Master of Orion Conquer The Stars on huikea matka tähtien sotiin (Linux, Mac, PC)

14.10.2016 13:48 | Jukka O. Kauppinen

Master of OrionTekijä: NGD Studios
Julkaisija: WG Labs / Wargaming.Net
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, 2 Gt muistia, 512 Mt DirectX 9 -yhteensopiva näytönohjain, 15 Gt levytilaa
Pelaajia: 1, 2-5 (internetissä)
Muuta: Ladattava peli, hinta 27,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://masteroforion.eu/intro
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

masteroforion_arv_04

 

Galaksi. Kaunis, tähtiä pursuavat taivaat, täynnä planeettoja. Kantakoot ne kaikki pian minun lippuani, sillä vain minä olen kelvollinen universumin valtiaaksi.

Parikymmentä vuotta sitten julkaistiin kaksi pelaamisen aikakirjoihin jäänyttä avaruusstrategiapeliä. Master of Orion ja Master of Orion II eivät keksineet 4X-peligenreä (eXplore, eXpand, eXploit, eXterminate), mutta ne nousivat sen kulmakiviksi. Periaatteessa niitä vastaavia avaruussotapelejä oli tehty jo yli vuosikymmenen verran, ja ensimmäinen MoO ottikin niistä reippaasti lainoja ideoiden ja perusmekaniikan suhteen.  Lainoja kuitenkin jalostettiin pitkälle eteenpäin, minkä lisäksi sekaan heitettiin myös roppakaupalla omia keksintöjä. Ja niin syntyi kaksi klassikkopeliä. Se kolmas olikin sitten jo ihan jotain muuta. Toisen tekijätiimin toiselle julkaisijalle tekemä räpellys, jonka voi ihan hyvällä omallatunnolla unohtaa.

Sen jälkeen pimeys peitti galaksin, kunnes muutama vuosi sitten tapahtui ihmeitä. Atari-pelitalon konkurssihuutokaupasta löytyi videopelihistoriallisia aarteita, jotka Wargaming.Net osti. Syy ostokseen oli vekkuli: firman perustajat olivat takoneet Orioneita nuorina pelimiehinä hervottoman paljon. Se oli jopa yksi niistä teoksista, joka innoitti heidät tekemään pelejä. Kun kaverit olivat nyt tuhottoman varakkaita pelimenestyjiä, niin he halusivat pelastaa Orionin huutokaupasta hyviin käsiin ja katsoa josko sille voitaisiin tehdä jotain.

Master of Orion

Galaktiselta tasolta hieman lähemmäs aurinkokuntia zoomattu näkymä. Planeettojen infoista erottaa mm. asukasluvun, mitä kussakin rakennetaan ja varoitukset uhkaavista ympäristökatastrofeista.

Tarinoita neljällä Äxällä

eXplore, eXpand, eXploit, eXterminate. 4X-pelit eivät tyypillisesti kerro tarinoita, vaan antavat työkalut omien, uniikkien pelikokemusten luomiseen. Tarinat kasvavat niistä.

”Utelias rotu nousi planeetaltaan tähtiin, kohtasi muukalaisia, löysi ihmeitä, kasvoi ja soti, ystävä pisti tikarilla selkään, alkoi kauhea tähtienvälinen sota, joka repi mukaansa koko galaksin. Lopussa he olivat universumin ruhtinaita.”

Tai sitten heidän planeettojaan tutkitaan kaukaisessa tulevaisuudessa ja kummastellaan, että miksi näin moni planeetta osoittaa muinaisen atomipommituksen jälkiä. ”Mitä he tekivät, että heidän planeettansa tuhottiin kaikki näin perusteellisesti? Millaisia he olivat?”

Master of Orioneissa, niin vanhoissa kuin tässä uudessakin, kaava on tuttu. Joukko rotuja astuu yhtaikaa avaruusaikaan ja jossain vaiheessa kohtaa toisensa. Miten kohtaaminen sujuu? Miten jatkossa? Entä kun laajenemisen rajat tulevat vastaan? Millaisia diplomaattisia sopimuksia ja liittoumia eri rodut solmivat, ja kuinka sopimukset vetävät muut mukaan konflikteihin. Vai ollaanko vain reiluja ja rikotaan liittolaissopimus ensin?

