Metal Gear Solid 3 Subsistence (PS2)

Kuulun MGS-sarjan lämmittely sisältää keväällä 2005 julkaistun Metal Gear Solid 3: Snake Eater -pelin sekä mahdollisuuden katsella erikseen tarinan välianimaatiot. Sekaan on myös heitetty kaikki aikaisemmin vain verkosta löytyneet lisukkeet. Mutta on seassa jotain uuttakin: kuten verkkopeli ja parannuksia

Pelin kylmän sodan aikakaudelle sijoittuvassa seikkailussa on sekavaa edeltäjäänsä selkeämpi juoni, ikimuistoisia hahmoja ja useita sarjan parhaimmistoon kuuluvia pomotaisteluja. Tarina antaa lähtölaukauksen koko sarjalle, joten monien tuttujen hahmojen henkilöhistoriaan perehdytään syvällisesti.

Snaken tie vie läpi viidakon, jossa hengissä selvitäkseen on syötävä ympäristön antimia, kuten hedelmiä ja käärmeitä. Pelaajan pitää myös oppia käyttämään camouflage-maastopukujärjestelmää ympäristöön sulautuakseen ja paikkailtava itseään haavoittuessaan.

Subsistence sisältää kaikki aiemmin vain verkosta ladattavissa olleet camouflage-maastopuvut ja kasvonaamiot. Valtaosa jälkimmäisistä on hyödyttömiä, mutta onhan se ihan hauska pelata Ruotsin lipun värit pärstässään. Tai sitten ei.

Häivepelaaminen nousee maastopukujen myötä uusiin ulottuvuuksiin. Jokaiseen ympäristöön sopii eri tavoin kuvioitu maastopuku, joka päällään Snake sulautuu osaksi ympäristöä. Kun naamassa on vielä sopiva naamio, ei paikoillaan olevaan miestä erota esimerkiksi ruohikon seasta. Kärsivälliset pelaajat odottavat sopivaa hetkeä ja eliminoivat viholliset uudella CQC-lähitaistelujärjestelmällä ilman laukaustakaan.

Ratkaiseva muutos perinteisen tutkan puuttumisen ohella on Subsistencen uusi, hahmon olan taakse sijoitettu kamerakulma. Kameraa voi liikuttaa oikealla tikulla. Sanomattakin on selvää, että Snake Eater näyttää ja tuntuu hyvin erilaiselta kokemukselta uudesta kuvakulmasta. Sarjan perinteinen lintuperspektiivi pakotti rajoittuneen näkökentän takia hitaaseen etenemiseen, mutta nyt tempo nousee suuremman näkökentän myötä. Samalla monista pomotaisteluista on paremman näkyvyyden johdosta tullut helpompia. Perinteisen kuvakulman saa valita käyttöönsä, jos mieli näin tekee.

Seikkailun jaksaa pelata läpi, vaikka omistaisikin alkuperäisversion. Tapahtumissa on elämää suurempi meininki. Hideo Kojima on osannut suoraviivaistaa pelisuunitteluaan ja kyennyt luomaan peruspelaamisestakin äärimmäisen tyydyttävää uusien pelijärjestelmien, kuten maastopukujen ja CQC-tekniikan avulla. Ravinnon kerääminen ja itsensä paikkailu eivät muodostu rasittaviksi askareiksi.

Vihollisten tekoäly on ennalta arvattavaa ja tuntuu ehkä juuri siksi hyvältä. Vihollisten kanssa on hauska leikkiä ja katsoa, millaisia tilanteita saa aikaan. Peli on täynnä pieniä nerokkaita oivalluksia, joista yhden pomon tappaminen pelkästään odottamalla lähentelee nerokkuutta.

Retroherkkujakin

Subsistencen toinen levy sisältää verkkopelin sekä Duel Moden, jossa voi pelata erikseen yksinpelin pomotaistoja. Koska pomotaistelut ovat usein sarjan parasta antia, Duel Mode on viihdyttävä kokonaisuus.

