Uusimmat

Madagascar (PS2, Xbox, GC, pc)

12.08.2005 00:00 Antti Mutta

Madagaskar on Afrikan itärannikolla sijaitseva maailman neljänneksi suurin saari, joka toimii kotina viidelle prosentille koko maailman kasvi- ja eläinkunnasta. Näistä suurinta osaa ei esiinny missään muualla. Madagascar on myös ensi kuussa Suomessakin ensi-iltansa saava humoristinen tietokoneanimaatio, joka kertoo New Yorkin eläintarhassa asuvista neljästä eläinkaveruksesta, jotka päätyvät Madagaskarille erehdyksen kautta. Seepra Marvinin, leijona Alexin, kirahvi Melvinin ja virtahepo Glorian seikkailut ovat kääntyneet elokuvan oheistuotetohinassa myös pelimuotoon. Tällä kertaa lisenssipeliä tehneellä kehitystiimillä on kuitenkin kiilunut silmissä muukin kuin dollarinkuvat.

Takaisin luontoon

Kovin perinteisenä tasohyppelynä alkava Madagascar yllättää kärsivällisen pelaajan monipuolisuudellaan. Matka Madagaskarille ei olekaan yksitoikkoista hyppimistä, kuten voisi olettaa. Ensimmäisten rutiininomaisten tehtävien jälkeen esimakua tulevasta antaa elokuvassa parhaat naurut tarjoava pingviinien kommandoryhmä. Pelaajan tehtävänä on onkia pingviinilammesta kaloja ja kähveltää häkin ulkopuolelta turisteilta hattuja ja muita esineitä. Madagascarissa onkin mukavasti vaihtelua ja erilaiset pelilajit yhdistyvät saumattomasti kokonaisuuteen: hiippailuosiot tuovat mieleen Metal Gear Solidin aina pahvilaatikossa piileskelyä myöten, New Yorkin ruuhkassa ylhäältä päin kuvattu pinkominen muistuttaa Froggeria ja nukutusnuolien ampuminen on kuin Operation Wolfista repäisty. Myös kenttien lopputaistelut ovat varsin omaperäisiä.

Hahmot kehittyvät pelin edetessä oppimalla uusia kykyjä. Marvin saa heti alussa avukseen takapotkun, Melvin osaa leijua ilmassa oudolla kirahvihelikopteriliikkeellä, Gloria käyttää massaansa maatajärisyttävään hyppyyn ja Alex hyppää korkeammalle kuin muut. Pienet muutokset pitävät mielenkiinnon yllä kentästä toiseen.

Tasohyppelypelien perinteitä kunnioittaen Madagascarissakin kerätään muun puuhan ohella kolikoita. Kehitystiimi on kuitenkin keksinyt tällä kertaa oikeasti hauskan porkkanan ylimääräisten esineiden keräämiseen: kolikoilla voi ostaa Zoovenir-kaupasta uusia asusteita pelihahmoille sekä avata pikkupelejä ja laajentaa niiden sisältöä.

Ostettavat, tarinasta täysin erillään olevat pikkupelit ovat riemastuttavia, vaikka eivät lukumääräisesti päätä huimaa. Kahdeksantoista kentän minigolf, shuffleboard ja tanssipeli ovat hyvin toteutettuja ja hauskaa pelattava yksin tai useamman pelaajan voimin. Keräämällä kolikoita pikkupelejä voi kaiken lisäksi laajentaa – minigolfissa voi avata useamman kuin kahden pelaajan moninpelin ja tanssipeliin saa uusia kappaleita. Miinuksia ropsahtaa kuitenkin, koska elokuvassa huvittanut Reel 2 Realin tanssiklassikko on jätetty pois musiikkivalikoimasta.

Eläimetkin pitävät kolikkopeleistä

Vaikka pikkupelit ovat hauskoja, Madagascarin virkistävintä antia on sinne tänne kenttiin piilotetut kolikkopelikoneet, jotka sisältävät peliklassikoista lainaavia sekä uudempaan tyyliin tehtyjä minipelejä. Valikoimaa riittää Crimson Skiesin tapaisesta kaksitasotaistelusta vanhanaikaiseen ylöspäin vierivään kaksiulotteiseen shoot’em upiin. Ääninä kuultavat retrohenkiset piipitykset ovat kuin piste iin päällä.