Siinä sivussa kehitetään omaa valtakuntaa. Rakennetaan planeetoille niin viihdettä kuin teollisuutta ja tutkimuslaitoksia, rakennetaan kaasujäteille ja asteroidivyödykkeille teollisuutta, upeita aluksia kiertoradalle ja jutellaan vähän lisää naapurien kanssa.

Samalla syntyy tarinoita ystävyydestä, petoksista, sodista ja katastrofeista. Supernova tuhosi kokonaisen aurinkokunnan ja sen kolme asuttua planeettaa. Laivasto tunkeutui vihollisen alueelle ja ydinpommitti heidän kotiplaneettansa säteileväksi möhkäleeksi. Teknologiset läpimurrot johtivat kansakunnan onneen. Hyvä diplomatia piti valtakunnan sivussa galaktisesta sodasta. Suuria kohtaloita, pieniä tarinoita, elämyksellisiä kohtauksia tähtien keskellä. Peli luo itse omat tarinansa, jotka heräävät henkiin pelaajan päässä.

Master of Orion

Planeettojen kehittäminen sujuu periaatteessa samoin eväin pelistä toiseen, mutta esimerkiksi eri rodut hyödyntävät erilaisia tuotantolaitoksia vaihtelevalla tapaa. Planeettojen muokkaaminen oman maun mukaiseksi on myös oiva tapa kehittää niitä, jos aikaa ja varaa vain on.

Orion on 4X-pelinä äärimmäisen tuttu ja turvallinen. Se ei edes yritä innovoida, vaan keskittyy äärimmäisen sujuvan pelikokemuksen luomiseen. Siihen on selvä syykin. Wargaming ja ennen kaikkea firman pomo halusi herättää vanhan suosikkipelinsä henkiin, ja pelata sitä nykyaikaisessa muodossa. Siinä on myös onnistuttu. Ehkäpä syvempiä päivityksiä ja uudistuksia on luvassa myöhemmin, ehkä jatko-osissa, jos sellaisia tulee.

Master of Orion

Jee. Uusi teknologia mahdollisti uuden alustyypin.

Virtaviivainen avaruusmatka

Orionin suurin ansio – tai näkökulmasta riippuen synti – on virtaviivaisuus. Peli on  4X-genressä jopa harvinaisen käyttäjäystävällinen. Planeettojen rakennus- ja kehitysprojektit voi laittaa pitkiin jonoihin, jopa käyttää apuna paikallista kuvernööriä, jos laiskottaa. Käyttöliittymä on viilattu pitkän early access -vaiheen aikana selkeäksi, ja jopa galaktisella kartalla näkee helposti mitä missäkin on tai missä tarvitaan toimenpiteitä. Vuorojen vaihtuessa ruudulle tupsahtaa myös selkeä yhteenveto tärkeistä, reaktioita kaipaavista tapahtumista. Erityisen kätevää on tapa, jollasysteemi kuljettaa pelaajaa tärkeimpien toimien ja käskynjakojen läpi kuin itsestään.

Lopputulos on se, ettei peli pihtaa tietoa ja esittää kaiken tarvittavan selkeässä, välittömästi omaksuttavassa muodossa, oltiin sitten inforuuduissa tai galaktisella kartalla.

Muutenkin valikot ja säätöruudut ovat näppärästi näppäiltävissä. Tarvittavien päätösten tekeminen ja komentojen jakaminen hoituu sujuvasti, eikä pelaaminen tyssää missään vaiheessa ainakaan käyttöliittymän ongelmiin. Galaksiin levittäytyvän valtakunnan ohjastaminen hoituukin minimaalisella ramppauksella, virtaviivaisesti ja sulavasti. Etenkin alkuvaiheessa vuorot kiitävät silmissä, eikä peli kauheasti hidastu myöhemmässäkään vaiheessa, vaikka säädettävää ja huolehdittavaa onkin aina vain enemmän ja enemmän. Tämä kertoo jotain hyvästä designista – manuaalisen säätämisen määrä ei kasva potenssiin, ellei ihan välttämättä halua.

