McPixel (Linux, Mac, PC)

30.06.2012 16:00 | Miikka Lehtonen | 165

Tekijä: SoS
Julkaisija: SoS
Testattu: Mac, PC
Saatavilla: Mac, PC
Tulossa: Android, iOS, Commodore 64
Laitevaatimukset: olemattomat
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:http://mcpixel.net
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Mitä tapahtuu kun yhdistetään WarioWaren mikropeli-idea ronskiin huumoriin ja Saturday Night Liven MacGruber-sketseihin? No, saadaan eräs vuoden erikoisimmista peleistä: McPixel.

McPixel on epätodennäköinen sankarimme, joka joutuu kerran toisensa jälkeen vaarallisiin tilanteisiin. Hänellä on vain 20 sekuntia aikaa estää katastrofi, joten klikkaa henkesi edestä!

Haluaisin kutsua McPixeliä seikkailupeliksi, mutta se ei olisi aivan tarkka kuvaus. Puolalaisen yhden miehen tiimin tehtailema peli on enemmänkin äärimmäisen nopeatempoinen huumoripläjäys, jossa kyllä klikkaillaan hiirellä, mutta ei sinänsä seikkailla sen enempää.

Peli koostuu sadasta 20 sekunnin pätkästä, jotka on jaettu kuuden pätkän episodeihin. Kussakin pätkässä McPixel ilmestyy oudolle paikalle – House-TV-sarjan sairaalaan, juoksuhautaan, hautausmaalle, eläintarhaan, kouluun ja niin edelleen – tavoitteenaan pelastaa päivä. Yleensä jonnekin ruudulle on kätketty pommi, josta pitäisi jotenkin hankkiutua eroon.

Se ”jokin” onkin sitten se suuri kysymysmerkki, sillä kuten Batman jo aikanaan opetti, jonain päivinä pommeista ei vain pääse eroon. Ratkaisut ovat miltei aina todella kaukaa haettuja ja yllättäviä, mutta aina humoristisia. Vääristä yrityksistä tuloksena on pommin räjähdys, mutta sitä ennen saa yleensä nauraa makeasti epäonnistuneen yrityksen kustannuksella.

Erään kentän ratkaisuprosessi meni näin: McPixel on hautausmaalla, jossa on avonainen hauta, nälkäinen zombi ja pari hautakiveä. Ensin koitin onkia hautaa, josta nousee vanha papparainen dynamiitti housuissaan. Ja sitten räjähti. Uusintayrityksellä koitin työntää haudan vieressä olevan hautakiven monttuun. McPixel kuitenkin innostuu potkimaan hautakiveä, jolloin taivaasta laskeutuu jumalan nyrkki litistämään hänet. Ja taas räjähtää.

Seuraavaksi yritin heittää zombin maahan pudonneen käden hautaan. Siellä kuhisee hetken aikaa ja sitten montusta ruiskahtaa … jotain. Parempi olla miettimättä, mitä. Ja sitten räjähtää. Lopulta homma ratkesi kun käytin zombin kättä hautakiveen. McPixel mätkii hautakiveä irtokädellä ja heittää sen sitten avonaiseen hautaan. Vihainen Jahve kostaa zombin kädelle nyrkiniskulla, joka litistää niin papparaisen kuin dynamiitinkin. Päivä on pelastettu!

Ja sitten sama uusiksi 99 kertaa!

Vauhtia riittää

Tempo on kaikin puolin nopea: jokaisessa kentässä saa tehdä klikkauksen tai pari ennen kuin löytää jonkun esineen, joka päättää yrityksen tavalla tai toisella. Sitten hypätään seuraavaan kenttään ja toistetaan. Jos onnistuu läpäisemään ryppäästä kentän, peli skippaa sen karusellista uusintakierroksella, joten wanhaa ei tarvitse uudelleen katsella.

Kun pommi on löytynyt, urakka ei ole vielä ohi, sillä peli pitää erikseen kirjaa siitä, onko kussakin pätkässä nähty kaikki mahdolliset animaatiot. Vasta kaikkien yhden episodin kenttien 100% läpäiseminen avaa sen episodin bonusmateriaalit, jotka vasta hauskoja ovatkin: eräässä bonusepisodissa liikutaan videopeliparodioiden, toisessa taas piirrossarjojen maisemissa.

 

Perusidea on siis kohdallaan ja huumorikin toimii. Ongelmiakin löytyy. Jotkut kentistä menevät tylsäksi pikselijahdiksi, kun oikea vastaus on klikata jotain satunnaiselta tuntuvaa taustan osaa tai muuta hotspotia, jota ei oikein pystyisi ennakolta arvaamaan. Minulle kävi pariinkin kertaan niin, että sain episodista kaikki muut kentät paitsi yhden vedettyä 100% läpi. Sitten toistettiin sitä yhtä kenttää vartin verran ilman edistymistä, kunnes lopulta hermot paloivat.

Pelin kehittäjällä on muutenkin asenne kohdallaan: samalla kympin maksulla saa pelin niin Linuxille, Windowsille kuin Macillekin, DRM-vapaana tietenkin. Ja siihen päälle soundtrackin. Tulossa on myös portit mobiililaitteille, sekä hämmentävästi Commodore 64:lle. Miksipä ei! Pelin yhteydessä julkaistiin myös kenttäeditori ja jo pelin päävalikossa on oma osionsa ilmaiselle DLC:lle. Tästäkin siis peukkua.

Itse tykästyin McPixeliin kovasti jo ensimmäisten videoiden myötä, sillä pelin huumori kolisi minuun täysillä. Mutta huumori on tietenkin subjektiivista ja McPixelin tapauksessa erittäin tärkeää. Jos huumori ei nimittäin uppoa, pelattavuudesta ei ole pelin pelastajaksi. Se kun todellakin on vain paperinohut huumorintoimitusvektori. Kannattaa testata pelin kotisivulla olevaa ilmaista demoa. Jos se napsahtaa makuhermoon, voi loppupelin ostaa huoletta. Meno nimittäin muuttuu sen myötä vain älyttömämmäksi. Hyvällä tavalla.

 

Lisää aiheesta

Miten toimii Wariowaren ja seikkailun yhdistelmä? McPixel kertoo!

WarioWare -henkinen seikkailupeli McPixel julkaistiin

Lue myös

Lollipop Chainsaw (PS3, Xbox 360)

Turtle Beach XP 400 – hyvät kuulokkeet

Dwarf Fortress – iloiset kääpiöt uppoavassa vuoristoluolassaan

Game of Thrones (PC, PS3, Xbox 360)

Spec Ops: The Line (PC, PS3, Xbox 360)