Lock-On: Gold (PC)

Jo vuodesta 1995 toiminut Eagle Dynamics on eräs lentosimulaattorimaailman todellisista työn sankareista. Venäläinen pelitalo on niitä harvoja maailman simulaattoripajoja, joka yhä jaksaa puurtaa tinkimättömällä linjallaan raskaiden, äärirealististen lentosimulaattorien parissa.

Lock-On on edelleen yksi merkittävimmistä modernin lentokaluston kuvaajista. Vain Falcon 4.0: Allied Force haastaa sen asemaa. Pelin kultapainos onkin mahtava annos lennettävää.

Eagle Dynamicsin vetäjän, Igor Tishinen, esikoispeli oli puolimuinainen Flanker-simulaattori, joka iski aikoinaan pelaajiin erittäin tehokkaasti. Grafiikkaa simussa ei ollut nimeksikään, mutta lentomallit ja avioniikka äimistyttivät. Nykyään mies urakoi itä- ja länsikoneita mallaavan Lock-Onin parissa.

Alkujaanhan Lock-On julkaistiin vuonna 2003 ja Gold-painoskin on viime vuoden heiniä. Jutun puute laskettiin kuitenkin suuremmaksi ongelmaksi kuin pelin ikä, joten kahvat eteen ja sauva taakse:

Mustalla merellä jylisee

Simulaattorin tapahtumat sijoittuvat Mustalle merelle hypoteettiseen konfliktiin. Ukraina, Venäjä, länsivallat ja alueen pienvaltiot ovat nousseet aseisiin ja lopulta alueella ovat vastakkain NATOn ja vanhan itäblokin joukot.

Koska tapahtumat sijoittuvat nykypäivään on molempien osapuolten käytössä kaikkein moderneinta kalustoa Venäjän lentotukialuksia ja tukialushävittäjiä myöten. Koska simulaattori tarjoaa lennettäväksi sekä itäistä että läntistä lentokalustoa, rynnäkkökoneita ja hävittäjiä, on lautasella erittäin houkutteleva kokonaisvaltainen simulaattoripaketti.

Lock-On ei ole kevytsimulaattori, vaikka siinä onkin kaikkiaan kahdeksan erilaista lennettävää konetta. Jokaisella koneella on yksilölliset ohjaamonsa, lentomallinsa ja järjestelmänsä. Erot ovat erittäin tuntuvat. Esimerkiksi A-10- ja Su-25-koneilla lentämisellä ei ole paljoakaan yhteistä.

Ilmassa, maassa ja merellä

Tapahtumat ovat monipuoliset ja taisteluja käydään maassa, merellä ja ilmassa. Alueella seilaa laivastoyksiköitä ja venäläisten lentotukialus, jonka hyppyri tulee pelaajallekin tutuksi. Rynnäkkökoneet A-10 ja Su-25 tekevät työtään vihollisen maavoimien tai laivaston kimpussa, hävittäjäkoneet käyvät omaa sotaansa korkeammalla.

Lock-Onin ilmeikkyys on vaikuttavaa. Simulaatio onnistuu luomaan pelin mittakaavassa riittävän uskottavan ja monipuolisen maailman, vaikka maasto onkin melko ilmeetöntä. Maakalusto ja ei-lennettävät lentokoneet ovat asultaan kohtalaisia, mutta niitä harvoin näkee aivan vierestä. Tunnelmaltaan lentäminen on uskottavaa, etenkin matalalla. Vauhdin tuntu on todellinen ja taistelujen riehuessa esimerkiksi urbaanialueilla voi pelaaja väistellä rynnäkkökoneellaan tehtaiden savupiippuja.

Ohjaajan työympäristö on todella tarkkaa työtä. Jokaisen ohjaamon jokainen nippeli toimii esikuvansa mukaisesti. Iästään riippuen koneissa on vaihteleva määrä digitaalisia ja analogisia mittareita, joiden lukemisessa riittää työtä. Aseiden maalihaku ja lukitseminen on simulaattorimaailmankin mittapuilla työlästä, vaikka tätä voi helpottaa käyttämällä yksinkertaistettua tutkaa ja maalinlukitsemista. Tällöinkin asejärjestelmien käyttö vaatii paneutumista ja kärsivällisyyttä.

Koneiden mallinnuksesta on vaikea sanoa varmaa faktaa, mutta käyttäytyminen tuntuu uskottavalta. Esimerkiksi Flankerilla on mahdollista suorittaa kuulu Cobra-manööveri.

Jos vauriomallinnus on lentomallien tasoa, niin lentopuolesta tuskin löytyy valittamista. Erilaisia vauriotiloja on tuntuvasti, pienestä sirpaleen- ja luodinreiästä siivessä aina koneen täydelliseen tuhoutumiseen. Pieni vaurio toiseen siivekkeeseen tuotti selvän muutoksen F-15:sta käyttäytymiseen, mutta pahimmillaan palasin kotikentälle reiäksi ammutulla A-10:llä toinen poljin pohjassa ja trimmit/sauva äärimmilleen vedettynä.