Sujuva pelattavuus on myös ongelma, sillä vielä yksi vuoro -syndrooma nostaa päätään suorastaan pelottavan vahvasti. Sitä vain ajattelee, että ihan vuoro vain, ehkä toinen ja aamulla ollaankin töissä silmät ristissä.

Master of Orion

Laivastoni murskasi perusteellisesti tyhmien klackoneiden onnettoman puolustuksen. Seuraavaksi planeetalle sataa ydinrakkautta.

Master of Orion

Early access -version laivanrakennusta.

Master of Orion

Julkaisuversion laivansuunnittelua. Tekniikan kehittyessä rodut luovat uusia avaruusalusten rakennustekniikoita. Jokaisen aluksen voi halutessaan kustomoida haluamansalaiseksi.

Haastava ja palkitseva

Hyväkin pelattavuus menisi kuitenkin hukkaan, jos peli itse on susi. Onneksi ei ole. Ensimmäisestä early access -versiosta saakka pelanneena on suorastaan tyydyttävää huomata, miten hienossa kondiksessa peli on nyt.

Esimerkiksi erilaisia rotuja on kiitettävä kasa ja niillä on ihan oikeasti merkitystä. Rotukohtaisissa kykyjen painotuksissa on merkittäviä suuntauseroja, sekä isoissa linjoissa että pienemmissä detaljeissa, jotka pelaajan kannattaa pitää mielessään. Matseihin saa väkevää vaihtelua myös galaksien kokoa, ikää ja tyyppiä vaihtelemalla.

Iso plussa menee myös tekoälylle, sillä se on kehittynyt vuoden mittaan päältäkäveltävästä harjoitusvastustajasta hyvinkin aggressiiviseksi, jopa vaaralliseksi haastajaksi. Enää ei kannata luottaa liikaa bioaivojen ylivoimaan ja naapurikansojen passiivisuuteen, sillä ylläreitä saattaa tapahtua.

Master of Orion

Jahas, ihmiset yrittävät uhitella. Vai ei suurlähetystö kelpaa. Ehkäpä siirrän rautaa rajalle.

Pelaamiseen tulee väriä myös galaksin elävyydestä. Eri rodut diplomatisoivat sekä keskenään että pelaajan kanssa, ja sotia syttyy, rauhoja solmitaan ja teknologiaa vaihdetaan. Ihmispelaajan diplomatia tekoälyn kanssa on kiitettävän toimivaa, ja keskustelun, lahjonnan ja uhkailun myötä on mahdollista vaikuttaa hiljalleen suhteisiin, kauppaan ja mahdollisiin liittolaisuuksiin. Joskus taktikointi menee jopa inhimilliseksi, ja sitä joutuu miettimään josko auttaa pitkäikäistä mutta jyrän alle jäävää liittolaista, vai vaihdetaanko vain kylmästi puolta.

Suurin miinus tulee manuaalisesta avaruustaistelusta. Laivastojen kahinat hurauttaa mieluiten automatiikalla, sillä reaaliaikainen sotatila ei ole kovinkaan vetävä tai palkitseva. Toimiihan se, mutta käytännössä siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä tai etua.

Master of Orion

masteroforion_arv_0suosittelemme2Kannattaa  pitää myös vaihtoehdot mielessä. Paradoxin Stellaris on lähtökohdiltaan huomattavasti syvempi ja monimutkaisempi peli, jossa myös ongelmat olivat julkaisussa MoO:ta syvempiä. Kumpaakin peliä on päivitetty sittemmin aktiivisesti. Vaikka peleissä onkin sama 4X-galaksinvalloitusmeininki, sopii Stellaris paremmin pikkunäpertämisestä ja mikromanagerointista nauttiville. MoO pysyttäytyy suuremmilla, laveammilla linjoilla.

