UUSIMMAT

Madagascar 3: Europe’s Most Wanted (PS3, Wii, Xbox 360)

28.08.2012 18:30 | Juho Anttila

Tekijä: Monkey Bar Games
Julkaisija: D3 Publisher
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 samalla konsolilla
Pelin kotisivu: http://www.madagascar3thevideogame.com
Arvostelija: Juho Anttila

Hollywoodin viihdetehdas puskee jatko-osia suosituille animaatioille. Perässä seuraa tietenkin lisenssipeli. Yleensä tulos on hirveää roskaa, mutta miten mahtaakaan käydä, kun pelimuodossa versioidaan hyvät arvostelut saanutta Madagascar 3:sta?

Tällaiset pelit ovat yleensä joko minipelikokoelmia tai toiminnallisia tasohyppelyitä. Madagascar 3: Europe’s Most Wanted on siinä mielessä piristävä kokonaisuus, että se sotkee samaan soppaan näitä molempia. Se ei vain aivan riitä.

Juoni seuraa löyhästi elokuvan ideaa. Eläintarhasta joskus ensimmäisen leffan aikoihin karannut villieläinlauma tahtoo jo kovasti kotiin New Yorkiin. Erinäisten käänteiden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa tämä vaatii sirkushommia. Älkää kysykö miksi, en minäkään ymmärrä.

Oli miten oli, kotiin pääsee vasta, kun on suoriutunut neljästä sirkusesityksestä neljässä eri kaupungissa. Toki esitykset ovat vasta seikkailun episodien huippukohtia, sillä ennen temppuilemaan pääsyä esitys pitää valmistella. Sehän ei olekaan aivan niin helposti sanottu kuin tehty, sillä kapuloita lentää rattaisiin villieläinkontrollin viranomaisvoimien toimesta.

Hyvin valmisteltu…

Matka alkaa Roomasta ja jatkuu kolmen muun kaupungin läpi. Ensin valmistaudutaan esitykseen keräilemällä tavaroita, liimailemalla mainoksia ja suorittamalla muita pieniä tehtäviä. Kun kaikki on valmista, on itse esityksen vuoro.

Kaupunkitehtävät suoritetaan pääasiassa pienillä vapailla pelialueilla. Käytössä on aina kaksi neljästä sankarista. Kaksi siksi, että peliä voi pelata myös yhteistyössä jaetulla ruudulla. Useimmiten tarkoituksena on löytää vaikeaan paikkaan piilotettu tärkeä esine hyödyntämällä sankareiden hieman erilaisia taitoja.

Alueet ovat ahtaita, mutta ne on silti tungettu aivan täyteen kerättävää. Jokaisella hahmolla on oma setti etsittäviä tavaroita ja tehtävien aikana löytyy usein myös toissijaista kerättävää. Kaikkea ei saa mukaan kerralla, vaan kenttiin on palattava myöhemmin vapaan pelimuodon parissa.

Sankareita metsästävät viranomaiset ovat käytännössä ainoa todellinen uhka. Jos käry käy, saattaa kentän aloittamaan alusta. Muuten pelättävää ei ole. Pudota voi vaikka kuinka korkealta ilman ongelmia ja kanaaliin uponnut uimataidoton elukka pääsee jatkamaan seikkailua suoraan rannalta.

Tehtävät ovat pääasiassa äärimmäisen helppoja, mikä on kohderyhmä huomioon ottaen hyvä asia. Välillä tekijöiden harkintakyky pettää ja päätä joutuu lyömään seinään. Kokenut pelaaja ei kohtaa ongelmia, mutta pilteillä voi mennä välillä sormi suuhun.

Kaikki tehtävät eivät ole saman toistoa, vaan kaavaa sekoitetaan ajastetuilla keräilytehtävillä, pakoon juoksemisella ja muilla pienillä erikoishaasteilla. Aika pian käy kuitenkin selväksi, että samaa kamaa kierrätetään häpeilemättä yhä uudestaan ja uudestaan.

…on puoliksi toteutettu

Kun valmistelut on lusittu, on itse esityksen vuoro. Ohjelmassa on minipelejä alkaen lipunmyynnistä ja yleisön ruokkimisesta ja päättyen varsinaiseen ohjelmanumeroihin. Minipelit ovat kauttaaltaan laadukkaita, mutta peli ei osaa säästellä valttejaan.

Kaikki tarjolla olevat minipelit esitellään jo ensimmäisen kaupungin aikana. Seuraavilla kierroksilla teemoja ei juuri kehitetä, vaikeustaso vain nousee. Sama pätee myös kaupunkiseikkailuun. Kun Rooma on nähty, ei pelillä ole enää juuri mitään uutta tarjottavaa.

Toisto lienee seurausta lisenssipelien perisynneistä: tiukasta aikataulusta ja niukasta budjetista. Sama näkyy myös tekniikassa. Erityisesti graafinen ulkoasu vuotaa. Löysin muun muassa näkyvältä paikalta kojun, jonka seinät olivat läpinäkyviä toiselta puolelta. Tämä on vain yksi esimerkki viimeistelemättömästä ulkoasusta.

Peliä ei olla puhuttu tai edes tekstitetty suomeksi. Tästä olen huomauttanut ennenkin. On harmillista, jos huumori ja juoni menee ohi sen vuoksi, ettei julkaisija viitsi panostaa. Englanninkielinen ääninäyttely sentään on laadukasta, joskin äärimmäisen ärsyttävää. Ärsyttävyys tarkoittaa tässä tapauksessa uskollisuutta lähdemateriaalille.

Madagascar 3 -peliä voisi oikeastaan kuvailla parhaiten sanoilla urhea yritys. Keskimääräiseen  lasten lisenssipeliin nähden siinä riittää mukavasti uusia ideoita ja pelattavaa. Resurssit eivät vain selvästikään ole riittäneet, joten lopputuloksen hiominen on jäänyt puolitiehen.

Toisaalta, eipä tällaisilta kukaan edes odota täydellistä tai edes kovin muistettavaa kokonaisuutta. Madagascar 3: Europe’s Most Wanted on suunnattu niille lapsille, jotka fanittavat leffaa. Kohderyhmän näkökulmasta peli on kiva, kun siinä on tuttuja hahmoja ja se toimii. Nämä kriteerit Madagascar 3 täyttää paremmin kuin moni muu lastenpeli. Madagascar 3 onkin omassa kategoriassaan ihan mukava, mutta muuten yhdentekevä pelijulkaisu.

 

Lue myös

Dust: An Elysian Tail (Xbox 360)

Iron Brigade (PC, Xbox 360)

Max Payne 3: Local Justice Pack DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Orcs Must Die! 2 (PC)

Resonance (PC)

Sleeping Dogs (PS3, Xbox 360, PC)

Wreckateer (Xbox 360)