Levy sisältää myös Secret Theatre -tilan, jossa voi katsella välianimaatiot tehneen ryhmän omituisia videoita, jotka alunperin julkaistiin MGS3:n kotisivuilla.

Ja retropelaajille tulee kyynel silmään, sillä kakkoslevy sisältää Metal Gear- ja Metal Gear 2 -pelit uudelleen englanniksi käännettynä. On hassua huomata, kuinka sarja on mennyt audiovisuaalisesti huimasti eteenpäin, mutta peruspelimekaniikka on monilta osin samaa kuin 19 vuotta sitten.

Kolmas levy sisältää kaikki MGS3:n välianimaatiot yhtenä elokuvamaisena kokonaisuutena, yksinpelistä leikkauspöydälle jääneet mukaan lukien. Kestoa elokuvalla on yli kolme tuntia.

Persistence

Siinä missä MGS:n yksinpeli kulkee pitkälti omia polkujaan ja sisältää japanilaisille peleille ominaisia ratkaisuja, joita lännessä jäljitellään, moninpelissä Subsistence kilpailee länsimaisten pelien ylivertaisten moninpeliominaisuuksien kanssa.

Kojima Productions on tehnyt kotiläksynsä. Jos Metal Gear Solid 3 Subsistence on Kojimalle testialusta Metal Gear Solid 4:n verkkopeliä varten, voimme odottaa PlayStation 3 -peliä luottavaisin mielin.

Subsistence ei missään nimessä tunnu kokeilulta. Paketti tarjoaa monipuolisen verkkopelitilan, joka on SOCOMin ja Battlefield 2:n ohella PlayStation 2:n monipuolisin. Se eroaa mainituista huumorillaan ja personaallisilla ratkaisuillaan. Monet sarjan vakio-ominaisuuksista elävät verkossakin. Näitä ovat muun muassa piilopaikan tarjoava pahvilaatikko, tyhjät lippaat, joilla voi yrittää vihollisten hämäämistä, sekä miestenlehdet, joita voi ripotella ympäristöön toivoen seksikkäiden kuvien hämäävän vastustajia.

Toisin kuin Konamin toisessa verkossa pelattavassa PS2-pelissä Pro Evolution Soccer 5:ssä, on Subsistencen verkkoympäristö huolellisesti rakennettu. Käyttöliittymä on tyylikäs ja selkeä, mutta kentällä on hieman ongelmia.

Ohjausjärjestelmä on sarjalle ominaisen kömpelö. Nappien toimintoja ei voi muokata, mikä tekee pelaamisen helpommaksi sarjaan perehtyneille, mutta muihin verkkopeleihin tottuneilla on varmasti vaikeuksia. Hahmon silmin katsoessa voi ampua, muttei liikkua.

Verkkopelitiloja on viisi. Death Match on sitä itseään, harrasti lahtaamista kaikki kaikkia vastaan tai joukkueessa. Rescue- ja Capture-tehtävät ovat tuttuja Counter-Strikeä pelanneille. Capture Mission on yhtä kuin Capture the Flag. Rescuessa puolestaan suojellaan Gako-ankkaa ja estetään toista joukkuetta varastamasta sitä.

Erikoisin pelitila on Sneaking Mission, joka on lähinnä yksinpelin tyyliä. Yksi pelaajista on Snake, jonka tehtävä on etsiä mikrofilmi ja kuljettaa se maalialueelle. Muut pelaajat yrittävät tappaa Snaken keinolla millä hyvänsä. Snaken tappanut pääsee pelaamaan seuravaan kierroksen Snakena.

Jujuna on se, että Snakella on käytössään yksinpelistä tuttuja vehkeitä, kuten Predator-elokuvassa nähdyn kaltainen häiveasu, joka tekee hänestä näkymättömän. Snake näkyy, jos hänet aseistaa tai kun mikrofilmin on hallussa. Snake on erittäin tehokas lähitaisteluissa ja yksi isku riittää tainnuttamaan vihollisen, jotka eivät pysty samaan. Sneaking Mission on kyetty tekemään yllättävänkin tasapainoiseksi ja viihdyttäväksi. Taitava Snake-pelaaja ei todellakaan ole alakynnessä seitsemääkään vihollista vastaan.