Ja niitä linjoja Master of Orion – Conquer the Stars matkaa upeasti. Se on erinomainen uusi tulkinta ja modernisointi 4X-klassikosta, ja tarjoaa näyttävän ja vetävän matkan galaktisten sivilisaatioiden tähtiin. Se myös on peli, jonka parissa viihtyy pelottava hyvin. Kannattaa pitää mielessä myös huokea 28 euron hintalappu, joka on vähintäänkin sopuhinta pelistä, joka tarjoaa näin tuhottoman paljon sisältöä ja uudelleenpelattavuusarvoa.

 

Master of Orion

 

Lue myös Master of Orion -haastattelu:

Vaikka Master of Orion 2016:sta taustalla onkin uusi tiimi ja uudet tekijät, on projektissa mukana myös niitä ihan alkuperäisiä Master of Orionin luojia. Ei tosin sitä tärkeintä, sillä Steve Barcia on kadonnut digiulottuvuudesta sen verran tehokkaasti ettei häntä ole löydetty yrityksistä huolimatta.

Mutta Jeff Johannigman, alkuperäisen ja sen ihka ensimmäisen Master of Orionin tuottaja ja tiiminvetäjä, on mukana. Jeff oli myös ensimmäinen vanhan polven MoO-mies, joka headhuntattiin pelin reboottausprojektiin.

Lue koko artikkeli: Master of Orion -haastattelu: vanhat MoO-jäärät tekevät rebootista alkuperäisen veroista

 

Master of Orion

 

Lisää aiheesta

Siinä missä Crusader Kings II oli yhden hallitsijasuvun tarina, Stellaris on yhden avaruusimperiumin tarina. Pelin alussa saa joko valita valmiista ja satunnaisesti tehdyistä imperiumeista, tai luoda omansa. Kaikilla mahdollisilla imperiumeilla on sekä biologisia, psykologisia että sosiologisia piirteitä, jotka määrittävät sen, millaista väkeä putkesta ulos paukahtaa.

Stellaris on galaksin kokoinen leikkikenttä (Linux, Mac, PC)

Sopivasti wanhan koulukunnan PC-pelien hengessä Eclipse on nyt saanut tyyliltään aika perinteisen lisäosan, Rise of the Ancientsin. Reippaan kokoinen paketti sisältää jos jonkinlaista ja parantaa Eclipseä mukavasti.

Eclipse: Rise of the Ancients –lisäosa (Lautapeli)

Nyt peli on saanut sen perinteisen ”vuotta myöhemmin” –lisälevynsä, Rising Tiden. Nimelleen uskollisesti Rising Tide tarjoilee merellisiä tunnelmia ja sisältää muun muassa veden päälle rakennettavat, kelluvat kaupungit, jotka voivat liikkua aaltojen harjalla.

Civilization: Beyond Earth: Rising Tide (Mac, PC)

Ensisilmäyksellä Endless Legendistä tulee vahvoja deja vu –fiiliksiä, sillä taas kyseessä on hirvittävän laaja 4X-peli, jossa on mukana omaperäisiä rotuja ja ideoita, sekä erillinen taistelukomponentti. Mutta kai nyt sentään vähän paremmin toteutettuna?

Endless Legend (Mac, PC)

Pandora: First Contact lähtee liikkeelle siitä hetkestä, kun ihmiskunta löytää ensimmäisen asutettavan planeetan syvältä toisesta tähtijärjestelmästä. Uudisasukkaiksi ilmoittautuu kuusi liittoumaa, jotka edustavat ihmiskunnan erilaisia ääripäitä. Näiden välillä on kiitettävästi eroa ja on tyystin erilaista pelata Jumalan sanaa keskiaikaisen inkvisiittorin periaatteella levittävällä liittoumalla verrattuna esimerkiksi sellaisiin, jotka tahtovat ainoastaan tutkia Pandoraa tieteellisestä näkökulmasta.

Pandora: First Contact (Linux, Mac, PC)