Magic: The Gathering – Duels of the Planeswalkers 2012 (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Stainless Steel Games
Julkaisija: Wizards of the Coast
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Pentium 4 2,8 GHz / Athlon XP 2700+, Geforce GT 210/Radeon HD 3470
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.wizards.com/magic/digital/DuelsOfThePlaneswalkers.aspx
Arvostelija: Tero Lehtiniemi
Suosittu, aikaa ja rahaa vievä keräilykorttipeli Magic: The Gathering on pitkän historiansa aikana saanut myös lukuisia videopeliversioita, joista tuorein on Stainless Steel Gamesin Duels of the Planeswalkers.
Sarjan ensimmäinen, vuonna 2009 julkaistu osa on edelleen yksi Xbox Live Arcaden pelatuimpia pelejä. Jatko- ja laajennusosat ovat alkuperäisillä korttipeleillä tehtävän rahan pääasiallinen lähde, joten ei ollut kovinkaan yllättävää, että sama kaava toistuu myös Duelsissa.
Toisin kuin roolipelihenkinen, korttipelin alkuaikoina ilmestynyt Magic: The Gathering -tietokonepeli, Duels of the Planeswalkers pyrkii apinoimaan perinteistä Magic-peliä suhteellisen orjallisesti ilman mielenkiintoa kasvattavaa seikkailutilaa tai muuta tarpeellista.
Magic: The Gatheringin idea on kauniissa yksinkertaisuudessaan tämä: kahden tai useamman velhon (eli Planeswalkerin) kaksintaistelu, joka käydään loitsujen avulla. Näitä loitsuja ja niiden taikomiseen tarvittavaa manaa edustaa kunkin pelaajan kädessä oleva korttipakka.
Korttipakan kasaaminen on perinteisesti ollut Magicin tärkeä ja myös rahaa vievin osa-alue. Tarpeelliset kortit kun on joutunut haalimaan joko alan liikkeistä ostettavilla ja satunnaisesti täytetyillä laajennuspaketeilla, tai esimerkiksi muilta pelaajilta.
Siksi olikin melko käsittämätöntä, että ensimmäisessä Duels of the Planeswalkerissa pakan kustomointi oli unohdettu kokonaan. 2012:ssa pakkoja on vihdoin mahdollisuus muokata, mutta ainoastaan pakkakohtaisilla laajennuskorteilla, joita on 16 kappaletta. Lopputulos jättää koko uudistuksen ja korttien kanssa näpertelyn statistin rooliin.
Korttien kanssa säätämisen ulkopuolella pelaaminen suhteellisen perinteistä Magicia. Peli on jaettu osioihin, joissa pelaajat lätkivät haluamiaan kortteja pöytään ja tekevät niillä siirtonsa. Varsinaisten toimintavaiheiden aikana taas esimerkiksi hyökkäykset tapahtujat ja pelaajat voivat käyttää loitsuja ja omia olioitaan esimerkiksi vihollisen hyökkäysten torjumiseen.
Kuka voisi kelloa nopeuttaa
Sinänsä orjallisen Magic-toteutuksen ongelmaksi muodostuu niin sanottu kolmen sekunnin odotusaika. Tekoälypelaajia vastaan pelattaessa jokainen siirto käynnistää kolmen sekunnin kellon, jonka aikana toiset pelaajat voivat reagoida näihin pysäyttämällä kellon ja reagoimalla esimerkiksi omalla loitsullaan.
Ongelma on siinä ettei tätä odotusaikaa voi monissa tapauksissa ohittaa mitenkään. Tämä tekee pelaamisesta todella aikaa vievää puuhaa ja ikään kuin tuhoaa koko pikapelin idean. Ajatuksena oli ilmeisesti simuloida matsia oikeaa pelaajaa vastaan, mutta puolitiehen jätetty toteutus kääntyy täysin itseään vastaan.
Pelin tekoälyvastustajista ei alun jälkeen juuri piisaa haastetta, joten kaikeksi onneksi pelin moninpeliosio on toteutettu kattavasti ja toimivasti. Esimerkiksi vanha Two-Headed Giant -pelitila on nyt pelattavissa myös moninpelinä, ja kolme pelaajaa voi liittoutua vahvaa Archfiend-tekoälypelaajaa vastaan, noin muutaman mainitakseni.
