Lost Planet 3 (PC, PS3, Xbox 360)

29.08.2013 14:42 Miikka Lehtonen

Tekijä: Spark Unlimited
Julkaisija: Capcom
Testattu: PlayStation 3 / PC Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP, Core 2 Duo E8500, 3 Gt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-10 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.lostplanetthegame.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Suomessa ei olla vielä kirjoitushetkellä talvisissa maisemissa, mutta jokainen meistä tietää, että tulossa se on. Talvi. Jää, kylmyys ja lumi. Viiltävä tuuli ja silmiin pistävät jäähileet. Jos et malta millään odottaa, nyt olisi tarjolla maistiaisia!

Capcomin Lost Planet –pelisarja tulee taas. Viimeksi sekoiltiin viidakkotunnelmissa, mutta nyt kaikki on taas niin jäätävää.

Lost Planet –pelisarjan vaiheet ovat olleet vähintään vaihtelevia. Alkuperäinen peli oli yksi varhaisista Xbox 360:n ja PlayStation 3:n peleistä. Se esitteli hienosti silloisen uuden sukupolven konsolien kykyjä: suuria pelialueita, vielä suurempia hirviöitä ja kauheaa mechiräimettä. Minä tykkäsin kovasti.

Kakkososa olikin sitten täysi pannukakku. Hämärä ja todella kankealla nettiarkkitehtuurilla rampautettu co-op-peli oli yksinpelinä pelikelvoton kiitos tekoälyttömien tiimikaverien, mutta kuulemma sopivalla co-op-porukalla siitäkin sai jotain viihdettä irti.

Ja nyt on siis kolmososan paikka. Perinteiseen tyyliin se ei muistuta juuri yhtään kumpaakaan esi-isäänsä, vaan hakee edelleen vahvasti paikkaansa. Vaihtelevalla menestyksellä.

Hukattu tilaisuus

Lost Planet 3 tulee jäämään historiankirjoihin yhtenä sukupolven suurista hukatuista tilaisuuksista, sillä paperilla se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta tapaukselta. Jääplaneetta on taas jäässä, sillä peli sijoittuu aikaan ennen ykkösosaa ja kertoo tämän päähenkilön isän tarinan. Isukki saapuu duunarina vielä asutuksessa olevalle E.D.N. III –planeetalle tekemään hanttihommia elättääkseen maapallolle jäänyttä perhettään.

Koska olemme tulevaisuudessa, tämä tarkoittaa tietenkin jättimäisellä raivausmechillä mellastamista. Suunnaton ja alkukantainen mekaaninen puku on kuin toiseen potenssiin nostettu Big Daddy jättimäisen porakätensä ja tarttumakouransa kera. Se liikkuu mukavan kankeasti ja ohjaamosta tarkasteltuna tuntuu muutenkin todella äijäkkäältä vempeleeltä.

Pelin rakennetta on myös muutettu. Kentästä toiseen etenevän tarinan sijaan pelin keskustana toimii NEVEC-suuryhtiön tukikohta, josta pelaaja saa tehtäviä. Osa on sivukeikkoja, joilla vaikka etsitään tiedemiehille puhdasta lämpöenergiaa. Mistäkö? No tietenkin tappamalla planeettaa asuttavia akrid-avaruusötököitä, joiden sisuksissa energiaa pumppaa. Toisinaan taas vaikka pelastetaan tukikohtaa lumimyrskyltä kiristämällä mechin kanssa jättimäisiä kiinnikkeitä. Tulevaisuuden duunari, kuten jo sanoin.

Tähän löyhään hubiratkaisuun liittyy myös pieniä metroidvania-elementtejä, sillä pelimaailman osaset aukeavat pelaajan oppiessa tarinan myötä uusia kykyjä ja saadessa pukuunsa ja itselleen uusia leluja.

Tarina vaihtelee kiinnostavan ja megakliseisen välimaastossa. Se on täynnä mukavia inhimillisiä osasia, kuten päähenkilön yksipuolisia videokeskusteluja maassa olevan perheen kanssa. Viestintäviive kun on niin suuri, ettei keskustelu onnistu, vaan molemmat osapuolet lähettelevät toisilleen videoviestejä, joita sitten katsellaan kyyneleet silmissä. Tunnelma on muutenkin alkupuolilla hyvä ja pidin oikeasti näkemästäni. Mutta sitten… No, suunnilleen kaikki ne kliseet, mitä ”tulevaisuuden megayhtiö alkukantaisen kansan asuttamalla planeetalla” –tarinasta voi keksiä, myös tapahtuvat.

Kiinnostavaa kamaa, vai mitä? Kyllä näistä aineksista olisi hyvän pelin saanut, eikö? Voi olla, mutta nyt näin ei käynyt, sillä kaikki yllä kuvattu on itse asiassa pelkkää sivuasiaa. Noin 80% ajasta Lost Planet 3 on nimittäin perustason 3PS.

Haulikko ja ötökkä

Olipa tehtävänä mikä tahansa, pelaajan RIG-mechipuku toimii lähinnä kulkuvälineenä. Sen kanssa tepastellaan jäisiä tunneleita pitkin tapahtumapaikalle, jossa – kuinka ollakaan – jotain on mennyt pieleen niin, että pelaajan on pakko kiivetä puvustaan pihalle ja jatkaa jalan. Ja silloin mennään perinteisen 3PS:n keinoin ja ehdoin.