Ääni- ja musiikkisuunnittelu on muutenkin erinomaista. Peliä varten sävelletty musiikki on mukaansatempaavaa ja sopivan kevyttä. Äänipuolella suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin pelihahmojen dialogi. Täysin peliversiota varten kirjoitettu teksti on paikoitellen jopa terävämpää kuin elokuvassa. Harmiksi tekstin lukevat elokuvan tähtiä matkivat imitaattorit. Vaikka äänet muistuttavat jossain määrin Chris Rockia, Ben Stilleriä, Sacha ”Ali G” Baron Cohenia ja Jada Pinkett Smithiä, eron esikuviin huomaa helposti.

Teknisesti pelin toteutus on jakomielitautinen. Tehokkaalla Renderware-pelimoottorilla tehty grafiikka on sulavaa ja värikästä. Parhaimmillaan visuaalinen toteutus on trooppisella Madagaskarin saarella ja upeassa karttaruudussa, jossa seurataan pelin etenemistä ja valitaan seuraava pelikenttä tai ostettu pikkupeli. Toisaalta kamera, tuo usean keskitason tasoloikintapelin kaataja, on epäkelpo. Täysin käsikäyttöinen ohjaus yhdistettynä epäloogiseen kameran ohjaamiseen musertaa paikoitellen peli-innon.

Lisenssipelien tekemisen sietämätön vaikeus

Madagascarissa on onnistuttu tavoittamaan hyvin elokuvalisenssin hyödyntämisen kultainen keskitie. Pelissä on riittävästi samoja tapahtumia kuin elokuvassa, mutta myös runsaasti uusia ja ennen näkemättömiä kohtauksia. Elokuvassa lyhyeksi jäävä eläintarhassa vietetty aika on pelissä venytetty kahden kentän mittaiseksi. Näin ehditään tutustua uusiin eläinhahmoihin, kuten neuroottiseen tukaaniin ja dude-slangia vääntävään jääkarhuun. Elokuvassa liian vähäiselle huomiolle jääneet luulosairas Melvin-kirahvi ja virtahepo-leidi Gloria pääsevät myös pelissä elokuvaa paremmin oikeuksiinsa.

Suunnittelussa on otettu hyvin huomioon pelaajat, jotka eivät ole nähneet elokuvaa. Juonta onkin helppo seurata, kunhan englanninkieli taittuu. Tässä mielessä jälleen kerran pelin merkittävintä kohderyhmää eli nuorempia pelaajia syrjitään. Vaikka dubbaus saattaisi olla liikaa vaadittu, edes suomenkielinen tekstitys auttaisi merkittävästi tapahtumien seuraamisessa.

Kaikesta hyvästä huolimatta puolen välin paikkeilla peli alkaa kuitenkin hitaasti, mutta varmasti vajota perinteiseen tasohyppelymuottiin. Vaikka piristävän erilaisia pelimuotoja on edelleen ripoteltu ympäriinsä, käyvät pitkät ja yksitoikkoiset hyppimisosuudet puuduttamaan. Pettymys on suuri. Peli jonka oletti ennakkoon olevan perinteistä tasoloikintaa täynnä yllättää ensin tuoreella otteellaan, väsähtää lopulta ja päätyy perinteisiin lisenssipeliratkaisuihin. Ikävästä notkahduksesta huolimatta Madagascaria voi suositella lämpimästi tasoloikinnasta pitäville nuoremmille ja vähän vanhemmillekin pelaajille.

Tekijä: Toys for Bob  
Julkaisija: Activision
Testattu: PlayStation 2
Saatavilla: PlayStation 2, Xbox, GameCube, pc
Pelaajia: 1 (1-4 pikkupeleissä)
Pelin kotisivu: www.madagascarthegame.com

Muropaketin uusimmat