Hieno peli mutta dynamiikka uupuu

Simulaattorin suuri heikkous on dynaamisten kampanjoiden puute. Jokaiselle pelin lennettävälle lentokoneelle on oma kampanjansa, joka on esimerkiksi A-10-rynnäkkökoneelle vaivaisen seitsemän tehtävän mittainen. Sitten kone lukitaan hangaariin. Tehtävät ovat valmiiksi kirjoitettuja, eli joka tehtävässä sama määrä vihollisia ja omia joukkoja aloittaa samasta paikasta, samoilla päämäärillä.

Tämä syö ikävästi vetovoimaa. Kampanjatehtävissä ei ole todellista jatkuvuutta ja kerran kunkin läpäistyään on kaikki jo koettu. Yksittäiset tehtävät ovat hyviä, mutta yhtäläisen rajoittuneita. Pikataistelugeneraattorilla voi sentään luoda teoriassa rajattomasti uusia tehtäviä, mutta nekin ovat vain kertahupia.

Tästä syystä simulaattorin pelastajaksi nousee erittäin kattava tehtävä- ja kampanjaeditori. Sillä voi luoda mittavia uusia lentotehtäviä, jotka voi laittaa vapaasti levitykseen internetiin. Pelaajakunnan luomalla uudella sisällöllä Lock-On jaksaa kiinnostaa tuntuvasti pidempään.

Gold-painos, paras painos

Lock-On Gold on upea pakkaus, mutta samalla myös erittäin monimutkainen. Se on kuitenkin hienoa herkkua vaativan ja realistisen lentotoiminnan ystäville, etenkin kun kultapainos sisältää peliin myöhemmin julkaistut lisukkeet ja päivitykset, kolme uutta kampanjaa, uudet harjoitustehtävät, uudet tekstuurit, uusi arakennuksia ja paljon paljon muuta. Seassa on tärkeimmiten myös lisälevy Flaming Cliffs, joka toi simulaattoriin Su-25 Frogfoot –rynnäkköpommittajan sekä roppakaupalla muita parannuksia. Aikaisemmin Flaming Cliffs oli saatavissa vain verkko-ostoksena, joten Gold-painoksen luulisi ilahduttavan nettiostoksia kaihtavia pilotteja.

Flamingin ja myöhempien päivitysten tavaralistaan lukeutuu muun muassa MiG-29/Su-27/Su-33-koneiden uusi HUD, venäläiskoneiden uudistetut tutkamallinnukset, automaattinen aselukitus lähitaistelussa, it-aseiden ja pommien parannettu mallinnus, uudet tekoälyt ja niin edelleen. Pieniä ja suuria parannuksia kertyi valtavasti.

Lentokoneena Su-25 on pikkutarkka ja erikoinen elämys virtuaaliselle taistelulentäjälle. IL-2-rynnäkkökoneen modernimpi perillinen, Yhdysvaltain A-10:ä vastaava työkalu, on teknisesti yksinkertainen, mutta samalla hyvin vaativa aselavetti. Kone on suunniteltu hyökkäyksiin vihollisten maajoukkoja ja eritoten panssareita vastaan. Sen varhaisempi perusversio on tekniikaltaan vanha 70-luvun perusvenäläinen sotakone, kun taas modernimmassa T-mallissa on tv-kamera-pohjaiset asejärjestelmät.

Mallinnukseltaan Su-25 on Lock-Onin paras kone, ylivoimaisesti. Järjestelmä- ja vauriomallinnukset hämmästyttävät. Erilaiset aseet ja järjestelmätilat tarjoavat melkoisesti opeteltavaa, mutta myös palkitsevat kun maalit paukahtelevat.

Ja onhan noita muitakin koneita. A-10A, F-15C, MiG-29A, Su-27, Su-33 ja MiG-29C. Ei niin hirveän montaa, joihinkin muihin simuihin verrattuna, mutta toisaalta koneissa on astetta enemmän syvyyttä ja sisäänrakennettua tekniikkaa. Luulisi kelpaavan. Tekoälykoneita on enemmänkin, eri puolten kevyemmistä hävittäjistä ja rynnäkkökoneista  raskaisiin strategisiin pommittajiin ja rahtikoneisiin saakka.

Lock-On Gold on upea ja viehättävä simulaattori, mutta myös hämmentävän raskas tehokkaallakin koneella ja yksinpelinä rajoittunut. Moni nauttii siitä ennen kaikkea verkkolentosimulaattorina. Suosittelen ennen kaikkea sopivan friikahtaneille virtuaalilentäjille, joilla on aikaa paneutua simulaattorinsa opiskeluun.

Varoituksena mainittakoon, että vähimmäislaitevaatimukset ovat erittäin alimitoitetut. Lock-On kyykyttää halutessaan minkä koneen tahansa.

Tekijä: Eagle Dynamics
Julkaisija: Evolved Games
Testattu: PC, Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1-32 (lähiverkko, internet)
Laitevaatimukset: Windows 98 tai uudempi, Pentium III 800 MHz, 256 Mt muistia, 32 Mt 3d-näytönohjain
Pelin kotisivu: http://www.lo-mac.com