Lost Planet 2 –ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Lost Planet oli suoranainen megayllättäjä pari vuotta takaperin. Häikäisevä science fiction –räiskintä vei pelaajat pakastavalle kaukaiselle planeetalle taistelemaan henkensä edestä. Miten käy, kun samaa pakkasplaneettaa kuvataan nopeatempoisen ilmastonmuutoksen kourissa?

Lost Planet on paljon vähemmän Lost jatko-osassa. Kukaan ei ole kovin hukassa. Päinvastoin. Planeetalle on tunkeutunut jo entistä useampia vaikuttajia, joiden näkemykset sen hyödyntämisestä ovat perusteellisen päinvastaisia. Jopa niinkin, että välienselvittelyyn eivät enää ulosmarssit tai pyöreän pöydän neuvottelut riitä. Kapinoitsijoita ei kuitenkaan kurmoteta rikkurien avulla, vaan ihan rehellisesti tuliaseilla.

Kun ilmasto muuttuu

Lost Planet on kokenut viime vuosina melkoisia muutoksia. Iso osa ensimmäisen pelin vetovoimaa oli järisyttävä jäinen ympäristö. Kamala pakkanen. Lumi. Lumimyrskyt. Viima. Peli oli yksinkertaisesti enemmän Imperiumin vastaiskua kuin mikään muu videopeli ikinä. Ei ihme, että se vetosi ja nousi Capcomillekin suoranaiseksi yllätyshitiksi.

Jatko-osassa meininki on muuttunut enemmän kuin peruspoliitikon linja vaalitappion uhatessa. Okei. Pelin idea oli siis jäässä, lumessa ja pakkasessa. Mitäs jos ne vaihdetaan tropiikkiin, lämpöaaltoon ja bikinipimuihin, ilman bikineitä ja pimuja? Jep. Siinä on Lost Planet 2.

Juju on siis se, että tuntemattomien muutosten johdosta jääplaneetta sulaa. Ilmastonmuutosta isolla I:llä ja M:llä. Ympäri planeettaa löytyy kunnon hotspotteja, joissa ilmaisen WiFin sijaan maan uumenista kumpuavat kuumat aallot ovat sulattaneet planeetan satojen metrien jääkerrokseen muhkeita reikiä. Niihin on muutamassa vuodessa kasvanut massiivisia trooppisia sademetriä, idyllisiä järviä ja kaupan päälle vielä ihan omanlainen eliösysteemi. Nopeaa tuo tulevaisuuden darwinismi.

Okei, jätetään jaarittelu. Pelaaja on sotilas, joka kumppaneineen lentää pistämään kuriin joukkoa piraatti-kaivosmiehiä. Homma kusee ja huomattavasti kutistunut yksikkö joutuu tekemään kaikkensa, jotta vihollisten joukkio saadaan kuriin.

Vaikea sanoa mitä Capcomin pelisuunnittelijoiden päässä on liikkunut. Käytännössä peli on verrattain tuttua perustason third person –räiskintää, jossa pelaaja joukkuetovereineen etenee varsin kapeassa rännissä suorittaen alitehtäviä, keräten ammuksia ja antaen vihollissotilaiden tuta. Mutta se, mikä teki Lost Planetista niin erikoislaatuisen, niin mieliinpainuvan, se on siivottu pois. Nimittäin se kylmä ja pakkanen.

En osaa ihan suoralta kädeltä nimetä kovinkaan montaa laadukasta toimintapeliä, jotka sijoittuisivat niin Imperium vastaiskun legendaariseksi tekemään pakkasmaisemaan. Sen sijaan hiostavaan ja tiheään viidakkoon sijoittuvia räiskintöjä löytää 15 kappaletta tusinaan.

Luultavasti päädyin testaamaan peliä sen ahdistavimmalta ja hankalimmalta kohdaltaan, sillä en usko kenenkään tekevän räiskintäpeliä tahallaan näin kapeaksi shootteriränniksi. Esimerkiksi parin kuukauden takainen Dark Void oli alkuvaiheessaan aika samantapaista räimettä, mutta silti avarampana ja ehkä hitusen viihdyttävämpänä. Nyt pelaaja kuitenkin rymyää pusikossa, jossa hartiat raapivat viidakkoa molemmin puolin ja pedot väijyvät muutaman metrin etäisyydellä. Välillä eteneminen tapahtui pelkästään karttanäyttöä tuijottamalla, kun kulkuväylää ei erottanut ruudulta.  Suorastaan ärsyttävää meno oli pienellä taistelukävelijällä kulkiessa, kun maastoa ja mörkkejä ei erottanut puista ja köynnöksistä. Sitä vain räiski puolisokkona tietään eteenpäin.

Taistelutilanteissa jäi myös hieman epäselväksi omien taistelutoverien ja vihollisten toimivuus. Vihollisia ilmestyy sieltä täältä, omat jäävät välistä notkumaan ties minne, välillä he taas kulkevat edellä raivaten reittiä ansiokkaasti.

Kyllähän Lost Planet 2 näyttää julmetun kauniilta. Tarinankerrontakin vetää pelaajan koukkuun heti alussa, mutta ainakin peli alkuvaihe tuntuu takkuiselta ja epäselvältä. Pelaamista hämmentää myös default-kontrollien outous räiskintäpelien yleisiin käytäntöihin nähden.

Mutta jos jotain hyvää ja hienoa haluaa nostaa erikseen esiin, niin ainakin planeetalla asuvat jättihirviöt ovat järkyttävän isoja ja hienoja. Ja haastavia.

Ensiraapaisun jälkeen peliin on kuitenkin vaikea suhtautua riemukkaan odottavasti . Ennakkoversion jälkeen tunnelmat vaihtuivat pikemminkin varovaiseen toiveeseen paremmasta, että peli toimisi reilusti paremmin myöhemmissä vaiheissaan, kun alun viidakkoklaustrofobiasta päästään eroon. Mutta mikään ei taida auttaa siihen, että viidakot, aavikot ja teollisuushallit tuntuvat jääkenttien jälkeen paljon tavallisemmalta, niin moneen kertaan koetulta…

Tekijä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-? (samalla koneella, internetissä)
Pelin kotisivu: www.lostplanet2game.com
Jukka O. Kauppinen

Lisää aiheesta

Lost Planet (360)

Jos Antti Rokalla olisi ollut 10-metrinen taistelurobotti, Suomen itäraja olisi tällä hetkellä Japanin rannikolla. Koska näin ei kuitenkaan ollut, on tyytyminen Capcomin talvisota-visioihin. Lost Planet on huisi räiskintäkokemus lumen, jättihyönteisten ja taistelurobottien peittämällä planeetalla.

Capcomin Lost Planet on saanut maailmalla sangen positiivisen vastaanoton, eikä ihme. Pelin taustalta löytyy nimittäin hemmo, jonka päästä ovat lähtöisin Mega Manin, Dead Risingin ja Onimushan kaltaiset pelit.

X10: Lost Planet 2, Dead Rising 2, Splinter Cell Conviction

Lue myös

Battlefield: Bad Company 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Blur-ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Dragon Ball: Revenge of King Piccolo (Wii)

Just Cause 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Might & Magic: Clash of Heroes (DS)

Shattered Horizon (PC)

Supreme Commander 2 (PC, Xbox 360)