Kaikki vakiojutut löytyvät: pelaaja kantaa mukanaan pistoolin ohella kahta isompaa ”haulikko ja rynkky” –henkisestä valikoimasta poimittua asetta, joita voi lievästi kustomoida. Suojautuminen onnistuu, kranaatit lentävät ja niin edelleen. Mutta kun se pelaaminen on niin pirun tylsää. Akridit puskevat päälle puuduttavan suurissa laumoissa ja vanhoin keinoin. Kaikki aiempia pelejä pelanneet muistavat tietenkin, miten akridit tapetaan? Ammu niitä heikkoon kohtaan. Miten tunnistat sen? No, se hehkuu kirkkaan oranssina muuten mustissa ötököissä. Ei varsinaisesti mitään rakettikirurgiaa.

Ja näin se peli sitten etenee. Kykitään suojassa, ammutaan oransseja kohtia, kerätään lämpöenergiaa ja ostellaan tukikohdasta uusia aseita. Toistetaan reilut 10 tuntia. En missään vaiheessa repinyt hiuksia päästäni, mutta en myöskään kiljunut ilosta.

Okei, välillä sillä RIG-puvulla pääsee tekemäänkin jotain. Ne harvat hetket ovat myös pelin tähtihetkiä, sillä on siinä tunnelmaa, kun painii jättimäisessä haarniskassaan kivitalon kokoista akridia vastaan tai sieppaa maasta pienemmän, vain pakettiauton kokoisen, elukan kouraansa ja poraa sen kappaleiksi roiskien lämpöenergiaa kaikialle puvun tuulilasille.

Koska pelaaja on vain rividuunari, yhtiön säädökset estävät aseiden pulttaamisen kiinni hänen RIG-pukuunsa, mutta se ei tahtia haittaa. Bioshockin tavoin on vain uskomattoman tyydyttävää olla pysäyttämätön sotakone, joka pistää jättimäisellä porallaan ja nyrkillään kaiken palasiksi. Onkohan minulla jotain ongelmia?

Jos näitä hetkiä olisi enemmän, pelikin olisi parempi. Mutta mitä ilmeisimmin joko aika tai budjetti eivät riittäneet ja niin huippuhetket jäävät sangen vähiin.

Versiolla on – taas – väliä

Lost Planet 3 on niitä pelejä, joiden perspektiivistä uusi sukupolvi alkaa liian myöhään. Konsoliversiot kun kärsivät suorituskykyongelmista. Eivät yhtä vakavasti kuin vaikka Saints Row 4 tai Far Cry 3, mutta ei peliä jouhevaksikaan voi kehua.

Osittain tämä johtunee siitä, että peli on kunnianhimoinen tapaus. Se heittää ruudulle hirveät määrät sää- ja valoefektejä, joilla sitten täytetään hirviöiden kera suuria kenttiä. Peli pyörii Unreal Enginellä, mikä tuo mukanaan moottorin perushupailut, kuten hitaasti latautuvat tekstuurit ja muut mukavuudet.

PC-versio on jouhevampi. Se näyttää konsoliveljiään paremmalta ja pyörii huomattavasti paremmin. Pad-pelaaminen onnistuu suoraan ilman mitään kontrollien säätelyä tai muita kevätjuhlaliikkeitä, joten tästä peukku kehitystiimille.

Moninpeli?

Se suurin kumarrus perinteisen Lost Planetin suuntaan tulee moninpelin muodossa. Tarjolla on selviytymistaistelua sekä perinteisempää deathmatchia. Jälleen kerran kaikki perusvaatimukset on täytetty. Kentälle mahtuu mukavasti pelaajia, matseissa kerätään kokemuspisteitä joilla ostellaan pelien välissä parempia varusteita ja uusia kykyjä ja niin edelleen.

Hauskasti ne aiemmista Lost Planeteista tutut taistelupuvut, Vital Suitit, löytyvät myös moninpelistä, joskin aika pienissä määrissä. Ja niin jälleen kerran tuloksena on pelikokemus, jollaisen löytää vaikka mistä muualtakin. Perustason 3PS-deathmatchia, jossa välillä vilahtaa taustalla isompi taistelupuku. Jos sattuu Lost Planet 3:n ostamaan, moninpelistä irronnee hupia hetkeksi, mutta ei se yksistään ole mikään syy ostaa peliä.

Ja vähissä ne syyt ovat rehellisesti sanottuna muutenkin. Lost Planet 3 kun on todellinen hukattu tilaisuus. Hieman erilaisella fokuksella peli olisi voinut olla loistava, sillä RIG-rymistely ja alkupään kekseliäät duunarikeikat ovat oikeasti hauskoja ja viihdyttäviä. Mutta kun pelin edetessä touhu muuttuu jatkuvasti kasvavassa määrin perustason virkamiesmäiseksi 3PS-räimeeksi, hymyni hyytyi nopeammin kuin E.D.N. III jäämyrskyn edessä.

Lost Planet 3 ei ole mitenkään surkea peli. Siinä ei ole mitään osa-alueita, joita voisi ivallisesti kiljuen osoitella ja nauraa. Sen sijaan se on kuin jääplaneetta itse: tasapaksu. Välillä taivaalla vilahtaa revontulia tai muuta piristävää, mutta sitten se häviää taas sumuun ja jäähileeseen. Odottakaa alennusmyyntejä.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet