Lost Planet 2 (PS3, Xbox 360)

17.05.2010 16:10 Muropaketin toimitus

Vaikka pelimaailmalla onkin tapana tehdä sitä seuraavista kyynisiä ja kärttyisiä, joskus hyvät tyypit voittavat: vaatimattomasti myynyt pienen porukan kulttipeli osuu oikean ihmisen silmään ja saa vastoin kaikkia todennäköisyyksiä jatko-osan.

Näin kävi myös muutama vuosi sitten minua kovasti viihdyttäneelle Lost Planetille, joka pokkasi nyt jatko-osan. Pienen porukan kulttiklassikko lähtee valloittamaan maailmaa komealla teemalla: kaikkea enemmän ja suuremmin. Valitettavasti kakkososan kohtalona taitaa olla taas kulttipelin asema.

Lost Planet 2 ei juuri korttejaan peittele, vaan julistaa jo takakannessa: TAPA SUUREMMIN. Tämä ei ole sattumaa, sillä se juuri on pelin teema. Enemmän ja isompia aseita! Neljän pelaajan istuttavia mechejä! Neljän pelaajan co-op! Korttelin kokoisia pomohirviöitä! Valitettavasti mukaan lipsahti myös yksi ei-toivottu suurennus, sillä ongelmia on reippaasti enemmän kuin aiemmin.

Lähtökohdiltaan peli on samanlainen kuin edeltäjänsä: pelaajat suhaavat yhä EDN III:n pinnalla jahtaamassa lämpöenergiaa ja kurittamassa akrideja, noita inhoja jättiötököitä, jotka todistavat, että Starship Troopersia on katseltu Japanissakin. Peli myös tuntuu samalta kuin ennen.

Ohjaus on tarkoituksella sangen hidasta ja painavaa ja tästä johtuen pelin tempo on aika erikoinen. Hahmot liikkuvat jäykästi, animaatiot ovat turhan pitkiä, mutta aseet kuitenkin todella tehokkaita. Näin henki on usein todella halpaa, kun pelaaja ei yksinkertaisesti ehdi reagoimaan häntä uhkaavaan vaaraan.

Tämä on toki puhdas suunnittelukysymys. Capcom on selvästi halunnut pelistä tällaisen ja haluaa, että pelaajat pelaavat peliä hyvin tietyllä tavalla. Ongelma on kuitenkin se, että tämä tapa on monelle täysin epäintuitiivinen ja tulee varmasti turhauttamaan useampia kuin ilahduttamaan. Ja se on valitettavasti koko pelin henki.

Ei yksinäisille

Vaaroista suurin on kuitenkin yksin yrittäminen, sillä kun Lost Planet 2 sanoo olevansa co-op-peli, se voisi yhtä hyvin listata kolme pelikaveria vähimmäisvaatimuksissaan. Pelasitpa peliä sitten ypöyksin tai kolmen kaverisi kanssa, jokainen pelisessio alkaa moninpeliaulasta, jossa luodaan uusi peli ja sitten hypätään linjoille.

Jos mukaan ei satu löytymään kolmea kaveria, peli täyttää tiimin tekoälyn boteilla, joilla on jopa väärennetyt gamertagit. Co-op-henkeä ei todellakaan peitellä. Ongelma onkin se, että pelin tekoäly on rikki. Piste. Pelistä ei löydy mitään tiimille jaettavia ohjeita tai komentoja, joten jantterit juoksevat letkassa pelaajan perässä ja kuolevat usein.

Tässä kohtaa ongelmaksi muodostuu se, että tiimillä on jaetut elämät. Kun kuolet, spawnaat viiden sekunnin päästä lähimmällä radiomastolla – elleivät kaverit ole tuhlanneet kaikkia elämiä vaikka putoilemalla kerran toisensa junan vaunusta tai muuten vain kuolemalla jatkuvasti. Täten peliä vasta opetteleva pelaaja on tiimille todellinen riippakivi.

Tämän voisi vielä kestää, mutta kun Lost Planet 2 suunniteltiin co-op-peliksi, siihen suunniteltiin useita kohtauksia, jotka vaativat neljän pelaajan yhtäaikaista suorittamista, vaikkapa jättimäisen rautatietykin ohjaimissa, tai neljää vihollisen kiintopistettä valloittaessa. Ongelma onkin se, että tekoäly ei yksinkertaisesti osaa tehdä mitään näistä hommista ja niin jokainen tällainen kohta on puhdasta, tiivistettyä turhautumista.

Kaiken tämän kärsimyksen jälkeen edessä on vielä se totuus, että yksinpelin kampanja ei ole lopulta kovin hauska. Ykkösosan tiukka juoni ja skriptaus ovat historiaa, nyt mennään läpi löyhästi yhteen kudottuja skenaarioita, jotka tuntuvat turhan usein vuosituhannen alun nettiräiskinnän harjoitteluosioilta.

Eikä myöskään kaveriporukoilla

Okei, tekoäly on rikki. No sehän korjautuu sillä, että pyydetään mukaan kolme kaveria! Eikö? No, tavallaan, mutta ei ihan kuitenkaan. Pitää muistaa, että Lost Planet 2 on japanilainen peli ja Japanissa on vallalla käsitys, jonka mukaan nettipelien toteutus oli täydellistä vuonna 2002.

Lennosta peliin hyppimiset ja muut luksukset voi unohtaa heti kättelyssä, sillä peliin pääsee mukaan vain erää edeltävästä aulasta ja silloinkin vain, jos on pelannut kampanjansa itse samaan vaiheeseen. Onhan jälkimmäisessä toki tavallaan järkeä, mutta se rajoittaa silti todella ikävästi tarjolla olevien pelikavereiden määrää, koska suurin osa tuntuu pelanneen pelistä vain osan ensimmäisestä tehtävästä.

Se on silti todettava, että kun Lost Planet 2 toimii, se toimii parhaimmillaan ihan hyvin. Neljä ihmispelaajaa saa aikaan paljon sellaista, mihin bottien kanssa ei pysty ja monet pelin tehtävistä ovatkin kiinnostavia ja jännittäviä. Monet kuitenkaan eivät, vaan tuloksena on todella rosoinen pelikokemus. Jokaista hienoa hetkeä kohti löytyy ainakin yksi raivostuttava, äkkikuolemilla täytetty tehtävä tai tylsä pomomatsi, jossa vain tykitetään 10 minuuttia vihollisen hohtavia heikkoja kohtia.

Moninpelistä löytyy myös muita outoja ratkaisuja. Ei checkpointeja, ei mahdollisuutta skipata välianimaatioita, ei mahdollisuutta korvata pelistä kesken lähteneitä uusilla pelaajilla… Oikeasti, Capcom: teitte co-opin jo oikein Resident Evil 5:ssä. Olisitte voineet kysäistä siltä tiimiltä ajo-ohjeita tälle vuosisadalle.

Lagista räimettä

Juonitilassa siis riittää ongelmia, mutta alkuperäinen Lost Planet muistetaan monissa piireissä juuri kilpailuhenkisemmästä moninpelistään. Se taitaa olla tälläkin kertaa se suurin houkutin, sillä 16 pelaajan räimintään on panostettu reilusti pelimerkkejä.

Pelitiloja löytyy laidasta laitaan, erilaiset aseet pääsevät hyvin oikeuksiinsa ja mecheillä rymistely on pirun hauskaa. Taustalta löytyy myös kokemuspistesysteemi ja mahdollisuus pelata tehtävistä pokkaamillaan rahoilla uhkapelejä uusien asusteiden, aseiden ja kutsumanimien toivossa. Kukapa ei haluaisi olla vaikka Megamanista tuttu Servbot?

Tässäkin pelitilassa ongelmana on kuitenkin se, että peli on tehty Japanissa, sillä moninpelin säätövaihtoehdot ovat todella rajoittuneet. Matseihin tunkee väkeä eri puolilta maailmaa ja lagi on sen mukaista. Useat testijakson pelit menivät pilalle jo puhtaasti sen takia, että pelissä oli pari lagi-ihmettä Aasiasta tai Etelä-Amerikasta. On hienoa yrittää deathmatchailla, kun kaveri hyppii pitkin kenttää 20 metrin loikissa.

Muitakin ongelmia löytyy: monet pelin animaatioista tekevät pelaajan hetkeksi aikaa haavoittumattomaksi, mikä on uskomattoman raivostuttavaa. Jos luulit että Bad Company 2:n 40mm / Carl Gustav –spämmi on rasittavaa, odotas kun sarjassa kierivä, haavoittumaton japanilaisteini sniputtaa sinua kerran toisensa jälkeen päähän.

Vähän hyvää, paljon huonoa

Odotin ennakkoon Lost Planet 2:ta kuin kuuta nousevaa. Sarjan ensimmäinen osa oli pari vuotta sitten suuria suosikkejani ja tarjosi ongelmistaan huolimatta todella miellyttävän ja erikoisen pelikokemuksen. Ja tiedättekö mitä, niin tekee varmasti jatko-osakin. Netistä on löytynyt vino pino ihmisiä, jotka ovat valmiit kestämään kaikki ongelmat ja erikoiset suunnitteluratkaisut ja heillä tuntuu olevan todella kivaa.

Ongelma on kuitenkin se, että tähän tilaan päästäkseen pitää kestää paljon huonoja ideoita, paljon epäonnistuneita ratkaisuja ja paljon suoranaisia ongelmia. Uskon vakaasti, että suurimmasta osasta pelaajia ei ole moiseen laupeuden osoitukseen, eikä se ole millään tavoin heidän vikansa.

Jos satut kuulumaan tähän pienilukuiseen porukkaan, jolla on kyky kestää paljon bullshitiä ja lisäksi kolme uskollista taistelutoveria, joiden kanssa voi pelata aina kun haluaa, Lost Planet 2 voi olla ostamisen arvoinen peli. Suurimman osan kannattaa kuitenkin kiertää peli kaukaa… tai ainakin muistaa, että yritin varoittaa.

Tekijä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Testattu: PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Tulossa: PC
Pelaajia: 1-2 (split screen), 1-4 (Co-op / Internet), 1-16 (Internet)
Pelin kotisivu: http://www.lostplanet-thegame.com/
Miikka Lehtonen

Lisää aiheesta

Lost Planet 2 –ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Lost Planet oli suoranainen megayllättäjä pari vuotta takaperin. Häikäisevä science fiction –räiskintä vei pelaajat pakastavalle kaukaiselle planeetalle taistelemaan henkensä edestä. Miten käy, kun samaa pakkasplaneettaa kuvataan nopeatempoisen ilmastonmuutoksen kourissa?