UUSIMMAT

Mario Golf: World Tour (3DS)

23.06.2014 18:30 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Camelot Software Systems
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://mariogolf.nintendo.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Nintendon golfpeleillä on pitkä historia. Jo Game Boy Colorin aikoihin pelailtiin hauskoja rooli- ja urheilupelin yhdistelmiä, jotka haastoivat ja viihdyttivät. Niistä ajoista on jo monta vuotta, mutta niin se sarjan tuorein peli vain sieltä taas ilmestyi.

Tosin…jos en olisi tiennyt ennakkoon, että taustalta löytyy sama kehitystiimi kuin vanhalta suosikkipeliltäni, enpä olisi sitäihan helpolla arvannut.

Mario Golf: World Tour on pitkän pelisarjan tuorein jäsen. Myös Golden Sun -roolipeleistä ja wanhoista Megadrive-ajan klassikkopeleistä tunnettu Camelot-kehitystiimi on jo vuosien ajan tehtaillut golfpelejä, joissa kepeä hahmonkehitys ja sopivan realistinen arcade-golf ovat yhdistyneet.

Sarjan tuorein osa ei sinänsä poista pelistä mitään perinteisiä osia, mutta uudistelee ja tuunailee niitä sen verran, että lopputulos tuntuu erikoiselta ja osittain jakomielitautiselta.

Sienigolfia

Mario Golf: World Tour on kepeän arcadehenkinen golfpeli, jossa Mario kumppaneineen vääntää Sienimaan golfherruudesta. Yksittäisten matsien ohella tarjolla on myös uratila, jossa pelaaja liittyy Mii-hahmonsa avulla golfseuraan sen tuoreimpana jäsenenä ja pääsee sitten hiomaan taitojaan alati kovemmissa ja haastavammissa turnauksissa.

Kuten ennenkin, mukana on myös pientä hahmonkehitystä, mutta nyt vain varusteiden muodossa. Jos pistää jalkaansa vaikka kilpikonnapopot, voi saada lyöntiinsä metrin lisääpituutta, mutta menettää vaikka hieman hallintaa tarkoista lyönneistä.

Ominaisuuksilla ei ole lopulta suunnattomasti väliä, sillä pelaaminen on sangen helppoa. Ideana on, että kun maila on valittu ja lyönti tähdätty, peli näyttää perinteiseen tyyliin voimamittarin, joka pitäisi napin oikea-aikaisilla painalluksilla pysäyttää oikeaan kohtaan. Mitä lähemmäs tätä marjapaikkaa osuu, sitä paremmin lyönti lentää. Mitä kauemmas jää, sitä enemmän mennään mönkään.

Kehittyneet pelaajat voivat myös viritellä lyönteihinsä kierrettä. Aluksi turhalta tuntuvalle ominaisuudelle tulee kuitenkin käyttöä myöhemmissä radoissa, joissa tilaa ei välttämättä ole hirveästi ja sillä on oikeasti väliä, pomppiiko pallo vielä laskeutumisen jälkeen ja millaisella kulmalla.

Missä mielikuvitus?

Ollakseen Mario-peli — sarjassahan on siis aina käytetty reippaasti mielikuvitusta — Mario Golf on yllättävän virkamiesmäinen. Toki mailan varressa nähdään Bowseria, kummituksia ja ties mitä muuta, mutta radat ovat yllättävän usein todella perinteisiä golfkenttiä. Toki mukana on myös niitä lennokkaampia repäisyjä, mutta välillä on sellainen olo, ettei kehitystiimi ole oikein tiennyt, tekevätkö he vakavaa golfpeliä vai eivät.

Ongelmaa pahentaa se, että pelitilat ovat aika tylsiä. Uratilan progressio menee niin, että pelajaa antaa näyttöjä taidoistaan, hankkii mahdollisuuden osallistua uusiin turnauksiin uusilla radoilla ja sitten rassaa niitä läpi niin kauan, että voittaa ne. Sitten edetään seuraavalle radalle. Oletusarvoisesti eri ratoja on 10, joskin netin kautta voi huhujen mukaan ladata lisää sisältöä. Minun pelilläni se ei syystä tai toisesta onnistunut.

Kentällä on myös todella yksinäistä. On aika tympeää pelata golfia turnauksessa, jossa on mukana tuttuja ja veikeitä hahmoja, joita ei kuitenkaan nähdä kuin palkintopallilla kierroksen lopussa. Kentällä ollaan aina yksin. Tämä on toki antanut kehitystiimille mahdollisuuden tehdä harvoista ruudulla näkyvistä hahmoista ja maisemista tosi nättejä, mutta silti. On se vähän tylsää, kun kilpailijoitaan ei näe kuin reikien välissä olevalla pistekortilla. Siinäkin pitää todeta, että menossa on yllättävän paljon kumilankaa. Kun itse pelailee par-tasolla, kaverit pysyvät myös omissa tuloksissaan parin lähellä. Kun taas saa pari birdietä, myös lähelläolevat parantavat omaa tulostaan.

Tuntuukin siltä, kuin yksinpeli olisi tavallaan vain sivujuttu. Pelistä löytyy myös mahdollisuus osallistua online-turnauksiin, jotka toki ovat yhtä yksinäisiä, mutta ainakin kaverit pelaavat rehellisesti.

Kivaa lyhyissä annoksissa

Nämä pienoiset ongelmat eivät poista sitätosiasiaa, että Mario Golf: World Tour on hauska peli. Värikkäät ja iloisesti animoidut hahmot ovat veikeitä, pelattavuus on tasapainotettu hyvin arcaden ja realismin välimaastoon ja lyhyissä pätkissä pelattuna homma toimii.

On kuitenkin harmi, ettei pelitiloista ole saatu irti enempää, sillä tällaisenaan Mario Golf on parhaimmillaan juuri pätkissä pelattuna. Hetken istuskelee sohvalla, pelaa kierroksen ja sitten tulee sellainen olo, ettei enää jaksa. Ehkä huomenna uusiksi.

Tämäon harmi, kun muistelee vaikkapa Game Boy Advancen Mario Golfia, jonka parissa vietin itse useita kipinävahteja. Pelissä oli silloin jotain taianomaista ja hienoa, joka nyt jää puuttumaan. Niinpä tuloksena on vain “ihan kiva” peli. Parempaankin olisi pienellä tuunauksella päästy.

 

Lisää aiheesta

Mario Tennis Open (3DS)

Mihin reikään Tiger Woods nyt puttaa?

Nintendo Touch Golf Birdie Challenge (DS)

Worms: Crazy Golf näyttää riemukkaalta!

Lue myös

Child of Light (PC, PS3, PS4, PSV, Xbox 360, Xbox One)

Pac-Man and the Ghostly Adventures (PC, PS3, Wii U, Xbox 360)

Panzer General Online –ennakko (Linux, Mac, PC)

Rail Nation (Linux, Mac, PC)

 

Muropaketin uusimmat