M.U.L.E. Returns (iOS)
Tekijä: Comma 8 Studios
Julkaisija: Comma 8 Studios
Testattu: iPad Air
Saatavilla: iOS
Tulossa: Android
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:M.U.L.E. Returns
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Commodore 64:llä ja muilla antiikin ihmeillä riitti hyviä moninpelejä, joista jotkut ovat todellisia legendoja. Yksi näistä legendoista on kieltämättä M.U.L.E., jonka äärellä moni nuorukainen opetteli bisneksen ja kaverien muroihin kusemisen perusteita.
Siltä varalta, että Commodore 64 on jo kaatopaikalla, M.U.L.E. tulee taas. Valitettavasti vain pari aika tärkeää juttua unohtui.
M.U.L.E. oli ja on täyttä rautaa. Hauska ja simppeli peli pisti pelaajat kilpailemaan avaruussiirtokunnan kuninkuudesta. Alussa on vain yksi kämäinen tönö ja ruudukolla jaettu planeetta, jossa on kuivunut joenuoma, vuoria ja silmänkantamattomiin aavikkoa. Tästä pitäisi sitten tehdä paratiisi avaruudessa.
Käytännössä planeetasta ei tule paratiisia, vaan tiukka avaruuskapitalistien kultaryntäys, jossa vuoro kerrallaan keinotellaan ja kikkaillaan muita kohti konkurssia. Ja jotain niin maagista siinä C64-originaalissa oli, että me raavaat peliparrat tahkoamme sitä yhä joystickit täristen.
Periaatteessa iOS-versio koostuu samoista aineksista ja elementeistä, mutta siinä on valitettavasti ongelmansa.
M.U.U.L.I.
M.U.L.E. on kepeä strategiapeli, jossa pelaajat joka vuoro valloittavat itselleen lisää lääniä, rakentavat alueilleen joko ruokaa, energiaa tai malmia tuottavia laitoksia ja yrittävät näin selvitä paitsi pelin vaatimuksista ja haasteista, myös tulla avaruussiirtokunnan rikkaimmaksi ötökäksi.
Kaiken keskipisteessä ovat M.U.L.E.-työkoneet, jotka ovat aika temperamenttisia tapauksia. Periaatteessa riittää, kun M.U.L.E.n käskee farmilleen vaikka kasvattamaan porkkanoita, mutta joskus elukat villiintyvät ja saattavat vaikka karata. Kuten tästä jo voi päätellä, kyseessä ei ole mikään kovin vakava peli.
Kepeän pinnan alla piilee kuitenkin todella timanttinen ydin. Monenlaiset strategiat ja konstit kehiteltiin vuosien varrella hyödyntämään kaverien töppejä ja ajamaan näitä kohti perikatoa.
Jokainen vuoro kulkee samalla tavalla: ensin valloitetaan maa-alueita pysäyttämällä planeetan pintaa pyyhkivä kursori halutun sektorin päälle. Sitten päätetään, mitä sinne rakennetaan. Periaatteessa esimerkiksi joenuomassa ruoka kasvaa paremmin kuin vuorilla, mutta taattua se ei taida olla.
Tämän jälkeen tulee aina jotain humoristisia satunnaistapahtumia (”avaruusheinäsirkat söivät kaikki ruuat”), minkä jälkeen niistä pitäisi selvitä. Joka vuoro myös tarvitaan tietty määrä energiaa ja ruokaa, jotta imperiumi toimii. Jos niitä ei ole tarpeeksi, olisi pakko ostaa joko alati harvoista yhteisistä varastoista tai muilta pelaajilta. Kiskurihintaan, tietenkin. Mikäs sen hauskempaa kuin tuomita Jukka perikatoon, koska tällä ei riitä sähköä kaivostensa pyörittämiseen? Kaupastakaan ei saa enää ylijäämäsähkö, enkä minä en myy. Näkyy helvetissä!
Ja näin sitten keinotellaan, kikkaillaan ja tasapainotellaan 6-12 vuoroa, jonka jälkeen peli päättyy. Voittaja on se, jolla on lopuksi eniten rahaa ja resursseja. Helppoa ja hauskaa. Periaatteessa kaikki ylläoleva pätee myös nyt arvostelussa olevaan iOS-versioon, paitsi yksi aika tärkeä juttu. Ne kaverit.
Avaruudessa kukaan ei kuule M.U.U.L.I.asi
Vaikka pääsisi yli iOS-version hieman kiikkeristä kosketusnäyttökontrolleista ja joka pelikerralla toistettavista tutorial-viesteistä, siinä on yksi todella fataali ongelma: ei moninpeliä. Minkäänlaista. Ainoa vaihtoehto on pelata sinänsä taitavia tekoälyn vastustajia vastaan, mutta ei se nyt ole ollenkaan sama asia. Eivät ne herjaa, eivät ne heiluttele nyrkkiä ilmassa, eivät ne mene vedätyksiin. Ne vain pelaavat. Hiljaa ja tylsästi.
Ja siinä paukahtaakin sitten suuri osa siitä magiasta, joka teki M.U.L.E.sta pelin, jota on pelattu vuosikymmeniä. Okei, tekijöiden mukaan moninpeli on tulossa päivityksessä, mutta peli on ollut ulkona jo neljä kuukautta. Milloin ja miten? Sen kun tietäisi.
Tämä on suuri harmi, sillä muuten iOS-versio on oikein veikeä. Se kuulostaa ja näyttää hauskalta sekä tietenkin sisältää sen antiikkisen klassikon pelattavuuden. Ja onhan siinä yksinkin jotain tehty oikein. Itse istahdin ensitestiä varten olevinaan hyvissä ajoin ennen kuin piti lähteä luennoille. Kun sitten aloin ihmettelemään puutuneita koipiani, huomasin, että luennot olivat jo alkaneet ja melkein loppuneetkin. Vetovoimaa siis löytyy.
Mutta ollaanpa realistisia: ei M.U.L.E.a yksin kukaan jaksa kovin pitkään pelata. Moninpeli mahdollisimman pian, siis. Kiitos!
Lue myös
Castlevania: Lords of Shadow 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Dark Souls 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Diablo III: Reaper of Souls (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
