Uusimmat

Lords of Football (PC)

24.04.2013 17:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Geniaware Srl
Julkaisija: Fish Eagle
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows Vista tai uudempi, Intel Core 2 Duo E6550, 3 Gt muistia, 1 Gt näytönohjain, 9 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: ladattava peli, hinta Steamissä 24,99e
Pelin kotisivu: http://www.lordsoffootball.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Olen kokenut futismanageri. Olenhan valmentanut 20-vuotisella urallani kymmeniä seuroja satoihin mestaruuksiin. Luulin nähneeni jo kaiken, mitä futiskentillä voi nähdä voiton riemusta tappion kyyneliin ja raivon särkemiin ikkunoihin.

Mutta en minäkään ollut varautunut siihen, että eräänä aamuna löytäisin kapteenini makaamasta sammuneena torilta samalla kun joukkueen pakisto tanssi kongalinjana sisään harjoittelukeskuksen porteista.

Lords of Football on hieman erilainen futismanageripeli. Sen verran erilainen, että en oikeastaan edes kutsuisi sitä manageripeliksi tai välttämättä edes futispeliksi. Se on kuin The Sims –kopio, joka nyt sattuu välillä tapahtumaan futisympäristössä. Taktisten kuvioiden ja simulaation sijaan sen  painopiste on pelaajien henkisessä puolessa ja ihmissuhdeongelmissa, mistä voisi periaatteessa saada aikaan ihan kiinnostavan pelin. Jos se peli ei vain olisi aivan luokattoman huono, kuten nyt on.

Tervetuloa Manchesteriin

Tervetuloa Manchesteriin! Kaupungin futisylpeys, Manchester Reds, on juuri aloittanut valmistautumisensa alkavaan kauteen. Joukkueen toimitusjohtaja ehti jo ilmoittamaan, että tällä kaudella vain mestaruus kelpaa. Kova tilaus, kun valmistautumista ensimmäiseen peliin on vain yhden päivän verran. Tosin niin on kaikkiin muihinkin, sillä tässä futismaailmassa aika on sangen abstrakti käsite.

Päivä alkaa harjoituksilla. Pelaajat valuvat omaan tahtiinsa paikalle, vaihtavat päälleen treeniasut ja lompsivat harjoituskentän viereen kaivamaan nenäänsä ja räpläämään kännyköitään. Samaan aikaan manageri apulaisineen miettii, jotta mitä kaikkea tänään treenataankaan. Tarjolla on monta erilaista harjoituskohdetta, muun muassa joukkueen oma katkaisuhoitola. Sille on myös käyttöä, sillä joukkueen huippulaituri, The Cyborg, on koukussa radiohaastatteluihin.

Samalla kun joukkueen pakisto nostelee rautaa punttisalilla, suurella kentällä treenataan tänään syöttöjä, rangaistuspotkuja ja ilmapeliä. Valmentaja olisi halunnut myös pistää pelaajansa opettelemaan laukomista ja vapaapotkuja, mutta valitettavasti seura ei vielä osaa moisia harjoituskuvioita. Ehkä jos he voittavat pari peliä ja tekevät muutaman vapaapotkumaalin, toimitusjohtaja katsoo tarpeelliseksi lisätä ne joukkueen treenivalikoimiin.

Treenaamista hieman hankaloittaa se, että manageri ei voi mitenkään järkevästi valita pelaajiaan, vaan vaihtoehtoina on vain nakittaa yksitellen yksittäisiä pelaajia – jotka pitää ensin etsiä 3D-pelimaailmasta – tai kokonaisia joukkueen osia samoihin harjoituksiin.

Auringon lähtiessä laskemaan manageri pohtii joukkueensa kuvioita huomista liiga-avausta varten. Vastassa on London Queens, joka on paperilla huonompi joukkue. 20 vuoden veteraani kuitenkin tietää, että juuri nämä ovat niitä kompastuskiviä, joilla mestaruudet menetetään. Takki auki ei saa lähteä, vaan mietitään tarkasti millaiset miehet mihinkin hommiin pistetään.

Managerin hommaa hankaloittaa se, että hänen käytössään on naurettavan yksinkertainen taktiikkataulu, jolla voi sijoitella pelaajia eri puolille kenttää ja valita, pelataanko kovaa vai vähän vähemmän kovaa. Roolitukset jäävät myös hieman mysteereiksi, sillä kullakin pelaajalla on vain pari ominaisuutta, jotka eivät anna oikein minkäänlaista kuvaa siitä, mihin pelaaja kentällä pystyy tai edes millainen pelaaja on kyseessä.

Taktiikkapalaveri keskeytyy, sillä samaan aikaan joukkue on suunnannut kaupungin yöelämään. Läheiset diskot, ravintolat ja muut houkutteet vetävät pelaajia puoleensa. Kullakin on omat tarpeensa: yksi tykkää naisista, toinen viinasta ja kolmas syö vähän liikaa.

