ollenkaan tuplahyppyä tai sitten ampaiseekin rakettimoottoreilla suoraan päin vastakkaisen rakennuksen seinää. Tähän kuitenkin tottuu pian.

”Katso mitä minä löysin!”

Moninpeli löytyy perinteisen co-opin muodossa. Milloin tahansa voi samalla sohvalla istuva kanssapelaaja ottaa ohjaimen käteensä ja liittyä mukaan temmellykseen. Hyviä co-op –pelejä ei koskaan ole liikaa.

Juonitehtävissä kamera sekoilee allekirjoittaneen silmiin tarpeettomasti, mutta hiekkalaatikossa sekin rauhoittuu ja yhteispelimuoto pääsee oikeuksiinsa, joskin riippuu pelaajista kuinka ”yhteistä” pelaaminen on. Mitään ei nimittäin tarvitse tehdä yhdessä jollei halua. Tätä voi tietenkin pitää myös miinuksena, mutta varsinkin lasten kanssa on hauskaa, ettei vanhemman pelaajan hahmon tarvitse seurata vierestä, kun nuorempi hajottaa laserilla autoja. Lapsenvahtina peli toimii siis loistavasti!

Vanhemmat pelaajat nauttivat varmasti peliin ”piilotetuista” viittauksista ja samalla nuorempi polvi oppii tunnistamaan muitakin supersankareita kuin Hämähäkkimiehen. Lego Marvel Super Heroes onkin laadukasta viihdettä koko perheelle.