Medal of Honor: European Assault (GC, PS2, Xbox)

14.07.2005 00:00 | Jukka O. Kauppinen

Electronic Artsin Medal of Honor –sarja on ollut toisen maailmansodan fps-toimintapeligenren kärkeä yhdessä Activisionin Call of Dutyjen kanssa. Ubisoft tunki äskettäin mukaan kakkua jakamaan omalla Brothers in Armsillaan – ja näytti jo jossain määrin luutuneille vakioesiintyjille miten hommaan saadaan uutta makua.

EA:n onneksi haastajan vetäisyyn ehdittiin valmistautua jo hyvissä ajoin. Sarjan edellinen osa MOH: Rising Sun oli kaavamainen ja hengetön, joten EA otti onkeensa ja aloitti European Assaultin puhtaalta pöydältä. Riski kannatti.

Medal of Honorien tyyliin pelaaja astuu toisen maailmansodan taistelujen keskelle puolihistoriallisissa merkeissä. Tarinan on työstänyt aiheensa tunteva ohjaaja ja käsikirjoittaja John Milius, joka vie pelaajaa pitkin ja poikin Euroopan sotanäyttämöä – idästä länteen, pohjoisesta etelään. Tapahtumia seurataan kuvitteellisen amerikkalaisen kommandon William Holtin silmin, jonka avulla tehtäviin on ympätty niin dramatiikkaa, henkilöihin samaistumista kuin tehtävästä toiseen etenevää jännitettäkin. Holt kun tavallaan elää ja muistelee tapahtumia tehtävien välillä joko reaaliajassa tai jälkikäteen uudestaan, sumentaen pelin, historian ja todellisuuden rajoja.

Tarinallisesti peli onkin melkoinen keitos. Se sekoittaa häpeilemättä totta ja tarua, ja ymppää tehtäviin valitettavasti myös puoliväkisin sellaisia jännityselementtejä ja tavoitteita, jotka särähtävät historiansa tuntevan silmään. Sääli, peli on näin käännetty enemmänkin korkkarityyliseksi supersankarimeiningiksi.

He olivat kaikki sankareita…

Pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa pomppiva kulkee taistelusta ja kommandoiskusta toiseen. Taistelujen kulkuun on jätetty kiitettävästi vapautta. Avoimemmissa taisteluissa voi valita kulkureitin ja lähestymistavan kohtuullisen kiitettävästi, vaikka reitit tietysti konvergoivatkin lopulta samaan pisteeseen ja välillä matkataan kapeilla poluilla tai käytävillä. Kentillä on myös valinnaisia lisätehtäviä, joita pelaaja löytää tutkiessaan paikkoja tulitaistelun keskellä. Avoimuuden illuusio toimii pelilajiin nähden hetkittäin riittävän uskottavasti.

Brothersin tapaan pelaaja etenee taistelussa oman ryhmänsä johdossa, jonka lisäksi taistelukentällä on useimmiten runsaasti muitakin, niin omia kuin vihollisia. Pelilajin perinteiden mukaan näiden toiminta on kuitenkin pääosin valmiiksi käsikirjoitettu, ja tapahtumien eteneminen riippuu pelaajasta: skriptit laukeilevat, viholliset mellastavat ja omat etenevät pelaajan marssitahdissa.

Kenttäsuunnittelun ja tekoälyn yhteistoiminta onnistuu kuitenkin antamaan usein uskottavan vaikutelman kiihkeistä taistelukentistä, jossa sotilasryhmät säntäilevät kiivaassa tulessa, karjuvat hädissään ja suorittavat huikeita sankaritekoja. Parhaimmillaan vihollissotilaat näyttävät säikkyvän ja vetäytyvän pelaajan rynnäkön edestä.

Tekoäly ei tosin jousta niin paljoa, että reagointi olisi oikeasti dynaamista tai tilanteen mukaista. Omien solttujen toiminta on niin ja näin – ne osaavat yleensä suojautua tulelta, mutta pelaaja joutuu silti tekemään 80 % kaikista töistä. Kirosanavarasto saa samalla hyötykäyttöä, kun pöljät tunkevat vihollisen tuleen tai änkäävät pelaajan tulilinjalle. Brothersiin verrattuna sotilaiden käskytysominaisuudet ovat surkeat.

Tapahtumien kulku ja tiivis tunnelma pitävät kuitenkin varsin hyvin otteessaan. Pelattavuus on viilattu kohdalleen ja pelin tekniikka on pumpattu huippuunsa. Visuaalinen puoli on tyrmäävä ja meininki saa täyttymyksensä aseiden papatuksen, räjähdysten ja erikielisten huutojen kakofoniasta. Ja hitto sitä musiikkiraitaa: parempaa WWII-sankarimusiikkia saa etsi Panzerfaustien kanssa.

Vaikka kokonaisuus ylittääkin Medal of Honor -sarjan tähänastiset saavutukset, niin loppumetreillä Brothers in Arms vetää silti pidemmän korren. Ei graafisella tontilla, mutta Gearboxin sotaräiskintä yhdistää pakettiin parempaa taktiikkaa, fiksumpaa pelaamista ja aikuisempaa tarinankerrontaa, vaikka EA:n pelissä onkin toisaalta avoimempi tehtävärakenne. Jos efektitulva ja kaikkia aisteja hivelevä poukkoileva sotaretki maittaa, niin ei ole European Assaultin voittanutta.

Tekijä: EA
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox
Saatavilla: GameCube, PlayStation 2, Xbox
Pelaajia: 1, 1-4 jaetulla ruudulla
Pelin kotisivu: European Assault
 

Muropaketin uusimmat