Tässäkin tarvitaan manageria. Joukkueen tähtipelaaja, japanilaishyökkäjää The Banzai Kamikaze, on parkkeerannut persiinsä ravintolaan, mutta haluaisi oikeasti tanssia. Jos manageri ei kirjaimellisesti raahaa miestä itse yökerhoon, tämä murjottaa seuraavan päivän pelissä ja pelaa päin persettä. Mutta jos miehen jättää vähänkin liian kauaksi aikaa yökerhoon, tälle tulee tanssiaddiktio, eikä tämä pysty enää treeenaamaan ennen kuin henkiset ongelmat on ratkottu terapian avulla. Ja näin manageri sitten paimentaa ja mikromanageroi 30 jättikokoista vauvaa aamuyön pikkutunneille saakka.

Mutta palkinto on varmasti vaivan arvoinen, sillä auringon noustessa on liiga-avauksen paikka.

Surkeaa jalkapalloa

Vanha sanonta kuuluu, että managerin työ tehdään ennen ottelun alkua ja itse pelissä hän ei voi tehdä muuta kuin katsella vierestä. Tämä sanonta ei tietenkään ole oikeasti totta: managerithan tekevät pelin aikana aivan kamalasti asioita: hienosäätävät taktiikkaa tarpeen mukaan, huutavat joukkueelleen ohjeita, tekevät taktisia vaihtoja ja niin edelleen. Mutta Lords of Footballissa tämä sanonta on täyttä totta.

Managerin vaikutusmahdollisuudet ovat sangen vähäiset, sillä hänen pääasiallisena työvälineenään on kaksi nappia, joilla voi pelin alussa määrätä miehet puolustamaan tai hyökkäämään innokkaasti. Eipä silti että niillä olisi kamalasti vaikutusta, sillä tuntuu siltä, että esimerkiksi vastahyökkäys-käskyn jälkeen pitäisi ehtiä noin nanosekunnissa vielä valitsemaan, kuka sen vastahyökkäyksen tekee. Ja se ei onnistu.

Kun joukkue voittaa enemmän pelejä, taivaan isä heittää toimistostaan käyttöön uusia määräyksiä, jotka ovat yhtä hyödyttömiä: ne eivät joko toimi lainkaan tai vaikuta peliin sen vertaa että sitä huomaisi. Hyvä juttu siis.

Mitä manageri sitten voi pelin aikana tehdä? Vaihtoja, joiden toteutuminen kestää välillä toistakymmentä peliminuuttia, tai liikutella pelaajiaan ympäri fläppitauluaan. Mutta ei siitäkään hyötyä ole, sillä taktiikat tuntuvat olevan pitkälti kosmeettisia. Pelaajat tekevät suunnilleen mitä haluavat ja se tärkein ratkaisija on se, miten hyvin edellisiltana on pikkuisia miesvauvojaan paimentanut diskosta radiohaastatteluun ja yökerhoon.

Outouksia löytyy muutenkin. Kun joukkueen tähtihyökkääjä ampuu voittomaalin, hänen fiiliksensä romahtaa pohjalukuihin ja mies saapuu seuraavan päivän treeneihin uuden ruoka-addiktion kaverina. Kun pakki ampuu 30 metrin kanuunan kerrostalon verran maalin yli, kaikki ympärillä piristyvät ja heräävät pelaamaan.

Mutta eihän tämä sinänsä ole edes yllätys, sillä Lords of Football ei tosiaan ole jalkapallopeli. Se on huono Sims-kopio, jossa on kämäinen käyttöliittymä, liikaa mikromanagerointia ja aivan liian vähän ideaa. On siinä jotain hauskaakin. Perseilevät pelaajansa voi lähettää sympaattisen ammattiymmärtäjän sijaan vaikka perunateatteriin tai kersantti-yrmyn morttileirille, jossa pojat oppivat unohtamaan addiktionsa ja keskittymään oleelliseen.

Ja kuten jo alunperin totesin, ideahan olisi potentiaalisesti mainio. Futiksen henkinen puoli on jotain, mitä edes legendaarinen Football Manager ei käsittele vielä kovinkaan kattavasti, joten tilaa ja tilausta olisi ollut. Mutta toisaalta ehkä se, ettei edes Football Manager käsittele asiaa kovin kattavasti, on pieni aihepiirin haastavuudesta. Lords of Football rähmää sen totaalisesti, kuten aika monta muutakin asiaa. Se toimii parhaiten – ja oikeastaan ainoastaan – pienenä vitsinä. Sen outouksille ja erikoisuuksille jaksaa nauraa pari tuntia, sitten painetaan deleteä ja pelataan parempia pelejä. Odottakaa Steam-alea ja yksinumeroista hintalappua.

 

Lue myös

Ace Combat Assault Horizon – Enhanced Edition (PC)

Army of Two: Devil’s Cartel (PC, PS3, Xbox 360)

BattleBlock Theater (Xbox 360)

Brütal Legend (PC)

Castlevania: Lords of Shadow – Mirror of Fate (3DS)

Impire (PC)

Max Payne 3 Hostage, Memories, Deathmatch DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Special Forces: Team X (PC, Xbox 360)