Sneaking Mission -tila on Metal Gearia omimmillaan. Muissa moninpelitiloissa Metal Gear- meininkiä on yritetty sulauttaa perinteiseen verkkosotaan, eikä yhdistelmä aina toimi.

Keskustelu onnistuu mikrofonin välityksellä, pikaviesteillä tai virtuaalisen näppäimistön kautta. Pelatessa puhuminen onnistuu vain Select-napin ollessa pohjassa, joten liikkumisen puhuessa voi unohtaa.

Jokaisella pelin hahmoryhmistä (Ocelot Unit, GRU, KGB) on yksi erikoiskyvyllä varustettu hahmo. Tämä hahmo tulee pelityypistä riippuen käyttöön kierroksen eniten pisteitä keränneelle pelaajalle. Nämä hahmot tuovat peliin huumoriakin. Esimerkiksi Raikovin lähitaisteluliike on hidas isku munille, eikä hän myöskään jää tuijottamaan kentissä lojuvien miestenlehtien tyttökuvia. Sokolov puolestaan on heikko kuin pikkulapsi, mutta voi ainoana hahmona Snaken ohella käyttää häiveasua.

Verkossa suhisee

Kuten verkkopeleissä yleensä, aloitteilijan rooli ei ole kadehdittava. Kokeneilta pelaajilta tulee turpaan ja rumasti. Tästä huolimatta Subsistence on varsin hyvä ratkaisu aloitteleville PS2-verkkopelaajille. Itse pelaan verkkopelejä melko satunnaisesti, ja minua ärsyttää se, miten vaikeaa on aina erottaa vihollinen omien joukosta ja päinvastoin.

Subsistencessa ei ole tällaista ongelmaa. Lisäksi hahmojen nimi ja kestävyys näkyvät aina hahmojen ollessa lähellä. Monet eivät pidä mahdollisuudesta lukita tähtäys L1-napilla, mutta ainakin näin vihollisiin on helpompi osua – ja hyvä niin, koska ohjaus ei ole tarkimmasta päästä nopeatempoiseen pelaamiseen. Lukitusominaisuus ei valitettavasti ole valinnanvarainen.

Pelaajia voi olla korkeintaan kahdeksan, ja yksinpelin ympäristöistä muovatut kartat ovat melko tiiviitä ja selkeitä. Jokaisen moninpelitilan tarkoitus kerrotaan selkeästi otteluiden latautuessa, eikä peliä vaivaa verkkopeleille ominainen sekavuus. Verkossa pelaaminen on selkeää, muttei kädestä pitävällä tavalla. Tekijät ovat selvästi työstäneet verkkopeliä pidemmän aikaa ja miettineet, miten homma tehdään toimivaksi sekä perus- että hc-pelaajille. Pelitiloissa on enemmän syvyyttä kuin valtaosissa länsimaisia PS2-verkkotoimintapelejä.

Subsistence on huikea paketti etenkin, kun se on tavallista PS2-peliä halvempi. Jo yksinpeli on täyden hinnan arvoinen, mutta verkkopelin myötä kyseessä on huima paketti. Yksinpeli ei ole vanhentunut millään lailla puolentoista vuoden aikana. Pelin upea, rehevä grafiikka näyttää vieläkin hienolta. Tämä on hyvinkin tutustumisen arvoinen jo MGS3:n omistajillekin.

Tekijä: Kojima Productions
Julkaisija: Konami
Saatavilla: PlayStation 2
Testattu: PlayStation 2
Moninpeli: verkossa 2-8 pelaajaa
Pelin kotisivu: http://www.konami.jp/gs/game/mgs3_sub/america/index.html