Duels of the Planeswalkersin 2012- -version uudistuksista olennaisimmaksi jääkin hiottu moninpeliosio. Vanhan version edistyminen tai kortit eivät siirry uuteen, mikä luonnollisesti supistaa pelin tämänhetkistä korttimäärää.
Korttipakan tuunauksen rajoittamisen ideana on todennäköisesti pitää peli ”kivana”, helposti lähestyttävänä ja hallittavana, mutta samalla se vahvistaa Duelsin mainetta eräänlaisena huumeen kokeiluannoksena: halpaa pikkukivaa, joka ei aiheuta liian paljon vahinkoa ja joka houkuttelee pahaa-aavistamattomia uhreja syvemmälle peliin. Sellaisena se on pelaajastatistiikkojen perusteella tehnyt ihan hyvää työtä, mutta ainakaan oma aikoja sitten lopahtanut MtG-innostuksen ei herännyt tälläkään kertaa.
Toinen mielipide
Olen aina pitänyt kovasti korttipeleistä ja sekosin Magic: The Gatheringiin nuorempana täydellisesti. Tulin kuitenkin myöhemmin järkiini ja kiersin korttipelit pitkään kaukaa, kunnes Living Card Game -formaatti käänsi taas pääni. Mutta siitä lisää muualla.
Niinpä voisikin kuvitella, että Duels of the Planeswalkers -pelit olisivat kuin minulle tehtyjä. Magic pikkurahalla ja ilman lisäkorttien ostelua! Mutta hieman yllättäen käykin kivuliaan selväksi, että ne lisäkortit ja varsinkin niiden avulla tehtävä pakan rakentelu on yllättävän iso osa Magicin viehätysvoimasta. Kun pakkaa ei voi itse kustomoida, pelin hohdosta katoaa aimo annos.
Myös Teron mainitsemat ongelmat ovat mukana pelissä. Tekoälylle ei olisi tarvinnut antaa sitä ihmispelaajaa varten varattua kolmen sekunnin miettimisaikaa, sillä se tekee päätöksensä salamannopeasti — ja sitten odottaa, että kello on miltei kulunut loppuun. Se myös huijaa, sillä tekoälyllä tuntuu usein, ellei jopa aina, olevan pelin alussa melko täydellinen käsi.
Pidin eräänä iltana kirjaa siitä, miten monta kertaa tekoälylle tuli niin sanottu mana screw, eli tilanne, jossa pöytään ei saa tarpeeksi manaa kädessä olevien korttien pelaamiseksi. Alkuvuoroilla ei ikinä. Sen sijaan täydellisiä komboja kyllä tuli joka puun takaa ja joka pelikerralla.
Duels of the Planeswalkers tuntuukin siis olevan parhaimmillaan ihmispelaajia vastaan, mutta tämänkin osa-alueen vesittää korttipakkojen rajoittuneisuus. Kun olet pelannut kaverisi sinistä pakkaa vastaan 15 kertaa, olisi ihan kiva, jos siihen saisi mukaan uusia kortteja. Tai itse kortteja, joilla vastustajan vakiotemput voisi kumota paremmin. Asiaa pahentaa se, että pakat eivät tunnu edes olevan hirvittävän hyvin tasapainossa, vaan tiettyjen pakkojen voittaminen toisilla on äärimmäisen hankalaa. Normaalistihan tämän voisi helposti korjata tuunaamalla pakkaansa, mutta…
No, ehkä odotan peliltä liikaa. Onhan se budjettihintainen peli, joka on selvästi tarkoitettu ensimmäisiksi maistiaisiksi. Ja kun se pakan kustomointirajoitus käy hermojen päälle, voitkin myydä sielusi lähimpään pelikauppaan ja aloittaa oikean Magicin pelaamisen. Kieroa.
Miikka Lehtonen
Lue myös
Call of Juarez: The Cartel (PC, PS3, Xbox 360)
